Harbodan majakka

Tod.
kuka sulle on tuollaisia satuja kertonut?

Hrr. hieman pelkään itekin ajaa sinne,, Aavemainen tunnelma. XD

Vaikka ihan tuttu paikka, olen muutes kiivennyt sinne ja laskeutunut alas vuorikiipeilijän varusteilla alas, Hukarin Markun ohjauksella!
Ei siel kummituisia oo, paitsi se akka joka ottaa Arskaa ilman rintsikoita siinä kesämökissä joka on ihan naapurissa!

olispa kiva käydä siellä, ilmeisesti sinne pääsee autolla, miten ja mistä?
t. ei-kokkolalainen

http://aukea.net/mp/db/Teos/yksi/?K=1599386&NRO=1&AINOA=1
Siellähän tarun mukaan vaeltaa neitsytnainen haamu hakien itselleen sulhasta. Hänen sulhasensa hukkui haaksirikossa harbodan nokan kärjessä.
Siittä asti haamu on vaeltanut harbodassa yön pimeydessä.

Jokaisesta majakasta, autiotalosta ja muusta hiemankaan syrjäisemmästä paikasta löytyy joku legenda.
Ja jos haluaa jännitystä, niin kannatta mennä myrskysäällä kattoo sinne ku aallot lyö siihen rantaan kovaa. Ja aatella vaikka sitten niitä kummitusjuttuja.
Ja ne aallot on makeet vaikka ilman pelottelujaki.

Onhan siellä varmaan ollut näitä saatananpalvojia..mutta lieneekö enää? Tuskin.
Eiköhän niillä oo ihan omat paikat missä ne pyörii ja tää majakka alkaa olla jo niin "kuuluisuus" että siellä sakkia käy melko tiheään.


Entäpä sitten nää tapetut kissat ja ristit väärinpäin jne:
tiedän erään hieman sekopään nuoren kossin joka muutama vuosi takaperin löysi tieltä kuolleen kissa, ilmeisesti auton alle jäänyt. Silloin jo puhuttiin näitä juttuja niin tämä kossi sitten nosti sen kissan johonki puun oksaan pelotteleen ihmisiä.
Ja nykyinen mieheni kävi opiskeluaikana kavereiden kanssa piirtelemässä ristejä sinne väärinpäin jollain poltetulla tikulla (hiilellä)..

Uskokaa mitä sitten tahotte, mutta kyllä sielä tulee monenlaista mieleen.

Enimmäkseen muuta vastaavaa:

Pirunpalvontamessut alkavat arki-iltaisin klo 23:45 ja lauantaisin varttia vaille kakstoista.

Asu on vapaa, kunhan se on musta tai sitä ei ole.

Oma musta raamattu tai necronomicon mukaan.

Tunnussana on: 'nyt on piru irti' tai sitten voi hyräillä kertosäettä Iron Maidenin kappaleesta: Number of the beast.

Majakka on toiminut aktiivisten lahkojen ja kulttien yleisenä kokoontumispaikkana varsinkin sen jälkeen kun vastaava toiminta kiellettiin Marian kappelissa kalmiston asukkaiden innostuttua messuista liikaa.

Yhdeltä kaverin kaverin kaverilta vissiin pistettiin ikkunat paskaksi.

Kannttaa tosin teinien varoa seuraavalla kerralla.
Ei sitä koskaan tiedä kenen autossa ne pesismailat ja alumiiniputket on varastossa. :))

Kavereiden kanssa käydään silloin tällöin siellä palloilemassa.

Harbodan majaksalla on liikkunu saatananpalvojia, mut ei enää. Se on ihan kuiva paikka eikä siellä oo mitään nähtävää kun ei sisällekkään pääse.

joka halloweenina kello 12 siel on saatanan palvojia. Tuttu oli siel autolla ja näki ku sellaset ruumisauton tapaset autot ajo sinne, tuli ihmisii ulos ja ne ukkelit meni sinne majakan sisälle.

Kävin siellä toissayönä.Unessa.
Se tapahtui samalla tavalla kuin kauan kauan sitten oikeasti paikanpäällä.

En haluaisi muistella sitä.Tunsin tuulenhenkäyksen kasvoillani ja sitten alkoi ääni puhumaan.
Se oli naisen ääni.
Olin kuitenkin yksin.
Se oli henkilökohtainen rohkeustestini noiden legendojen tähden,sillä "enhän minä usko" kummituksiin.

Nyt oli kuitenkin pakko.Nainen sanoi tulevansa aina mukaani,sillä hän oli valinnut minut.Hän haluaisi tavata minua aina öisin.Tunsin hänen läsnäolonsa jotenkin kylmästi.
Olen nähnyt tuon naisen paljon selvemmin unessa,joka saa aikaiseksi sen,että tuo uni,joka näkyy aina samalla tavalla,on muuttanut minun muistikuvani sieltä.Aivan kuin olisin nähnytkin hänet oikeasti.
Nykyään jo uskallan puhua siitä.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Olen ajatellut mennä käymään siellä vielä joskus yöllä yksin.En ole kuitenkaan uskaltanut,vaikka olenkin jo viidenkymmenen ja mies.

kjello käy siellä pyörällä

Minä en pidä vapaapäiviä, Saatanakaan ei nimittäin pidä

Eikös muka saatana saa palvoa?

Kyllä se on tottaa!!!! Tiedoksi kaikille ..olin viime yönä kaikessa rauhassa sienestämässä tuolla majakan lähettyvillä ja olin juuri valmiina keräämään täpötäydet vasuni mukaan ja lähdössä kotiin ........

.........kunness...havaitsin liikettä majakalle johtavalla tientapaisella.

Yö oli synkkä ja pimeyttä voi melkein veitsellä leikata , joten en heti nähnyt mitä porukkaa tiellä oli kulkemassa...pöllökin huhuili aavemaisesti jossakin lähettyvillä ja mereltä puhaltava kostean synkkä tuulenviri kahisutteli pensaan oksia,

Kyyristyin pensaikon suojaan ja siristelin silmiäni tien suuntaan. Hahmot alkoivat jo erottumaan hieman selkeämmin . Huputhan niillä ...ja tummat kaavut päällä. Kulkivat tiellä, yhden pienen himmeää valoa hohtavan lyhdyn valossa, majakalle päin...kuulin jotakin outoa muminaa tuosta synkästä joukosta... kuin jotakin kauheaa , aavemaista ja ikiaikaista loitsua jota tuo synkän puhuvana yössä kulkeva joukko mumisi.

Jos jotain pitäis veikata , niin kyllä mää löisin vetoa että jotakin palvojia ne kyllä oli...

Suippomadonlakkeja. Niiden avulla näkee vaikka mitä ja tulee jouheva olo.