Isä vihaa

Koska isäsi on haukkunut sinua ja satuttanut henkisesti, se on väkivaltaa. Ei fyysistä, vaan henkistä. Oletko puhunut äitisi kanssa isästäsi ja hänen käytöksestään?

Jos et uskalla puhua asiasta äidillesi tai isällesi, sinun kannattaisi löytää joku muu luotettava aikuinen, jolle kertoa perhe-elämästäsi. Voit tämän aikuisen kanssa suunnitella, mitä teet asialle.

Älä lopeta elämääsi. Sinulla on vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa. Ymmärrän, että sinun suhteesi isääsi on henkisesti todella raskasta.

Onko paikkakunnallasi mitään nuorisotiloja tai paikkaa, minne nuoret voivat mennä yöksi, jos kotona ei mene kovin hyvin? Nämä paikat ovat ilmaisia ja siellä voi hyvin viettää yön tai kaksi.

Paljon voimia sinulle!!!

Mulla on myös todella huonot välit isääni hän vaan vittuilee ja huutaa mutta ei myönnä sitä että hän vihaa minua ja aina kun kysyn että vihaatko minua niin vastaus on että en tietenkään ja paskan vitut se on vale mun iskä vihaa mua yli kaiken olen miettinyt hyvin useasti itsemurhaa ja myös viillellyt lievitääkseni omaa henkistä pahaa oloa

Mulla on sama tilanne toisinpäin. Mulla on hyvät välit isääni. Äiti on mulle joskus kiva (hyvin harvoin). Mutta useimmiten kaikki mitä teen on äitini mielestä väärin tai tehty väärällä lailla, oon paska-aivo, epäsikiö, en tee ikinä mitään kotitöitä (enpä, varmaan yli puolet kaikista töistä. Veljeni ei tee mitään. Mutta kas kummaa se ei äitiäni haittaa yhtään). Ja menestyn huonosti koulussa jos saan kerran vuodessa seiskan kokeesta (ja muut on kaseja tai ysejä). Mutta toki kun saan kympin kokeesta niin äiti on vaan silleen "aha ei kiinnosta". Mutta taas jos veljeni saa kympin tai ysin niin heti hän on siinä " voi että meni hyvin, saat tästä kympin rahaa palkkioksi". Ja hän ei muutenkaa ole huono oppilas, joten sitä ei voi perustella sillä että kun kerrankin sai. Äiti on mulle useestikkin sanonut että katuu sitä että synnytti mut. Äiti oikeesti vihaa mua. Ja en uskalla sanoo sille ikinä mitään mun mielipiteitä koska se ei vaan pysty ymmärtämään et ihmisillä on omat mielipiteensä, ja jos yritän sanoo jotain niin se sanoo että turpa kiinni mä oon aikuinen ja sä tottelet mua (vaikka yrittäisin sanoo vain omaa mielipidettäni). Tai jos mä tiedän et oon oikeessa ja voin sen todistaa, niin se sanoo myös et turpa umpeen, koska ei vaan selvästikään kykene kohtaamaan sitä et hän on välillä väärässä.

Voimia!jonain päivänä vielä sanot suorat sanat takaisin tuollaiset sanat loukkaa ja satuttaa syvästi.onkohan äitisi kokenut itse samanlaista kohtelua aikoinaan kun on näin tunnekylmä,ei kyl ymmärrä.Tuntuu pahalta sun puolesta mutta onneks sul on hyvät välit isään.

Rakas tyttö! Isälläsi on ongelmia, ja hän purkaa ne huonolla tavalla. Muista, että sinä et ole syypää isäsi ongelmiin tai hänen sanomisiinsa, vaikka joudutkin ne kokemaan. Et koskaan. Sinä olet arvokas ja tärkeä ihminen! Löytäisitkö jonkun, jolle puhua esim. www.nuortennetti.fi? Toivon sinulle voimia ja iloa elämääsi, kaikesta huolimatta. Saman viestin haluan sanoa teille muille. Ette ole syypäitä mihinkään, eikä teidän ole vastuu ratkaista vanhempienne ongelmia. Itsensä vahingoittaminen ei asioita ratkaise ja toivonkin, ettette sitä edes mieti. Nyt on vaikeaa, mutta se ei tarkoita, etteikö tulevaisuudessa voisi olla asiat paremmin. Uskokaa ja luottakaa siihen.

Oi vittu mul on toi ihan sama asia ja oon jo pitkään miettinyt voisko joku täysin samaistua ja löysin sen johon samaistun niin pirskatisti