Kuinka vakavasti otat mies/naissuhteesi? Oletko sä mielestäsi ihminen, jolle riittää se yksi ainoa, kun siihen paremmin tutustuu ja ihastuu vai haluatko seikkailla ja "kokeilla" useampiakin? Eli kuin sulla on tunteet mukana?
Kukasta
kukkaan...
9864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mun mielestäni sellaiset "tuttavuudet", ns. yhdenyönjutut voi olla ihan ok, jos pelisäännöt on molemmille selvät. Eli molemmat tietää, että se on nyt sitten vain se yksi yö, ei sen enempää eikä vähempää.
Aletaan liikkumaan jo eri vesillä silloin, jos tapaamisia on enemmänkin kuin tämä yksi kerta, sillon mun mielestä alkaa jo olemaan sitä ihastumista ja tykästymistä, kuka nyt toistamiseen tahtoo tavata ihmistä, joka ei sen enempää sykäytä..? Jotainhan silloin on "ilmassa". Ja jos vielä päädytään toistamiseen samaan osoitteeseen, kyllä siinä jo tunteita on mukana, näin ainakin omissa jutuissani on ollut.
Omasta itsestäni voisin sanoa, että olen yhden ihmisen nainen, sitten kun se oikea osuu kohdalle. Ketään ei pidä loukata tai satuttaa, ei pidä leikkiä kenenkään sydämellä antamalla ymmärtää väärin.
Eli jos "on pakko saada", sitten vain pelisäännöt selviksi eikä aamulla muuta kuin hyvät jatkot. Toiseen kertaan ryhtyminen on jo(jos itse ei mitään tunne eikä edes tutustua halua) toisen kiusaamista ja äärettömän itsekästä toimintaa.
En leiki ihmissuhteillani. Minulle mikään syvällisempi suhde ei ole vain "jokin juttu"; olen liiankin tunteellinen ja empaattinen. Jos johonkin ihastun ja rakastun, niin uskollisuus on itsestään selvyys. Nyt tämä äskettäin itselleni valjennut bi-taipumukseni tuo tähänkin uuden haasteen; uskollisuus mahdollisesti molempiin rakkaisiini olisi minulle kuitenkin luontaista. Mutta...löytääpä myös asian ymmärtävä mies... ja nainen;)
kunhan elää vain sääntöjen mukaan. Mutta tuosta mä en tykkää et taas annetaan sitä kuvaa et bissellä tarttis olla useampia kumppaneita. Poly ois oikeampi termi, joskaan ei se välttämättä useampia tarvii, kunhan nyt kykenee vain tuntemaan useampia kuin yhtä ihmistä kohtaan jotain.
Keksikää jo termi bisseille, jotka tarttee molemmat.
Biseksuaalisuus ei ole sama kuin polyamorisuus, vaikka usein niin ajatellaankin - varsinkin muut kuin bisset.
Polyja löytyy kaikista seksuaalisen suuntautumisen ryhmistä, heteroista, homoseksuaaleista ja biseksuaaleista.
Mutta ei bisselle, joka haluaa miehen ja naisen, tarvitse keksiä uutta termiä. Hän on yhdenlainen polyamorinen bisse. Tuo ominaisuus ei ilmene kaikilla samalla tavoin. Eivätkä kaikki polyt ole samanlaisia, ei siinäkään ole kyse mistään homogeenisestä ryhmästä. Ei kai kaikille ihmisille tarvitse keksiä omia termejään, jotka tarkkaan määrittelisivät heidät? Ei kai ihmisille mitään etikettejä tarvitse ripustaa? Onhan meillä jo nimet ja henkilötunnukset...
Bisse, joka pettää miestään ja toinen on se, joka tekee sitä luvanvaraisesti?
Minulle kaikki nuo yllämainitut termit ovat vielä vieraita, kuten tämä uusi bi-tilanteenikin.
En tiedä mitä tulevaisuus minulle on varannut, mutta en pidä mahdottomana ajatuksena rakastaa sekä miestä että naista jopa yht´aikaisesti. Minulla ei ole vielä kokemusta naisista, mutta näin vahvasti tunnen.
En myöskään syty ajatukselle, että kaikki pitää määritellä ja lokeroida. Nyansseja eri asioille on aivan liian paljon...elämä kaikkinensa on niin monimuotoinen "laputettavaksi".
olla yhtä aikaa naisen ja miehen kanssa, eikö/miksi ei kaksi miestä/kaksi naista kävisi?
Minä en voi lentää kukasta kukkaan, se ei vain sovi mun kropalle. En halua hajottaa itseäni monen kesken enkä toista ihmistä myöskään. Sellainen tunne minulla ainakin on, että jos en keskity kunnolla yhteen ihmiseen kerralla, kaikki ihmissuhteet jäävät jotenkin vaillinaiselle hoidolle. Ei yksinkertaisesti edes riitä aika pitää yllä kahta hyvää ja syvää ihmissuhdetta, hoitaa kotia ja perhe ja työ ja harrastaa ja.
Myönnytän sen verran, että yhden suvän ja hyvän suhteen sivulle voi mahtua toinen suhde, joka ei pakon sanelemista syistä voi olla samanlainen kuin se, joka solmitaan, kun perustetaan perhe. Mutta jos tuollaiseksi sivukumppaniksi löytyy samanlaisessa elämäntilanteessa oleva ihminen, joka on sidottu omalla tahollaan ja jolla on samat velvoitteet, niin toimiva suhdehan siitä omalla tavallaan voi kehittyä. Onhan niitä esimerkkejä olemassa.
Eihän se, että haluu tapailla muitakin puhu automaattisesti sitä vastaan ettei olis tunteet mukana?? Silloinhan tunteita on tavallaan enemmänkin...