- OKEI , on aika aloittaa harjoittelut kunnolla, eli tarkoittaen , että jaamme roolit aloittaen karsinnat päärooleista. Ne suoritetaan nyt, joten kukin vapaaehtoinen esiintyy vuorollaan ja teen päätökseni heti. Aloitamme tietty Julian roolista. Ahosaari ilmoitti. Tyttöjä oli ryhmässä viisitoista joista viisi haki roolia, poikia oli sitä vastoin kaksitoista joista kolme haki Romeoksi. Kolme tyttöä meni nopeasti, kun oli minun vuoro. Hermoilin hiukan, nielaisin pelkoni ja astelin lavalle rohkeasti, mutta purin tietysti huulen melkein verille. Vedin koko osuuden niin tunteella ja omasta mielestä niin hyvin ,etten huomannut sen olevan ohi. Jossain vaiheessa olin näköjään sulkenut silmäni ja avatessani ne käteni oli ojennettuna eteenpäin, joten vetäisin sen äkkiä selän taakseni. Katsoin ihmisiä ja heidän ilmeensä oli aivan ällikällä lyötyjä . He taputtivat ja jotkut vihelsivät . Mintun ilme oli normaali minun kohdalla, kun sitruunan syönyt.
- Kiitos Titta. Opettaja sanoi virnuillen. Astelin alas lavalta nolona ajatellen ” Että enää en kyllä koske siihen Titanicin videoon”, etten huomannut Aten tulevan minun perässäni, kun vasta hänen tarttuessaan minun olastani.
- Hei, Titta mahtava esitys, otit sen aika tunteella. Olet lahjakas .
- Kiitos, hiukan noloa minusta.
- No ei muiden mielestä, toivotaan, että saat roolin pidän peukkuja. Atte sanoi ja hipaisi poskeani. Yleensä olisin pitänyt poikaa outona, kun hän olisi hipaissut poskeani, mutta tuo kosketus oli lamaannuttava. Katsoin hänen kävelemistään takaisin eteen, kun lämpimät väreet kulkivat lävitseni ja irrotti lamaannuksen tunteen. Istun paikalleni tajuamatta edelleenkään mistään mitään. Minttukin oli jo esiintynyt ” Eli ei nähnyt meidän keskustelua”, joten Ahosaari oli siirtynyt myös muualle miettimään. Kaikki jännittivät opettajan ilmestyessä lavalle.
- Te kaikki olette, mutta vain yksi saa sen roolin, joten Julian osaa esittää Minttu Lehtonen ja sijaisena toimii Titta Sandberg. Muut taputtivat meille opettajan ilmoitettua osat.
- Muita puheitta herrat aloittakaamme. Pojat näyttelivät nopeasti. Ensimmäisenä esiintyi eräs Tane, millä ei ollut mitään mahiksia rooliin vaikka itse sanonkin. Sitten esiintyi Atte ja viimeisen Jonne , minusta he olivat tasavertaisia ja lahjakkaita kumpikin, mutta ope löysi eron , jonka ansiosta toinen vain sai roolin.
- Saman toistan teille pojat, kaikilla on lahjoja, mutta eroja löytyy. Romeota esittää Atte Ryhänen ja sijaisena Jonne Järvimaa . Onnea kaikille! Tämän ilmoituksen Minttu ravasi Aten syliin ,hyppien pupun lailla ja kiljuen * miten ihanaa*. Atte rutisti Minttua yrittäen saada hymyä huulille turhaan. Hän vilkaisi minuun, jokseenkin haikeasti. Jonnekin halasi minua ja onnitteli saimmehan kumpikin sijaisen osan.
Istun pysäkillä kymmenisen minuuttia ennen bussin tuloa. Menin istumaan normaalille kohdalle ikkunan viereen, mutta vasemmalle puolen jostain syystä. Auto meinasi, juuri lähteä, mutta Atte hyppäsi sopivasti sisälle hengästyneenä. Hän käveli ohitseni, tai no luulin ainakin.
- Saako istua?
- Juu totta kai! ”APUA”. Vietimme pitkän ja tuskallisen hiljaisuuden, siihen asti..
- Tuota, tämä voi olla aika röyhkeä kysymys, mutta minun on kysyttävä. Ei tarvitse vastata ymmärrän kyllä. Oletko sinä ja Jonne yhessä? Atte tuijotti silmiini vilpitön katse silmissään.
- Ei, me olemme hyviä ystäviä.
- Anteeksi, kun näin teidät silloin niin, en tiennyt mitä ajatella.
- Mitä nyt pidimme hauskaa. Tuntui ,että ääneni meinasi tukehtua, joten katsoin ulos ikkunasta hetkeksi.
- Entäs sinä ja Minttu. Atte kohotti katseensa yllättyneesti. Olen minäkin ääliö.
- Sori, ei tarvitse vastata. Siinä vaiheessa olisin voinut ampua itseni.
- Ei mitään, ollaanhan me tossa yhdessä oltu nelisen kuukautta. ” Odotin kyllä , että sanot, mekin ollaan vaan ystäviä” ajattelin happamasti.
- Tuota, ajattelin koska kun on viikonloppukin, että lähtisitkö huomenna elokuviin?
Kelasin hetken , että kuulinko oikein mitä Atte sanoi.
- Kyllä! Täräytin hädissäni. Hyvä , ettei Atte tippunut penkiltä yllättyneenä.
- Siis, kyllä voin lähteä.
- Mahtavaa! Saat numeroni ja jos saan sinun numerosi niin voin soittaa sinulle, okei?
- Selvä. Luettelimme numeromme ja istuimme loppu matkan hiljaa hymyillen. Atte nousi tuolilta ennen pysäkkiä.
- Okei, mutta soittelen sulle tarkemmin huomenissa asiasta, moi.
- Heippa. Sanoin haikeasti ja vilkutin hänen poistuessa bussista. Jäin pois bussista, jääden hetkeksi seisomaan siihen ja kiljaisin onnesta.
Kotona lukkiuduin huoneeseeni ja soitin Tainalle.
- Hellou Titta, mitäs sinä näin pitkän ajan jälkeen. Taina sanoi piikikkäästi.
- Sivuutan tuon piikityksen ja kysyn kuka lähtee huomenna elokuviin ja kenen kanssa?
- Hmmmm… mietitään , lähtijä on Titta ja menet …
- Aten.
- MITÄ? Yritätkö juksata vai oletko tosissasi? Miten oikein onnistuit?
- No, itse asiassa hän pyysi minua, joten suostuin tietty. Vaihdoimme numeroitakin.
- No sullahan menee hyvin, mutta…..
- Mitä?
- Eikö se ole Mintun kanssa.
- Joo, mutta menemme oletetusti ystävinä, mutta ainakin yritän ottaa siitä kaiken ilon irti. Koska tämä on kumminkin harvinaista minulle, että mut pyydetään ulos ja vielä, että tyyppi on joku josta pidän.
- No hyvä, että sulla on menoa. Muuten mun serkku, Kari tulee tänään viikonlopuksi mua ja jotain kavereita morjenstaa , joten saan hänet innostumaan tulee kaupungille huomen, ehkä tavataan.
- Joo ,se vois olla kivaa.
- Ok, mun pitää mennä nyt, mutta nähdään.
- Joo , moi. Napsautin puhelimen kiinni.
Valvoin sinä yönä pitkään. Katsoin kaiken maailman elokuvat , sekä sarjat. Menin ne katsottuani ylös, laittaen musiikin hiljaiselle soimaan. Kello oli varmaan lähemmäs kolme, käydessäni pehkuihin. Heräsin unisena, siinä puoli yhden maissa. Se oli eka kerta, kun olin nukkunut näinkin pitkään. En kyllä ihmettele nukkuminen, jäi viime viikolla vähäiseksi, kun totutteli uuteen huoneeseen ja muuta. Vilkaisin puhelinta, viisi puhelua; Taina, Taina ja kas loput Atte. JIPII. Muistin taas mitä oli kalenterissa tulossa, ulos Aten kanssa. Sekoilin siinä hetken sängyssä ja menin sitten alas.
- Kas huomenta unikeko vai sanoisinko ruusunen?
- No hyvää huomenta vain sinullekin isä. Tuhahdin, mennen keittiöön, missä äiti oli jo kokkaus puuhissa.
- Huomenta kulta.
- Missä Kati on? Tiedustelin, sillä hän oli yleensä jo kimpussani.
- Hän on jonkun ystävänsä luona tässä lähellä on ollut jo monta tuntia. Haluatko munakasta?
- Vois vaikka maistuakin. Onko meillä vielä appelsiinimehua?
- Kai sitä on siellä jääkaapissa. Mitäs sinulla on suunnitelmissa tänään?
- Olen kuta kuin kotosalla, ai niin lähden illalla ulos, elokuviin. Sanoin kaataen mehun jämät lasiin.
- Aha, jonkun pajan. Sen , joka toi sinut sillon?
- Hän on minun ryhmästä, mutta ei ole se joka toi minut.
- Mistä puhutaan? Isä pölähti paikalle.
- Ei mistään. Äiti sanoi vilkaisten minuun hymyillen. Äiti ymmärsi milloin piti vaieta asiasta vaikka kyseessä olisi isäkin. Söin äidin munakokkelin, jonka jälkeen heittäydyin sohvalle. Selasin kanavia läpi, kunnes löysin sopivan ohjelman. Pötkötin sohvalla tunteja katsoen vain telkkaria. Havahduin siinä vaiheessa ylös, kun kuulin puhelimen soivan. Hyökkäsin ylös sohvalta ja pingoin rappuset ylös. Isäkin säikähti äkillistä eloon heräämistäni, niin kovasti, että melkein tiputti oman tietokoneensa. Nappasin puhelimen käteeni katsomatta soittajaa ja vastasin.
- Titta. Henkäisin puhelimeen, sillä olin hiukan hengästynyt.
- Hei minä tässä. Aten ääni kuului toisesta päässä.
- Miten olet noin hengästyneen kuuloinen.
- Noh, olin alakerrassa, kun kuulin puhelimen soivan, joten otin pienen spurtin portaissa.
- Kunto kohenee, mutta hei käykö, että lähetään kahden tunnin päästä viiden bussilla.
- Joo vallan mainiosti. Nähdään sitten.
- Ok odotan innolla, moi. . Napsautin puhelimen kiinni, ruveten penkomaan vaatekaapin sisältöä. Tein perusteellisen kaivauksen vaatekaappiini, ennen kuin löysin uudet harmaan siniset farkut, jotka äiti osti minulle ennen tänne muuttoa. ”Kiitos hänelle”. Paita valinnan kanssa oli sitten hiukan ongelmia, sillä en tiennyt yhtään mitä laittaisin. Löysin pian onneksi violetin avokauluksisen villapaidan ja päätin ottaa sen. Kello napsahti juuri neljä, kun sain itseni valmiiksi, sillä kävin vielä suihkussa ja kuivasin hiukset. Menin alakertaan, missä isä tuli ensimmäisenä vastaan.
- Minnes sitä noin pynttäytyneenä ollaan menossa?
- Olen lähössä elokuvaan, yhden kaverin kanssa.
- Jaa, kuka tämä kaveri mahtaisi olla?
- Yksi minun näytelmä ryhmästä.
- Tyttö, poika.
- Äiti tee jotain isälle.
- Anna tytön olla kerron sinulle myöhemmin.
- Kai saan kysellä missä seurassa, minun pieni tyttöseni liikkuu.
- Isä minä en ole pieni.
- No, ainakin voin viedä sinut kaupunkiin.
- Ei! Kiitos, mutta menen bussilla. Tuhahdin ja päätin, sittenkin mennä takaisin ylös kunnes lähtisin. Takassa paloi tuli, minkä äiti varmaan oli sytyttänyt. Istahdin tuolille vastapäätä takkaa ja katsoin liekkien roihuamista. Uppoutuneena ajatuksiini en kuullut Katin hipsuttamista viereeni. Hän istahti toiselle penkille kaiteen viereen pupunsa kanssa, tuijottaen minua, mutta taputti minua lopulta olalle.
- Kati! Milloin sinä siihen tulit tai kotiin yleensä?
- Tulin silloin, kun olit suihkussa. Tykkäsitkö pupustani? Nappasin siskoni syliin hymyillen.
- Joo, se saa kunniapaikan hyllyltäni . Istuimme siinä pitkään, kunnes vilkaisin kelloani. Kuiskasin Katille, että minun piti lähteä, mutta hän ei liikauttanut eväänsäkään, tajusin hänen nukkuvan. Asetin hänet makuulleen viereiselle sohvalle ja peittelin hänet. Kävin huoneessani pakkaamassa pienen reppuni ja suunnistin alakertaan.
- Minne menet Tita? Kati piipersi unisena peiton alta.
- Menen ulos kaverin kanssa.
- Saanko tulla mukaan?
- Ei, et tällä kertaa. Olen luultavasti myöhään ja sinulla olisi tylsää , joskus toisten ehkä. Jos olet kiltisti tuon sinulle pienen karkkipussin. Taputin tyttöä päähän ja ipana nukahti siihen. Etsin eteisestä kenkäni, kun äiti ilmaantui eteiseen.
- Joko lähdet?
- Kyllä. Minulla on puhelin mukana , jos jotain on. Kati nukkuu sitten tuolla takan luona.
- Okei, pidä hauskaa ja yritä tulla ajoissa pois. Tunsin äidin työntävän , jotain käteeni. Nyökkäilin äidille ja astuin ulos talosta. Katsoin oven ulkopuolella käteeni. Kakskyt euroa lepäsi kädelläni. Hymyilin itsekseni, tunkien rahan laukkuun. Bussi tuli ajoissa aloittaen matkan ainakin onnellisesti.
Astuimme ulos bussista, lähtien kävelemään foorumin läpi.
- Minkä elokuvan haluaisit mennä katsomaan? Atte kysyi rikkoen hiljaisuuden.
- Minulle se on aivan sama, mitä sinulla oli mielessä?
- No, tuota ajattelin jos mentäisi katsomaan Moulin rouge ? Se on kuulemma tosi hyvä elokuva. Vilkaisin Attea, että yrittikö hän pelleillä kustannuksellani, mutta hän oli tosissaan. Peittelin suurta hämmästystäni, kun vastasin hänelle.
- Joo, totta kai se käy vallan mainiosti.
- Hyvä, mennään ostamaan jotain syömistä, elokuva ei ole mitään ilman syömistä.
Menimme siis ostamaan syömisiä elokuvan alakerrassa sijaitsevasta kaupasta mäkkärin vierestä. Ostin samalla Katille lupaamani karkit. Atte osti ison pussin irtokarkkeja , kun tyydyin itse rasiaan sisuja ja tikkariin. Tungin kaikki laukkuuni, sillä en tarvitsisi edes maksaa lippua, kun Atte omisti ilmais lippuja, joten antoi toisen minulle, siis ei kun leffaan.
Kello oli lähemmäs yhdeksän elokuvan loputtua. Olimme jutelleet elokuvan aikana aika paljon eri asioista elokuvan lisäksi; tulevasta näytelmästä, hänestä, minusta ja koulusta muutaman sanan. Naureskelimme tullessamme ulos salista kylki kyljessä. Astelimme reippaasti kolmikulmaan päin, kun puhelimeni rupesi värisemään ja soimaan.
- Heippa Taina missä olet?
- No, jos ensinnäkin pysähtyisit ja kääntyisit niin voit vaikka sattumalta nähdä minut. Yritin kiljua , mutta ethän sinä kiireiltäsi kerkeä kuulla muuta maailmaa. Taina nälvi. Suljin puhelimen ja kävelin Tainaa vastaan Aten kanssa. Tainalla oli seurassaan kaksi poikaa, joista toinen oli hänen serkku, mutta siinä vaiheessa on hiukka vaikea ruveta arvailee. Atte tunsi Karin jo entuudestaan, joten minulle selvisi pian kumpi oli serkku, kun he paiskasivat tuttavallisesti kättä. Taina nappasi minua kiinni kädestä ja lähti raahaamaan minua eteenpäin ja pojat seurasivat.
- Kuka tuo toinen tyyppi on? Kysyin heti tilaisuuden tullen.
- O nyt hiukka hiljempaa. No tuo pitkä on tietty Kari, jonka piti tulla tänne yksin, mutta selvisikin, että se oli ottanut yhen kaverinsa mukaan, Santun. Vilkaisin olkani yli musta hiuksista poikaa joka oli minua hitusen pitempi.
- Ei, hullumman näköinen. Totesin Tainalle.
- NIINPÄ! Taina ähkäisi hissukseen.
- Se on pirun hyvän näköinen, ja meillä on luistanut juttu niin hyvin. Se on aina tilaisuuden tullen vilkuilu mua ja sen hymy on niin ihana.
- No missä mättää?
- Olen toivoton näissä jutuissa . Taina voihkaisi.
- No, kyllä se siitä sutviintuu. Kuten mun mummo aina sanoo.
- NOOOOO! Mitäs teillä? Taina tökkäsi mua kylkeen virnuillen.
- Mitäs tässä, käytiin leffassa.
- Minkä katoitte, jonkun suolen veto leffan vai?
- Itse asiassa , Moulin rouge ja sokerina päälle hän ehdotti.
- Oikeestikko, aina vain paranee, olet löytänyt oikein harvinaisen aarteen. Taina hihkaisi.
- Me ollaan vain pyöritty siellä ja tällä kaupunkia.
- Tytöt! Kari hihkaisi takaa .
- Mennäänkö juomaan kolmikulmaan ?
- Joo! Sanoimme ja kävelimme edeltä käsikynkässä , pojat kiltisti perässä rupatellen. Pojat joivat olutta Karin varjolla, meille he tarjosivat limsat , sillä emme halunneet olutta. Löpisimme rennosti niitä näitä ja joimme. Istuin Aten vieressä, mutta huomasin jossain vaiheessa Aten kahmaissen minut kainaloonsa, räpeltäen hiuksiani välillä. Taina istui tyytyväisenä päällepäin serkkunsa ja Santun välissä. Olimme juoneet lasit puolilleen, kun huomasin Tainan nyökyttelevän tuskaisesti päätään minulle. Katsoin häntä kulmat kurtussa, kunnes hoksasin.
- Sori pojat saatte jäädä nyt hetkeksi keskenänne, menemme nyt veskin puolelle. Julistin nousten tuoliltani ja Taina perässä.
- Älkää viipykö kauan tulee muuten suru puseroon. Atte sanoi niiskauttaen nenäänsä ja tarttuen käteeni. Luiskautin otteesta irti, kävellen Aten taakse tökäten häntä kylkeen.
- AIH, minuun osui! Atte parahti, kyyristyen pöydälle. Pojat jatkoivat nauramista, meidän kävellessä vessoille.
- Tuossa oli mielestäni enemmänkin kiintymystä, kun ystävyyttä kyseessä. Taina tokaisi.
- No, en tiedä mitä tästä kaikesta ajatella, onhan se silti vielä Mintun kanssa. Näitkö muuten miten Santtu katso sinuun, kun Atte puhu mulle ja tarrasi kiinni mu kädestä . Ei se muuten tuntunut pöydässä näyttävän tunteitaan.
- Hei älä viitsi. Se tarrasi kii mu kädestä yhessä vaiheessa ja piti siitä kiinni tähän asti. Onneksi päästi irti tai olisin joutunut ottamaan hänet mukaan tänne. Taina sähähti, muttei vihaisena .
- Sinä olet siis löytänyt itsellesi iilimadon. Sanoin virnistellen . Naureskelimme asialle, saapuessamme pöytään.
- Mikäs tyttöjä naurattaa? Kari kyseli vilkaisten kumpaakin.
- Eipä tässä mitään. Vastasin vilkaisten Santtuun, joka huomasi katseeni ja punehtui hiukan. Hymyilin Tainalle leveästi, joka sitä vastoin katsoi minua murhaavasti.
- Kiitos Titta. Opettaja sanoi virnuillen. Astelin alas lavalta nolona ajatellen ” Että enää en kyllä koske siihen Titanicin videoon”, etten huomannut Aten tulevan minun perässäni, kun vasta hänen tarttuessaan minun olastani.
- Hei, Titta mahtava esitys, otit sen aika tunteella. Olet lahjakas .
- Kiitos, hiukan noloa minusta.
- No ei muiden mielestä, toivotaan, että saat roolin pidän peukkuja. Atte sanoi ja hipaisi poskeani. Yleensä olisin pitänyt poikaa outona, kun hän olisi hipaissut poskeani, mutta tuo kosketus oli lamaannuttava. Katsoin hänen kävelemistään takaisin eteen, kun lämpimät väreet kulkivat lävitseni ja irrotti lamaannuksen tunteen. Istun paikalleni tajuamatta edelleenkään mistään mitään. Minttukin oli jo esiintynyt ” Eli ei nähnyt meidän keskustelua”, joten Ahosaari oli siirtynyt myös muualle miettimään. Kaikki jännittivät opettajan ilmestyessä lavalle.
- Te kaikki olette, mutta vain yksi saa sen roolin, joten Julian osaa esittää Minttu Lehtonen ja sijaisena toimii Titta Sandberg. Muut taputtivat meille opettajan ilmoitettua osat.
- Muita puheitta herrat aloittakaamme. Pojat näyttelivät nopeasti. Ensimmäisenä esiintyi eräs Tane, millä ei ollut mitään mahiksia rooliin vaikka itse sanonkin. Sitten esiintyi Atte ja viimeisen Jonne , minusta he olivat tasavertaisia ja lahjakkaita kumpikin, mutta ope löysi eron , jonka ansiosta toinen vain sai roolin.
- Saman toistan teille pojat, kaikilla on lahjoja, mutta eroja löytyy. Romeota esittää Atte Ryhänen ja sijaisena Jonne Järvimaa . Onnea kaikille! Tämän ilmoituksen Minttu ravasi Aten syliin ,hyppien pupun lailla ja kiljuen * miten ihanaa*. Atte rutisti Minttua yrittäen saada hymyä huulille turhaan. Hän vilkaisi minuun, jokseenkin haikeasti. Jonnekin halasi minua ja onnitteli saimmehan kumpikin sijaisen osan.
Istun pysäkillä kymmenisen minuuttia ennen bussin tuloa. Menin istumaan normaalille kohdalle ikkunan viereen, mutta vasemmalle puolen jostain syystä. Auto meinasi, juuri lähteä, mutta Atte hyppäsi sopivasti sisälle hengästyneenä. Hän käveli ohitseni, tai no luulin ainakin.
- Saako istua?
- Juu totta kai! ”APUA”. Vietimme pitkän ja tuskallisen hiljaisuuden, siihen asti..
- Tuota, tämä voi olla aika röyhkeä kysymys, mutta minun on kysyttävä. Ei tarvitse vastata ymmärrän kyllä. Oletko sinä ja Jonne yhessä? Atte tuijotti silmiini vilpitön katse silmissään.
- Ei, me olemme hyviä ystäviä.
- Anteeksi, kun näin teidät silloin niin, en tiennyt mitä ajatella.
- Mitä nyt pidimme hauskaa. Tuntui ,että ääneni meinasi tukehtua, joten katsoin ulos ikkunasta hetkeksi.
- Entäs sinä ja Minttu. Atte kohotti katseensa yllättyneesti. Olen minäkin ääliö.
- Sori, ei tarvitse vastata. Siinä vaiheessa olisin voinut ampua itseni.
- Ei mitään, ollaanhan me tossa yhdessä oltu nelisen kuukautta. ” Odotin kyllä , että sanot, mekin ollaan vaan ystäviä” ajattelin happamasti.
- Tuota, ajattelin koska kun on viikonloppukin, että lähtisitkö huomenna elokuviin?
Kelasin hetken , että kuulinko oikein mitä Atte sanoi.
- Kyllä! Täräytin hädissäni. Hyvä , ettei Atte tippunut penkiltä yllättyneenä.
- Siis, kyllä voin lähteä.
- Mahtavaa! Saat numeroni ja jos saan sinun numerosi niin voin soittaa sinulle, okei?
- Selvä. Luettelimme numeromme ja istuimme loppu matkan hiljaa hymyillen. Atte nousi tuolilta ennen pysäkkiä.
- Okei, mutta soittelen sulle tarkemmin huomenissa asiasta, moi.
- Heippa. Sanoin haikeasti ja vilkutin hänen poistuessa bussista. Jäin pois bussista, jääden hetkeksi seisomaan siihen ja kiljaisin onnesta.
Kotona lukkiuduin huoneeseeni ja soitin Tainalle.
- Hellou Titta, mitäs sinä näin pitkän ajan jälkeen. Taina sanoi piikikkäästi.
- Sivuutan tuon piikityksen ja kysyn kuka lähtee huomenna elokuviin ja kenen kanssa?
- Hmmmm… mietitään , lähtijä on Titta ja menet …
- Aten.
- MITÄ? Yritätkö juksata vai oletko tosissasi? Miten oikein onnistuit?
- No, itse asiassa hän pyysi minua, joten suostuin tietty. Vaihdoimme numeroitakin.
- No sullahan menee hyvin, mutta…..
- Mitä?
- Eikö se ole Mintun kanssa.
- Joo, mutta menemme oletetusti ystävinä, mutta ainakin yritän ottaa siitä kaiken ilon irti. Koska tämä on kumminkin harvinaista minulle, että mut pyydetään ulos ja vielä, että tyyppi on joku josta pidän.
- No hyvä, että sulla on menoa. Muuten mun serkku, Kari tulee tänään viikonlopuksi mua ja jotain kavereita morjenstaa , joten saan hänet innostumaan tulee kaupungille huomen, ehkä tavataan.
- Joo ,se vois olla kivaa.
- Ok, mun pitää mennä nyt, mutta nähdään.
- Joo , moi. Napsautin puhelimen kiinni.
Valvoin sinä yönä pitkään. Katsoin kaiken maailman elokuvat , sekä sarjat. Menin ne katsottuani ylös, laittaen musiikin hiljaiselle soimaan. Kello oli varmaan lähemmäs kolme, käydessäni pehkuihin. Heräsin unisena, siinä puoli yhden maissa. Se oli eka kerta, kun olin nukkunut näinkin pitkään. En kyllä ihmettele nukkuminen, jäi viime viikolla vähäiseksi, kun totutteli uuteen huoneeseen ja muuta. Vilkaisin puhelinta, viisi puhelua; Taina, Taina ja kas loput Atte. JIPII. Muistin taas mitä oli kalenterissa tulossa, ulos Aten kanssa. Sekoilin siinä hetken sängyssä ja menin sitten alas.
- Kas huomenta unikeko vai sanoisinko ruusunen?
- No hyvää huomenta vain sinullekin isä. Tuhahdin, mennen keittiöön, missä äiti oli jo kokkaus puuhissa.
- Huomenta kulta.
- Missä Kati on? Tiedustelin, sillä hän oli yleensä jo kimpussani.
- Hän on jonkun ystävänsä luona tässä lähellä on ollut jo monta tuntia. Haluatko munakasta?
- Vois vaikka maistuakin. Onko meillä vielä appelsiinimehua?
- Kai sitä on siellä jääkaapissa. Mitäs sinulla on suunnitelmissa tänään?
- Olen kuta kuin kotosalla, ai niin lähden illalla ulos, elokuviin. Sanoin kaataen mehun jämät lasiin.
- Aha, jonkun pajan. Sen , joka toi sinut sillon?
- Hän on minun ryhmästä, mutta ei ole se joka toi minut.
- Mistä puhutaan? Isä pölähti paikalle.
- Ei mistään. Äiti sanoi vilkaisten minuun hymyillen. Äiti ymmärsi milloin piti vaieta asiasta vaikka kyseessä olisi isäkin. Söin äidin munakokkelin, jonka jälkeen heittäydyin sohvalle. Selasin kanavia läpi, kunnes löysin sopivan ohjelman. Pötkötin sohvalla tunteja katsoen vain telkkaria. Havahduin siinä vaiheessa ylös, kun kuulin puhelimen soivan. Hyökkäsin ylös sohvalta ja pingoin rappuset ylös. Isäkin säikähti äkillistä eloon heräämistäni, niin kovasti, että melkein tiputti oman tietokoneensa. Nappasin puhelimen käteeni katsomatta soittajaa ja vastasin.
- Titta. Henkäisin puhelimeen, sillä olin hiukan hengästynyt.
- Hei minä tässä. Aten ääni kuului toisesta päässä.
- Miten olet noin hengästyneen kuuloinen.
- Noh, olin alakerrassa, kun kuulin puhelimen soivan, joten otin pienen spurtin portaissa.
- Kunto kohenee, mutta hei käykö, että lähetään kahden tunnin päästä viiden bussilla.
- Joo vallan mainiosti. Nähdään sitten.
- Ok odotan innolla, moi. . Napsautin puhelimen kiinni, ruveten penkomaan vaatekaapin sisältöä. Tein perusteellisen kaivauksen vaatekaappiini, ennen kuin löysin uudet harmaan siniset farkut, jotka äiti osti minulle ennen tänne muuttoa. ”Kiitos hänelle”. Paita valinnan kanssa oli sitten hiukan ongelmia, sillä en tiennyt yhtään mitä laittaisin. Löysin pian onneksi violetin avokauluksisen villapaidan ja päätin ottaa sen. Kello napsahti juuri neljä, kun sain itseni valmiiksi, sillä kävin vielä suihkussa ja kuivasin hiukset. Menin alakertaan, missä isä tuli ensimmäisenä vastaan.
- Minnes sitä noin pynttäytyneenä ollaan menossa?
- Olen lähössä elokuvaan, yhden kaverin kanssa.
- Jaa, kuka tämä kaveri mahtaisi olla?
- Yksi minun näytelmä ryhmästä.
- Tyttö, poika.
- Äiti tee jotain isälle.
- Anna tytön olla kerron sinulle myöhemmin.
- Kai saan kysellä missä seurassa, minun pieni tyttöseni liikkuu.
- Isä minä en ole pieni.
- No, ainakin voin viedä sinut kaupunkiin.
- Ei! Kiitos, mutta menen bussilla. Tuhahdin ja päätin, sittenkin mennä takaisin ylös kunnes lähtisin. Takassa paloi tuli, minkä äiti varmaan oli sytyttänyt. Istahdin tuolille vastapäätä takkaa ja katsoin liekkien roihuamista. Uppoutuneena ajatuksiini en kuullut Katin hipsuttamista viereeni. Hän istahti toiselle penkille kaiteen viereen pupunsa kanssa, tuijottaen minua, mutta taputti minua lopulta olalle.
- Kati! Milloin sinä siihen tulit tai kotiin yleensä?
- Tulin silloin, kun olit suihkussa. Tykkäsitkö pupustani? Nappasin siskoni syliin hymyillen.
- Joo, se saa kunniapaikan hyllyltäni . Istuimme siinä pitkään, kunnes vilkaisin kelloani. Kuiskasin Katille, että minun piti lähteä, mutta hän ei liikauttanut eväänsäkään, tajusin hänen nukkuvan. Asetin hänet makuulleen viereiselle sohvalle ja peittelin hänet. Kävin huoneessani pakkaamassa pienen reppuni ja suunnistin alakertaan.
- Minne menet Tita? Kati piipersi unisena peiton alta.
- Menen ulos kaverin kanssa.
- Saanko tulla mukaan?
- Ei, et tällä kertaa. Olen luultavasti myöhään ja sinulla olisi tylsää , joskus toisten ehkä. Jos olet kiltisti tuon sinulle pienen karkkipussin. Taputin tyttöä päähän ja ipana nukahti siihen. Etsin eteisestä kenkäni, kun äiti ilmaantui eteiseen.
- Joko lähdet?
- Kyllä. Minulla on puhelin mukana , jos jotain on. Kati nukkuu sitten tuolla takan luona.
- Okei, pidä hauskaa ja yritä tulla ajoissa pois. Tunsin äidin työntävän , jotain käteeni. Nyökkäilin äidille ja astuin ulos talosta. Katsoin oven ulkopuolella käteeni. Kakskyt euroa lepäsi kädelläni. Hymyilin itsekseni, tunkien rahan laukkuun. Bussi tuli ajoissa aloittaen matkan ainakin onnellisesti.
Astuimme ulos bussista, lähtien kävelemään foorumin läpi.
- Minkä elokuvan haluaisit mennä katsomaan? Atte kysyi rikkoen hiljaisuuden.
- Minulle se on aivan sama, mitä sinulla oli mielessä?
- No, tuota ajattelin jos mentäisi katsomaan Moulin rouge ? Se on kuulemma tosi hyvä elokuva. Vilkaisin Attea, että yrittikö hän pelleillä kustannuksellani, mutta hän oli tosissaan. Peittelin suurta hämmästystäni, kun vastasin hänelle.
- Joo, totta kai se käy vallan mainiosti.
- Hyvä, mennään ostamaan jotain syömistä, elokuva ei ole mitään ilman syömistä.
Menimme siis ostamaan syömisiä elokuvan alakerrassa sijaitsevasta kaupasta mäkkärin vierestä. Ostin samalla Katille lupaamani karkit. Atte osti ison pussin irtokarkkeja , kun tyydyin itse rasiaan sisuja ja tikkariin. Tungin kaikki laukkuuni, sillä en tarvitsisi edes maksaa lippua, kun Atte omisti ilmais lippuja, joten antoi toisen minulle, siis ei kun leffaan.
Kello oli lähemmäs yhdeksän elokuvan loputtua. Olimme jutelleet elokuvan aikana aika paljon eri asioista elokuvan lisäksi; tulevasta näytelmästä, hänestä, minusta ja koulusta muutaman sanan. Naureskelimme tullessamme ulos salista kylki kyljessä. Astelimme reippaasti kolmikulmaan päin, kun puhelimeni rupesi värisemään ja soimaan.
- Heippa Taina missä olet?
- No, jos ensinnäkin pysähtyisit ja kääntyisit niin voit vaikka sattumalta nähdä minut. Yritin kiljua , mutta ethän sinä kiireiltäsi kerkeä kuulla muuta maailmaa. Taina nälvi. Suljin puhelimen ja kävelin Tainaa vastaan Aten kanssa. Tainalla oli seurassaan kaksi poikaa, joista toinen oli hänen serkku, mutta siinä vaiheessa on hiukka vaikea ruveta arvailee. Atte tunsi Karin jo entuudestaan, joten minulle selvisi pian kumpi oli serkku, kun he paiskasivat tuttavallisesti kättä. Taina nappasi minua kiinni kädestä ja lähti raahaamaan minua eteenpäin ja pojat seurasivat.
- Kuka tuo toinen tyyppi on? Kysyin heti tilaisuuden tullen.
- O nyt hiukka hiljempaa. No tuo pitkä on tietty Kari, jonka piti tulla tänne yksin, mutta selvisikin, että se oli ottanut yhen kaverinsa mukaan, Santun. Vilkaisin olkani yli musta hiuksista poikaa joka oli minua hitusen pitempi.
- Ei, hullumman näköinen. Totesin Tainalle.
- NIINPÄ! Taina ähkäisi hissukseen.
- Se on pirun hyvän näköinen, ja meillä on luistanut juttu niin hyvin. Se on aina tilaisuuden tullen vilkuilu mua ja sen hymy on niin ihana.
- No missä mättää?
- Olen toivoton näissä jutuissa . Taina voihkaisi.
- No, kyllä se siitä sutviintuu. Kuten mun mummo aina sanoo.
- NOOOOO! Mitäs teillä? Taina tökkäsi mua kylkeen virnuillen.
- Mitäs tässä, käytiin leffassa.
- Minkä katoitte, jonkun suolen veto leffan vai?
- Itse asiassa , Moulin rouge ja sokerina päälle hän ehdotti.
- Oikeestikko, aina vain paranee, olet löytänyt oikein harvinaisen aarteen. Taina hihkaisi.
- Me ollaan vain pyöritty siellä ja tällä kaupunkia.
- Tytöt! Kari hihkaisi takaa .
- Mennäänkö juomaan kolmikulmaan ?
- Joo! Sanoimme ja kävelimme edeltä käsikynkässä , pojat kiltisti perässä rupatellen. Pojat joivat olutta Karin varjolla, meille he tarjosivat limsat , sillä emme halunneet olutta. Löpisimme rennosti niitä näitä ja joimme. Istuin Aten vieressä, mutta huomasin jossain vaiheessa Aten kahmaissen minut kainaloonsa, räpeltäen hiuksiani välillä. Taina istui tyytyväisenä päällepäin serkkunsa ja Santun välissä. Olimme juoneet lasit puolilleen, kun huomasin Tainan nyökyttelevän tuskaisesti päätään minulle. Katsoin häntä kulmat kurtussa, kunnes hoksasin.
- Sori pojat saatte jäädä nyt hetkeksi keskenänne, menemme nyt veskin puolelle. Julistin nousten tuoliltani ja Taina perässä.
- Älkää viipykö kauan tulee muuten suru puseroon. Atte sanoi niiskauttaen nenäänsä ja tarttuen käteeni. Luiskautin otteesta irti, kävellen Aten taakse tökäten häntä kylkeen.
- AIH, minuun osui! Atte parahti, kyyristyen pöydälle. Pojat jatkoivat nauramista, meidän kävellessä vessoille.
- Tuossa oli mielestäni enemmänkin kiintymystä, kun ystävyyttä kyseessä. Taina tokaisi.
- No, en tiedä mitä tästä kaikesta ajatella, onhan se silti vielä Mintun kanssa. Näitkö muuten miten Santtu katso sinuun, kun Atte puhu mulle ja tarrasi kiinni mu kädestä . Ei se muuten tuntunut pöydässä näyttävän tunteitaan.
- Hei älä viitsi. Se tarrasi kii mu kädestä yhessä vaiheessa ja piti siitä kiinni tähän asti. Onneksi päästi irti tai olisin joutunut ottamaan hänet mukaan tänne. Taina sähähti, muttei vihaisena .
- Sinä olet siis löytänyt itsellesi iilimadon. Sanoin virnistellen . Naureskelimme asialle, saapuessamme pöytään.
- Mikäs tyttöjä naurattaa? Kari kyseli vilkaisten kumpaakin.
- Eipä tässä mitään. Vastasin vilkaisten Santtuun, joka huomasi katseeni ja punehtui hiukan. Hymyilin Tainalle leveästi, joka sitä vastoin katsoi minua murhaavasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.