olen suomalainen perusmies
en juo enkä tupakoi
haluan viettää vapaat kotona
joskus haluan pienelle ajelulle
vaimon kanssa
vaimo huutaa tai mököttää kaikki vapaa-
päivät, se aloittaa ja viikkoja
ennen pidempää vapaata tyyliin:
sitten istun kotona koko vapaan,
enkä lähde sun kanssa minnekään,
sä olet pilannut minun elämäni
se on pahempaa kuin ryyppääminen
nytkin pistin cd-levyn kovalle, että saan
vähän "kuulosuojaa", se oli viikonloppumatkalla,
enkä ottanut sitä kyllin hyvin vastaan
( söin pitsaa ja kuuntelin iskelmämusaa)
se käy aika usein sukulaisissa, tuhansia
kilometrejä autolla, mutta kun se palaa
siitä seuraa viikon mykkäkoulu, kun on
niin hirveää palata huonon miehen luo
olen mielestäni ihan hyvä mies, toimin
hyvässä virassa ja teen paljon myös sivutöitä,
olen kirjailija, vaimo on pappissukua, se on aika pedantti uskonasioissa, itse asiassa minä olen hänen mielestään paatunut syntinen, vaikka en
ole tehnyt mielestäni mitään vakavaa rikettä
viikonlopun vietto alkaa viimeisen työpäivän
aamuna kinastelulla ja sitten seuraa mykkäkoulua
pari päivää la-su, joskus mykkäkoulu yltyy
meteliksi ja vaimo yrittää käydä kimppuun,
mutta tiedän, että jos vastaisin näihin yrityksiin, se olisi poliisiasia, siksi
mieluusti pakenen peiton alle, olen kokeillut
korvatulppiakin, nyt pistin musiikin kovalle
ja niinpä osa hänen kauheuksistaan meni ohi korvien, meteli alkoi siitä, kun kävin naapurin
miehen kanssa ajelulla ( en viitsinyt psyykata
vaimon kanssa mykkäkoulussa koko pyhänseutua),
no tätä voisi jatkaa, minun suojautusmismekanismi on, että pidän itsestäni ja minulla on mielikuvitusta, kirjoitan kirjoja ihan kunnon
kustantajille, mitä ehdottaisit pappilan tytön miehelle? alanko nöyristelemään ja katumaan
olemattomia syntejä? nuorena vaimo oli hyvin aktiivinen ja suorastaan kävi kimppuun, että saisi minut ja harrasti kiusan vuoksi sivusuhteita, mm. iltapäiväkahveilla yliopiston ukkomieslehtorien luona, olen kuitenkin päättänyt, että en puolustaudu kuin pakenemalla ja olemalla hiljaa, joten muistuttelut näistä ajoista saavat jäädä, tiedän, että jos käytän väkivaltaa, olen putkassa alta aikayksikön
en juo enkä tupakoi
haluan viettää vapaat kotona
joskus haluan pienelle ajelulle
vaimon kanssa
vaimo huutaa tai mököttää kaikki vapaa-
päivät, se aloittaa ja viikkoja
ennen pidempää vapaata tyyliin:
sitten istun kotona koko vapaan,
enkä lähde sun kanssa minnekään,
sä olet pilannut minun elämäni
se on pahempaa kuin ryyppääminen
nytkin pistin cd-levyn kovalle, että saan
vähän "kuulosuojaa", se oli viikonloppumatkalla,
enkä ottanut sitä kyllin hyvin vastaan
( söin pitsaa ja kuuntelin iskelmämusaa)
se käy aika usein sukulaisissa, tuhansia
kilometrejä autolla, mutta kun se palaa
siitä seuraa viikon mykkäkoulu, kun on
niin hirveää palata huonon miehen luo
olen mielestäni ihan hyvä mies, toimin
hyvässä virassa ja teen paljon myös sivutöitä,
olen kirjailija, vaimo on pappissukua, se on aika pedantti uskonasioissa, itse asiassa minä olen hänen mielestään paatunut syntinen, vaikka en
ole tehnyt mielestäni mitään vakavaa rikettä
viikonlopun vietto alkaa viimeisen työpäivän
aamuna kinastelulla ja sitten seuraa mykkäkoulua
pari päivää la-su, joskus mykkäkoulu yltyy
meteliksi ja vaimo yrittää käydä kimppuun,
mutta tiedän, että jos vastaisin näihin yrityksiin, se olisi poliisiasia, siksi
mieluusti pakenen peiton alle, olen kokeillut
korvatulppiakin, nyt pistin musiikin kovalle
ja niinpä osa hänen kauheuksistaan meni ohi korvien, meteli alkoi siitä, kun kävin naapurin
miehen kanssa ajelulla ( en viitsinyt psyykata
vaimon kanssa mykkäkoulussa koko pyhänseutua),
no tätä voisi jatkaa, minun suojautusmismekanismi on, että pidän itsestäni ja minulla on mielikuvitusta, kirjoitan kirjoja ihan kunnon
kustantajille, mitä ehdottaisit pappilan tytön miehelle? alanko nöyristelemään ja katumaan
olemattomia syntejä? nuorena vaimo oli hyvin aktiivinen ja suorastaan kävi kimppuun, että saisi minut ja harrasti kiusan vuoksi sivusuhteita, mm. iltapäiväkahveilla yliopiston ukkomieslehtorien luona, olen kuitenkin päättänyt, että en puolustaudu kuin pakenemalla ja olemalla hiljaa, joten muistuttelut näistä ajoista saavat jäädä, tiedän, että jos käytän väkivaltaa, olen putkassa alta aikayksikön
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ota ero tai kärsi.Minä ottaisin eron.
Mitä helvettiä sä viellä mietit, lähde lätkii sieltä. Vai meinaatko että parempi tossun alla kuin taivasalla.
Olet hyvätahtoinen ettet aivan m a r t t y y r i .
Mitä tapahtuu sinulle itselle, jos lähdet, irrottaudut maisemista muutamaksi viikoksi?
Jäätkö kaipaamaan vaimoasi?
Kokeile!
Keskustelen kanssasi.
tiedä häntä miten tuossa kävisi
olen sitä vanhaa kansaa, joka ei
hevin tee muutoksia elämässä,
kärsimystä tämä joskus on, no on
ilonaiheitakin, kerran olin sängyssä
karussa meteliä ja vaimo tuli lyömään,
mutta löi sängyn laitaan ja känny meni
mustaksi, pieni vahingonilon tunne käväisi
mielessä
vaimo seurusteli papin kanssa, hän on ortodoksi ja minä olen luterilainen, pappi käytti hyväkseen ja purki salakihlat, siitä lohduttelusta alkoi meidän suhteemme, minun piti kadota maisemista, kun poikaystävän veli tuli hänen luo, jos vaikka olisi veljen saanut, mutta ei ne huolineet, minä nöyränä miehenä jätin areenan vapaaksi, papin veljelle, jos vaikka onnistaisi tyttöä ja saisi kuitenkin oikeauskoisen miehen
Ilmeisesti et ole koskaan kertonut vaimollesi kuinka paljon hänestä välität .Piehtaroit itsesäälissä ja ajattelet olevasi vain jakojäännös ,kun vaimosi ei saanut parempaa .Elämäsi on kiinni sinun omasta asenteestasi ,niin metsä vastaa kun sinne huudetaan .
Tämähän on JO osa muutosta.
Antaudut avoimesti kertomaan tilanteestasi.
Haet mielipiteitä asiassasi,
joista itse päätät mitä noudatat.
Tai sitten
tyydytkö nykyiseen
vaihtaen 'tulppia' korvasta toiseen.
Uskon, että vaimosi haluaa MYÖS muutosta suhteessanne, muttei keksi oikeita sanoja, miten aloittaisi.
Ystävyytenne alkoi hieman varkain,
autoit Naistasi 'ikävän' yli.
Annoit olkapääsi, loit turvallisuutta tunteena.
Tuossa vaiheessa tunsitteko muuta tunnetta välillänne?
se taikalanka mikä pitää teidät yhdesssä .
Millainen mahtais olla vaimosi versio teidän elämästä yhdessä .Oletko sä lähes täydellinen muka . Mitä jos et pysty juttelemaan kerropa se kirjeessä hänelle mikä sua askarruttaa teidän suhteessa ja mitä haluat ja pyydä häntä tekemään samoin ja muistakaa myös kertoa mikä on se mikä pitää yhdessä ja miksi välitätte toisistanne kuitenkin. Siihen on aina syy että ollaan yhdessä ja myös jos erotaan.
Ja se teidänkin suhde on se teidän kahden rakentama .Mikään ei kuitenkaan ole itsestään selvyys elämässä ja suhteessa.
Siinä nyt vain on kaks ihmistä jotka sen suhteen tekee hyväksi tai huonoksi ei yksi ihminen siis.
Avointa keskustelua ja ajatuksia tulevasta mikä on ja mikä toive ja mikä muuttunut ja mikä on syy.
Mun siskoni oli miestänsä kohtaan aivan samanlainen.
30-vuotinen sota päättyi uudenvuodenaattona 1999 kun mies sai sydänkohtauksen ja kuoli siihen paikkaan. Olen varma että siskoni rääkkäsi hänet kuoliaaksi.
Lähiomaisten ensimmäiset reaktiot kuolemantapauksesta kuultua olivat
että siskoni on tappanut miehensä. Joulun- ja uudenvuodenaika kun oli
perinteisesti vuoden riitaisinta aikaa.
Ja mikäkö heitä piti yhdessä? Vastaus: Raha. Ero olisi laskenut molempien
elintasoa, mutta ehkä parantanut elämänlaatua.
Minulla ei kyllä ollut ihan noin surkea tilanne.mutta 30 vuoden avioliiton jälkeen emme vaimoni kanssa osanneet tehdä muuta kuin riidellä:Jokainen sana ja sanominen tulkittiin aina niin että saatiin riita aikaan.Lopulta oltiin siinä tilanteessa että oltiin enimmäkseen hiljaa.Sain kuitenkin apua, eräältä henkilöltä jonka tapasin täällä nettimaailmassa.Hän sai silmäni avautumaan, minut tajuamaan että jotain oli pakko tehdä.Että joko tilanteen pitää parantua ,tai meidän lähdettävä eri suuntaan.Meni kuinka meni,mutta näinkään ei voi jatkua.Viimeisen riidan jälkeen otin ja lähdin mökiltä kaupunkiin ja sanoin, tiedät mistä minut löydät,jos haluat tulla keskustelemaan mutta meidän riidat on nyt riidelty.Jos en mitään kuule muutamaan päivään niin pistän asiat rullaamaan.Siis talo myyntiin ja minä asuntoa etsimään.Poistuin mökiltä kovien uhkaushuutojen saattamana (jos nyt lähdet niin ei koskaan enää nähdä ym ym mukavaa.)Sain monta samallaista uhkaussoittoa muutaman päivän aikana mutta lopuksi vaimoni tuli kotiin ja pystyttiin keskustelemaan ja sopimaankin.Vaimoni sanoi sitten myöhemmin että vasta sitten kun ei ollut riitelykumppania lähellä hän alkoi tosiaan ajatella mistä me oikein riitelimme ja mitä minä merkitsin hänelle.Tästä on nyt kulunut reilut puoli vuotta ja tämä on ollut avioliitossamme sitä parasta aikaa mitä meillä on koskaan ollut.Jos tosiaan haluaa saada muutoksen aikaan niin pitää uskaltaa ja ajatella että kävi kuinka päin vain niin se on parempaa kuin se tilanne missä on .
Olin ennen parisuhteessa, jonka luonne muuttui jossakin määrin tuon tyyppiseksi. Se kaveri kävi kylässä, jossa puitiin tarkkaan minun päivittäiset toilailut ja tyhmyydet. Kaikki mitä minä tein oli väärin. Vain tienaamani raha kelpasi. Eräänä päivänä en muistanut enää mennä sinne tietäjien maahan. Meni jonkin aikaa, kun soiteltiin perään, että kyllä sinä aivan mukava mies olet. En kuitenkaan palannut takaisin ja olen siitä erikoisen mielissäni.
meillä meni n.18vuotta riidellen ja huutaen.huusimme molemmat.rahasta,seksistä,tasa-arvosta,lastenkasvatuksesta...melkein mistä vaan.kunnes väsyin.en enää jaksa riidellä.pelkään kaikkia niitä pahoja sanoja,mitä sanotaan,loukataan toisen persoonaa ja tunteita.olen nykyään hiljaa.vastaan vain:jaa.niin.hhmm...nyt minulle huudetaan siitä,etten puhu miehen kanssa(lue riitele)puhun omat asiani aikuisille lapsilleni,kysyn heidän mielipiteitään asioistani,yms.olen miettinyt monasti,miksi en eroa.siihen ei ole hyvää selitystä löytynyt.ehkä olemme kuitenkin kasvaneet yhteen...tai urautuneet.kuitenkin:kierrän loukkaukset näin...nautin omasta elämästäni kodin ulkopuolella ja lasteni kanssa.olen aina tiennyt,ettei meillä osata keskustella...mutta tahalliset loukkaukset ovat tappaneet sisältäni tunteet miestä kohtaan
Muista kaiken keskellä, että olet yhtä arvokas ihminen kuin vaimosikin, ei pidä alistua paneteltavaksi.Muuta vaikka erilleen asumaan joksikin aikaa, mitäpä tuo siitä tykkäis
Yritä edes
tekstiä kovasti. En silti voi varmaksi väittää että sinä pertsa olisit Miljoonan nikin pelle. Vaan jos olet, tämä on ainakin osaksi satua. Ongelmat vaimon kanssa pitävät varmasti paikkansa, niitähän Pellellä riittää. Ehkä Pellestä on tullut ovela yhteen hevoseen (kirjoitukseen) satsaaja?
Jos pertsa olet oikealla asialla, sinun ei ehkä kannattaisi matkia Pelleä noin kovasti, varsinkin kun olet oikein kirjailija...
Tuota kirjailijajuttua en kyllä usko tyngän vertaa, joten pannaan Pellen piikkiin kunnes toisin todistetaan.
Eikös keskustelupalstat ole keskustelua varten, eikä sen arvailemista, kuka nimimerkin takana on?
Sinä olet rasittava nälvijä ja loukkaat keskustelun tasa-arvoisuutta.
Saat olla minusta mitä mieltä tahdot, se on ihan piristävää. Väännän kuitenkin rautalangasta ihan siltä varalta että ymmärrystä sittenkin löytyisi.
Kaikkihan tässä olettavat kommentoivansa todellista tapausta. (Vaihtoehtoa en uskalla edes ajatella, siis että ihmiset tykkäisivät osallistua satuolentojen ongelmiin á la Kauniit ja rohkeat.) Jos kirjoittaja kuitenkin on Pelle, suuri osa kerrotusta on valetta. Minusta sillä on ihan olennaista merkitystä itse asian kannalta. Toisekseen, tyylistä päätellen on äärimmäisen epätodennäköistä että kirjoittaja voisi olla muuta kuin omakustannuskirjailija, joten joka tapauksessa vastaajia vedetään retkuun. Niin, onko kivaa mennä retkuun?
Samaa ajattelin, kuitenkin asiassa oli jotakin, jonka voi soveltaa oikeaan elämäänkin.
Usein näissä onkin sovellettavaa, ja kupletin juonihan perustuu siihen että tarina voisi periaatteessa olla tosikin. Se vain jaksaa ihmetyttää, kuinka herkkäuskoiset lähimmäiset oikein sydämensä pohjasta säälittelevät olemattoman ihmisen keksittyjä kohtaloita.
Jos aloittaja olisi rehellinen, hän esittäisi asiansa toisin ja narraamatta, mutta ilmeisesti joitakin huvittaa suunnattomasti saada ihmiset huolestumaan nimenomaan tekaistun "minun" ongelmista...
vaimosi on yleensä kun kirjoittelet tänne.Yliopistollako kirjoittelet,muiden varoilla?Jos sinulla on,niin p.maista elämä,oletko koskaan näyttänyt vaimollesi,että rakastat häntä?Olet varmaan tehnyt jotakin sellaista minkä vaimosi muistaa läpi elämänsä alistanut häntä t.m.s.Elät ehkä liiaksi itsesääli kaverinasi.Olet kyllä aika lallukka,kun annat toisen noin itseäsi kohdella.Yritäppä olla itse joskus sellainen murjottava mies,on hänelläkin joku syy haukkua sinut pystyyn.Ehkä kuitenkin rakastat vaimoasi,kun kerran siedät tuollaista kohtelua.Vai olisiko asia niin,että kulissit pitää olla ulospäin hyvät?Ei se erokaan aina ole niin yksinkertaista..mutta kärsiä sinun pitää jos annat vaimosi hyppiä silmilles.Tuntuu että tuo ei ole ihmisen elämää,vai onko?