Meille lapsi tulossa syksyllä... Minun esikoiseni.
Miehelläni edellisestä suhteesta 4v tytär.
Hän huomioi tytärtään erittäin paljon mikä on tietenkin hyvä asia, mutta tuntuu että ei tule huomioimaan tätä tulevaa pienokaista.
Kännissä suutuspäissään sanoo että ei enää kiinnosta ja minä (huora ym. haukkkunimiä)
voin painua helvettiin että vie minut oikeuteen ja vie lapsen synnyttyään minulta, enkä koskaan tule näkemään tätä.
Olen hermo raunio. NYt se on selvinpäin ja ihan toisenlainen, huomioo antava, läheisyyttä, iloa, auttavainen ym rakastava.
Tuntuu pahalta että tämä lapseni ei tulisi saamaan niin paljon huomiota kuin mieheni esikoinen tämän suvultaan.
Tunnen sen entisen, tämän tyttären äidin ja sekin on jo tarpeeksi kova koettelemus.
Yrittää saada mieheni takaisin ja käyttää tytärtään hyväksi siinä asiassa. Säälittävää minusta. Soittelee että on tytöstä muka asiaa, vaikkei loppujen lopuksi ollutkaan.
Minulla on vaan nyt tämä lapseni mielessä jota odotan. Onko se väärin?!
VÄlitän tästä toisesta tytöstäkin, mut oma lapsi on oma.
Muilla samoja kokemuksia?
Miehelläni edellisestä suhteesta 4v tytär.
Hän huomioi tytärtään erittäin paljon mikä on tietenkin hyvä asia, mutta tuntuu että ei tule huomioimaan tätä tulevaa pienokaista.
Kännissä suutuspäissään sanoo että ei enää kiinnosta ja minä (huora ym. haukkkunimiä)
voin painua helvettiin että vie minut oikeuteen ja vie lapsen synnyttyään minulta, enkä koskaan tule näkemään tätä.
Olen hermo raunio. NYt se on selvinpäin ja ihan toisenlainen, huomioo antava, läheisyyttä, iloa, auttavainen ym rakastava.
Tuntuu pahalta että tämä lapseni ei tulisi saamaan niin paljon huomiota kuin mieheni esikoinen tämän suvultaan.
Tunnen sen entisen, tämän tyttären äidin ja sekin on jo tarpeeksi kova koettelemus.
Yrittää saada mieheni takaisin ja käyttää tytärtään hyväksi siinä asiassa. Säälittävää minusta. Soittelee että on tytöstä muka asiaa, vaikkei loppujen lopuksi ollutkaan.
Minulla on vaan nyt tämä lapseni mielessä jota odotan. Onko se väärin?!
VÄlitän tästä toisesta tytöstäkin, mut oma lapsi on oma.
Muilla samoja kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Men oo nyt eniten yhteiskunnan luottamassa tilassa tällä hetkellä, mutta musta vaikuttais näin pintapuolisten vilkaistuna ettei kumpikaan - miehesi ja hänen exänsä - ole ollenkaan päässyt irti suhteestaan. Ja koska näin on, niin käskisin heidät ihan ekana keskenään selvittämään tilanteensa. Muuten mistään ei tule mitään järkevää.
Ja jolleivat he saa asiaa selväksi (joko menevät takas kimppaan tai sitten eivät enää haikaile toisiansa), niin neuvoisin jatkamaan omillasi. Ilman noita riippakiviä.
Olen pahoillani, että joudut kokemaan tuollaista tuskaa, aikana jonka soisi olevan turvallista ja rauhallista.
Mutta, ymmärrät itse ettei käytös sinua ja lastasi kohtaan ole normaalia. Eipä hätää, ongelman voi ratkaista kun tiedostaa sen.
Laittomat uhkaukset ja nimittelyt, vaikka kuinka juovuspäisenä olisi, ovat väkivaltaa, eikä väkivalta ole koskaan hyväksyttävää.
Kerrot myös, että tunnet olevasi hermoraunio. Eikä todella ole ihme, että olet.
Hae apua, älä jää tuleen makaamaan. Äitiysneuvola on nimensä veroinen, sieltä saat varmasti asiantuntevaa apua. Turvakotikaan ei tilanteessasi ole yhtään turha ajatus.
Sinä selviät, kaikkea hyvää siunausta tulevaan sinulle ja lapsellesi.
humalaisen suusta. Minä kyllä päinvastoin säälin sinua ja tulevaa lastasi. Itse en kuuntelisi hetkeäkään huorittelemista. Ja kuule, aina ne kaikki selvinpäin on niin ihania.
Sanoit, että oma lapsi on aina oma. Toki se varmasti niin onkin. Paistaa kuitenkin selvästi läpi, ettet sinäkään kykenisi lasten tasapuoliseen kohteluun. Ei lapsella ole kuule varaa valita, mihin perheeseen syntyy ja millaiset vanhemmat ja kasvuolosuhteet mm. saa. Ja tämä 4-vuotias on täysin viaton tilanteeseen ... mieti myös hetki asiaa lapsen näkökulmasta ... miltä kaikki tuntuu ja näkyy lapsen silmin. Ajattele myös sitä, miten paljon tämä lapsi luultavasti tulee rakastamaan pikkusiskoaan/veljeään. Jos rakastat myös tätä lasta ja annat hänen olla jälkikasvunne odotuksessa myös täysin rinnoin mukana ( pikkuiset tykkää auttaa kaikissa pienissä asioissa ... ), niin hyvä tulee.
ensiksi tuli mieleen, että varmaan se exäkin saanut kokea samaa mieheltä. Jos sinä säälit alkuperäistä, alkuperäinen exää, niin minä sitten miestä...vaikkei sitä ansaitsekaan. On se kumma, kun ihmiset, joiden pää ei alkoholia kestä, silti juovat. Totuus tulee lasten suusta, humalaisista en tiedä.
Ja eikö se ole ihan ymmärrettävää, että jokainen vanhempi toivoo, että kumpikin vanhempi rakastaa lasta kuten itsekin. Niinhän täällä nyxät ja exät pelkäävät. Sitä en ymmärrä miten he niin voivat luulla. Ja jos mies ei omaa lastaan rakasta niin ei mies ole minkään arvoinen. Harmi lapsen puolesta.
Jos ero tulee, alkup., niin älä ainakaan jää haikailemaan miestä.