Moi kaikille!
Miten teidän koira on suhtautunut vauvan tuloon?
Onko ollut ongelmia jonkin asian suhteen?
Vai pitääkö luopua koirasta, tai antaako se vauvan olla rauhassa?
Mietitty koiran hankintaa ja lapsien hankintaa, vielä ei ole lapsia, mutta jossain vaihees ajateltu hankkia.. Arveluttaa vaan että miten koira silloin käyttäytyy kun vauva tulee, eli onnistuuko koiran ja vauvan yhteiselämä.. Kai koirissakin on eroja, kiinnostais kuulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta..
Kiitoksia vastauksista!
Miten teidän koira on suhtautunut vauvan tuloon?
Onko ollut ongelmia jonkin asian suhteen?
Vai pitääkö luopua koirasta, tai antaako se vauvan olla rauhassa?
Mietitty koiran hankintaa ja lapsien hankintaa, vielä ei ole lapsia, mutta jossain vaihees ajateltu hankkia.. Arveluttaa vaan että miten koira silloin käyttäytyy kun vauva tulee, eli onnistuuko koiran ja vauvan yhteiselämä.. Kai koirissakin on eroja, kiinnostais kuulla kokemuksia vastaavasta tilanteesta..
Kiitoksia vastauksista!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kannattaa tutustuttaa koira pienestä pennusta lähtien usein eri-ikäisiin lapsiin, esim. sukulaisten, ystävien ja naapuruston, niin kyllä koira sitten oman perheenkin lapsesta melko varmuudella pitää. Vauvan tullessa ei koiraa saa unohtaa, vaan edelleenkin sitä pitää huomioida samalla tavalla ellei vähän enemmänkin kuin aiemmin.
Ei lapsi ole syy koirasta luopumiseen. Tietenkään vauvaa ja koiraa ei aluksi kannata koskaan jättää kahden kesken valvomatta. Lapsen kasvaessa pitää häntä neuvoa, miten koiria kohdellaan ja käsitellään. On muuten tosiasia, että perheissä, jossa on eläimiä, ei ole lapsilla allergiaa läheskään niin paljon kuin eläimettömissä perheissä. Lapsista tulee uskoakseni myös empaattisempia eläinpeerheessä kasvaessaan.
Mitä minä läheltä olen katsellut, niin kovasti on JO PIENELLÄ ALLERGIAA KOIRIIN MM:SSA ! Saatana teitä koira-ihmisiä olette jotenkin aivan omituisia koirienne kanssa. IHmisvauvalta ja vähän isommalta viedään tärkeää tapakasvatusaikaa, kun hyysäillään koiraa.
tehty USA:ssa. Tutkimuksen mukaan ne lapset, joiden perheessä on vähintään 2 koiraa, ovat kaikkein terveimpiä!
Nämä koiraperheiden lapset saivat paljon muita harvemmin esim. astmaa.
jos Tökö on niin rajoittunut, että ei osaa erottaa lapsen ja kotieläimen kasvatusta tai huolenpitoa toisistaan. Tökö on hyvä ja tutustuu hieman tarkemmin niihin allergioihin ym. aiheesta kirjoitettuihin artikkeleihin. Jookos?
spk-narttupentu ja ensimmäinen lapsenlapsi kutakuinkin samoihin aikoihin. Alkuun pentu ei reagoinut vauvaan oikeastaan mitenkään. Oli lähinnä välinpitämätön. Taisi ajatella, että on meidän ihmisten homma hoitaa tuo huutava kakkakääryle.
Kun koiranpentu kasvoi, oli rajoitettava välillä touhuja. Touhutoope, kun ei osannut itse varoa voimiaan.
Vähän yli puoli vuotta ikää ja meillä on oiva lapsenvahti kasvamassa. Ei jätä vaunuja vahtimatta, eikä päästä vieraita ilmoittamatta liki.
Hiukan vanhempien lasten kanssa osaa leikkiä varovasti. Ei revi tai rieku niinkuin minun kanssani.
meillä on kaksi kääpiövillistä ja vauva. hyvin ovat pojat vauvan vastaan ottaneet, kun he ovat saanet samanverran huomiot kun ennenkin. toinen koirista on vauvan "vartija". ilmoittaa heti kun vauva alkaa heräilemään, nukkuu vauvan sängyn alla ja valvoo tilannetta. antavat vauvan olla lattialla rauhassa, ainut mikä kiinnostaa on vauvan soivat lelut...eli kyllä koirat ja vauvat mahtuvat samaan perheeseen...
Mietityttää että onko riskiä että koira satuttaisi lasta? On kai koirasta kyllä aika paljon kiinni, että minkälainen on luonteeltaan..
Lisäksi mietityttää, että likaako koira liikaa joka paikan, kuolaa vauvan lelut ja kantaa likaa lattioille, tietty koira pitää pestä ja siivota usein..?
Vaikeeta päättää ottaako koiran, jos se ei tulekaan lasten kanssa toimeen...
Kannattaa valita lapsiystävällinen ja hyvähermoinen rotu, siis ei mikään sellainen rotu, joiden on kuullut käyvän lasten tai ihmisten kimppuun. Lapsiin totuttaminen on tärkeää pennusta lähtien, ettei koira opi pelkäämään lapsia. Jotkut koirat eivät välttämättä miellä lasta ihmiseksi, jos eivät ole tottuneet heihin. Hyvin monilla ihmisillä on koira ja vauva ilman mitään ongelmia. Aika harvoin kuulee juttuja, että koira on käynyt lapsen kimppuun. Mutta ainahan riski voi olla olemassa, koira on eläin.
Tottakai koira tuo kotiin likaa ja bakteereita, mutta nehän ovat juuri hyväksi estämään lapsen allergioita. Yleensä vain lyttykuonoiset koirat kuolaavat, joten jos et halua kuolaavaa koiraa, älä valitse sellaista. On myös rotuja, joista lähtee karvaa vähemmän. Jos bakteerit ja lika jo tässä vaiheessa pelottavat, kannattaa koiran hankinta jättää vaikka siihen, kun lapset ovat vanhempia. Jos vähänkin on epäilystä, että koirasta pitäisi luopua lapsen syntyessä, unohda koko juttu. Osta lelukoira.
ottaa,joutuis koira vaan kiertoon.
Olen katsellut tuota koirien ja pienten vauvojen yhdistelmää sivusta eikä se hyvältä näytä yhdessäkään tapuksessa.
Vauvat saavat koirapölyä karvoineen punkkeineen ja muine paskoineen naamalleen ja sitten vielä nuollaan ! On se hirveän näköistä !(hyi v siinä yhessä uutispätkässäkin hiljattain)
Ja sitten isomapana, kun ihmisvauva tarvii kasvatusta lisää, niin koira vie siitäkin suuren lovin...jotenkin outoa tuo koirien jatkuva lelliminen. Ei oikein sopivaa ja suomessa on kaiken lisäksi aivan liikaa koiria. Menkööt maalle koirien kanssa. (palvelukoirat eri asia)
Kirjoitit: "Olen katsellut tuota koirien ja pienten vauvojen yhdistelmää sivusta eikä se hyvältä näytä yhdessäkään tapuksessa. Vauvat saavat koirapölyä karvoineen punkkeineen ja muine paskoineen naamalleen ja sitten vielä nuollaan !"
Olisin utelias tietämään, että miksi koirien ja vauvojen yhdistelmät eivät sinusta ole näyttäneet hyvältä. Muu kuin siis se, että koira nuolee tai koiran pölyä joutuu lapsen naamalle. Siinä ei mielestäni ole mitään ihmeellistä. Nuolevathan ihmisetkin toisiaan.
Eivät ne punkit nyt todellakaan koirasta vauvan naamalle joudu! ;) Jos koiralla on punkkeja, poistetaan ne ihan samalla tavalla koirasta kuin ihmisestäkin.
Koirapöly ym. koirasta tuleva lika kotona estää lasten allergioita tutkimusten mukaan. Liian hygieeninen ei pidä olla.
Pitäisikö Tökön mieluummin lähteä sinne maalle, niin täällä nousisi sivistystaso ihan huomattavasti?
meillä on pikkuinen 4-vuotias pommi-poika ja talvella perheeseen syntyi vauva.
itse pelkäsin hiukan miten koiramme suhtautuu, hän kun on minua kohtaan aika omistavaa sorttia ja selkeästi mustasukkainen. vanhempiin lapsiin se suhtautuu hyvin ja kärsivällisesti, mutta vauva arvelutti.
nyt vasta se on alkanut osoittaa jotain mielenkiintoa vauvaa kohtaan eli käy joskus nuuhkaisemassa. muuten se ei ole koko aikana perustanut siitä mitään.
edellisen lapsemme syntyessä minulla olikin toisen kaliiperin koira, unkarin kuvazs. alkuun se ei välittänyt vauvasta mitään, sitten kun se tajusi että vauva tuli jäädäkseen, se oli viikon syömättä ja ei ollut minua näkevinäänkään. sen jälkeen asia oli ok, koira hyväksyi uuden perheenjäsenen ja otti suojelunsa piiriin.
se kävi ilmoittamassa minulle kun vauva itki jos en heti itkua kuullut ja myöhemmin lapsen leikkiessä pihalla se toimi vahtina ettei poika lähtenyt omille teilleen. alkoi haukkua ja meni aina eteen seisomaan.
koskaan ei minun tarvinnut pelätä että se satuttaisi lapsiani joita oli silloin kolme kappaletta. ei tahallaan eikä vahingossa niiden kanssa leikkiessä vaikka olikin suuri kokoinen.
mutta kaiken tämän keskellä olikin tärkeää, että koiralla on oma paikka minne se pystyy mennä omaan rauhaan silloin kun tahtoo. ja siinä on ehdoton kielto lapsille että silloin koiraa ei häiritä.
lapsilla ei ole ollut allergioita ja harvemmin ovat sairaana kuin monet muut muksut. sitä en tiedä johtuuko hyvä vastustuskyky siitä etteivät ole turhan "steriilissä" ympäristössä eläneet vaan kaiken koirankarvojen ja eläinhilseen ja muun lian keskellä mitä koirat ja kissat sisälle kuljettaa, no mutta en pitäisi mahdottomana sitäkään ajatusta. pää-asia että lapset voivat hyvin ja ovat terveitä ja onnellisia lapsia tässä "eläimellisessä" perheessä!
Heips kaikille,
Itse mietin tulevaa lasta, koska meillä on pieni schipperke koira. Koira on jo asunut lapsi perheessä ja tykkää kovasti lapsista mutta mietin että kuinka suhtautuu kun lapsi vie mamin huomion. Yritämme aina huomioida kaikkia eläimiä ja sitten lasta samalla tavoin. Olen suurperheen kasvatti ja meillä oli kissa joka hyvin tuli toimeen vauvan kanssa jopa nukkui sen vieressä sohvalla. Tätini koira taas aivokasvaimen pahetessa alkoi purra lasta sen kiljuessa mutta syykin selvisi hyvin nopeasti. Kaverini sakemanni tulee loistavasti toimeen vauvan kanssa ja vauva saa jopa ratsastaa sillä ja roikkua karvoissa. Nuolemista on ja koira saattaa välillä hellästi viedä lapsen tarjoaman ruoan parempiin suihin. Totutellaan ja katsotaan miten menee. Koiralle on tietenkon tehtävä selväksi heti alussa että lapsi on pomo ei koira. Olemme valmiit luopumaan koirasta ongelmatilanteessa. Ehkä jos on ottamassa koiraa ottaisi molemmat samaan aikaan niin ne tottuisivat paremmin toisiinsa.
"Ehkä jos on ottamassa koiraa ottaisi molemmat samaan aikaan niin ne tottuisivat paremmin toisiinsa."
Ei, vaan juurikin toisin! Aina sanotaan, että jos haluaa sekä lapsen että koiran, niin sama se kumpi ensin, mutta ei samaan aikaan vaan mieluiten siten että niiden välillä on ikäeroa vähintään vuosi. Kaksi vauvaa (ihmis- ja koiravauva) kerralla on jo melkoisen vaativa urakka, joka usemmille lienee liiankin vaativa. Kyllä normaalin, terveen, perustottelevaisen, tervepäisen koiran saa totutettua vauvaan, jos vaan itse viitsii nähdä sen verran vaivaa että totuttaa! Useinmiten ei ole edes kovin iso homma. Ja jos ei tiedä miten, niin ottaa selvää...
Tässä yksi esimerkki ketjusta, josta vois olla apua...
http://kaksplus.fi/keskustelu/t936572
Kun otin koiran kaksi vuotta sitten, ajattelin heti että totutan sen lapsiin mahdollisimman hyvin, koska haluan omia lapsia joku päivä. Veljellä oli juuri sopivasti reilun vuoden ikäinen muksu, joka sai koirani ensimmäisestä elinpäivästä lähtien olla mukana koiranpentujen hoidossa. Siinä pennut oppivat hyvin myös "pieniin ihmisiin" ja siihen että lapsen ja aikuisen otteet ja käsittely ovat erilaisia. Koirani ja lapset ovat olleet liki päivittäin keskenään ja välillä meno on aika hurjaa. Koiralle on kasvanut suuri kärsivällisyys jos lapsi ottaakin korvasta kiinni ja riuhtoo siä. Tietysti aikuinen aina valvoo koiran ja lapsen leikkejä ja ohjaa niitä oikeaan suuntaan. Käytöstavat molemmin puolin on opetettava, niin lapselle kun koirallekin. Uhmaikäinen pieni lapsi kokeilee tietenkin rajojaan ja silloin on oltava erityisen tarkkana.
Oman koirani ja lasten kanssa ei ole koskaan käynyt mitään. Ne leikkivät keskenään ja lasten ollessa lattialla koira ohimennessään käy lipaisemassa korvan lehteä ikäänkuin huolehtien niistä. Jos lapsi tekee jotain mistä koira ei pidä, se lähtee pois. Myös näykkäsee joskus, jos revitään esim. hännästä. MUTTA siinä ei se käytä hampaita vaan sen on osoitus että niin ei saa tehdä.
Jos mietitään kumpi ensin, vauva vai koira, mielestäni vauvan voisi tehdä ensin :) jos siis on mahdollista noin yksinkertaisesti valita. Silloin koiranpentu tulee perheeseen, jossa jo on vauva/lapsi. Se ei ala kyseenalaistamaan sen paikkaa vaan koiralle on itsestäänselvää että perheeseen kuuluu myös tuo pieni ihminen joka huutaa ja juoksentelee. :) Silloin pentu on helppo opettaa käyttäytymään lasten kanssa.
Toki myös aikuiset koirat voi opettaa olemaan lasten kanssa, mutta se voi joskus olla haastavampaa, varsinkin jos koira ei ole eläissään ollut lasten kanssa tekemisissä.
Onko kenellekkään käynyt niin että koira on tullut lapselle mustasukkaiseksi?
Mietin vain kun minulla on kodinvaihtaja, joka muutenkin on tosi tarkka minusta ja minussa kiinni, että kuinka reagoi vauvaan... Kaikki ovat minulle sanoneet että koirasta tulee hirvittävän mustasukkainen ja se minua pelottaakin.
Kertokaa kokemuksia.