Vanha koira

Viime syksynä mäyriksemme alkoi yhtäkkiä hoipertelemaan ja kaatuilemaan, samoin silmät liikkuivat villisti edestakaisin. Diagnoosi oli vanhan koiran vestibulaaarisyndrooma joka parani itsekseen n. reilussa kuukaudessa. Lääkkeeksi lyhyt kortisoonikuuri ja B-vitamiinia. Silmien villi liike lakkasi parissa päivässä, mutta hoipertelua ja pään vinoa asentoa kesti 4-6 viikkoa. Mitään kipujahan ko. vaiva ei aiheuta koiralle, ainoastaan huonoa oloa tasapainoaistin häiriön vuoksi. Toipumisajan koirasta täytyy pitää erityisesti huoli, ettei törmäile mihinkään ja sitä kautta vahingoita itseään. Ja lepoa tietysti riittävästi, vain pakollliset lyhyet pissa- ja kakkalenkit.

Vanhan koiran kanssa tulee vääjäämättä tuo kaksinainen tunne: koiraa käy sääliksi, kun vaivat lisääntyvät ja miettii, kärsiikö se jo paljonkin. Toisaalta tulee ikävä niitä pitkiä ihania vuosia yhdessä ja niitä haluaa jatkaa vielä, edes vähän. Eihän tässä kukaan nuorennuta ja yhdessä koiran kanssa on eletty ja koettu kaikenlaista. Yhdessä opittu oma yhteinen kieli, ymmärtämään toista pelkästä vilkaisusta (ai, sinä otat leivosta!) tai murahduksesta (älä leikkaa kynsiä liikaa!). Itse en tiedä tarkkaan, milloin on hyvä luopua, mutta ainakin sen tiedän, että koiralla ei ole tunnetta, että "olen vanha ja kuolen pian". Se jaksaa haukkua yhtä innokkaana tunkeilijat kuin nuorenakin ja nauttii monista samoista asioista. Ehkä siksi onkin hyvä katsoa ainakin yksi päivä aina kerrallaan.

Voit kokeilla vanhan koiran vestibulaarisyndroomaan neuro- b-vitamiinia. Mikä hyvänsä b-vitamiini ei käy, vaan esimerkiksi Neuromax tai Neurobion ovat apteekista ilman reseptiä saatavia ihmisille tarkoitettuja vitamiineja, jotka käyvät koirallekin tähän tarkoitukseen. Alkuun keskikokoiselle tai suuremmalle koiralle 1 tabl päivässä ja jatkossa voi annostusta hiukan vähentää.

Meillä 13vuotias kääpiösnautseri. Maaliskuisena iltana, ihan ykskaks siltä meni jalat alta. Ei kestänyt yhtään pystyssä ja silmät heilui puolelta toiselle. Hurjan näköistä. Luulin, että nyt on varmaan joku aivohalvaus tms. Näytti tosi pahalta. Kello oli jo paljon, ell. ei saanut kiinni, kuin jonkun päivystävän. Se käski vain kipul.antaa ja aamulla sitten ell. Koko yön se läähätti aivan kauheasti, pää heilui ja silmät. Tosi pahan näköistä. Luulin kyllä, että se on menoa. Aamu vihdoin koitti, jalat edelleen ihan veltot. Päästiin heti ell. Kun hän näki koiran, diagnoosi oli heti selvä, juuri tuo sama: vanhan koiran tyypillinen tasapainoelimen häiriötila. Vestibulaarisyndrooma. Mekin tietysti kysyimme, että mikä on ennuste, jos jalat ei kanna, emmehän voi viedä sellaista koiraa kotiin, ei pysty pissimään ym...vaikeaa. Koiramme vietiin sinne sitten tiputukseen ja kuvaukset tehtiin, ettei syynä ole mikään kasvain päässä tms. Ell. kertoi, että sen pitäisi mennä tosiaan ohi nopeasti, pahimman vaiheen mutta pään vino asento voi jäädä pysyväksi. No, sehän ei haittaa!
Hän kertoi kaiken, että pitäisi hyvin toipua ja kun koiruus on muuten tosi hyvässä kunnossa. Mutta, sitten hän jätti meidät miettimään päätöstä. Monet on kuulemma tässä tilanteessa päätyneet myös lopetuspiikkiin. Tämä näyttää paljon pahemmalta, kuin se itseasiasa onkaan, hän sanoi. Tottakai me päätimme yrittää, koska ennuste oli hyvä. Koiramme jäi päiväksi sinne hoitoon ja illalla kun saavuimme hakemaan, kuvissa ei onneksi ollut mitään ja verikokeetkin ok. Ja jalat kantoi jo vähän! Hyvä ja ihanaa...
Tultiin kotiin, silmät vielä heilui, ei niin paljon kuitenkaan. Seuraavana päivänä kävi jo pissillä itse ja käveli horjuen vähäsen. Elämänilo oli palannut. Oltiin todella tyytyväisiä päätökseen. Hyvin nopeasti meillä toipui sitten. Muutamassa päivässä kävely alkoi sujua paremmin, tosin aina kun haukkua piti, silloin meinasi kaatua pyllylleen ja kaatuikin. Ehkä noin viikon päästä mentiin pikku lenkki, en muista ihan tarkkaan. Pää on joskus vieläkin vähän kallellaan. Nyt on 4kk siitä, joskus vieläkin horjahtaa, mutta menee lenkillä tosi mielellään ja pihalla jahtaa perhosia. Ja oravia. Että, ihan tosi pirteä 13vuotias! Tietysti muutenkin on tässä iässä jo lihaskunto heikempi, kuin nuorella ja horjahtelu ei varmaan välttämättä liity enää mitenkään tähän sairauteen. Yleensä ottaen parani nopeasti ja nyt liikkuu hyvin, hyppää sohvalle ym. Kyllä oltiin tyytyväisiä, että vielä katsottiin päivä kerrallaan. Katsokaa tekin! Mutta, jos ei vähitellen ala parempaan mennä, niin varmaan jotain tutkimuksia kannattaisi tehdä sitten, koska aika äkkiä pitäisi kyllä alkaa toipua. Tietysti yksilöllistähän kaikki on. Mekin saatiin antibioottikuuri ja kipulääkekuuri. Tosin,koska koira on huonomahainen, soitin ell.uudelleen parin päivän päästä, että miksi nämä antibiootit, kun kerran tulehdusta ei ollut? Ei osannut oikein sanoa miksi, ja käski jättää ne sitten pois. Myöskään kipul.en antanut, koska kipua ei ollut. Turhaa lääkkeiden antoa en ymmärrä. Määräävät antibioottia vain jotain lääkettä määrätäkseen. Hullua. Mutta, näin meillä, toivotaan, että teilläkin menee parempaan suuntaan pian!