Ruisrockista

Ei tarpeeksi vammainen?

Vietettyäni kaksi päivää menneenä viikonloppuna Turun Ruisrockissa, en voi enää olla kirjoittamasta aiheesta.. Minulle selvisi, Ruisrockin järjestelyt ovat vielä pahasti kehittelyasteella ja tiedonkulku tökkii pahasti.

Minä lähdin Ruissaloon hyvillä mielin. Soitin etukäteen Vantaan festivaaleille ja kyselin, pääseekö sinne taksilla ja taksilla poiskin, kunhan ottaa invapysäköintiluvan mukaan. Selitin että en jaksa kävellä kahden kilometrin matkaa pois saaresta, niin kuin muut festareilla kävijät joutuivat mennessä ja tullessa tekemään. Minulle luvattiin että taksi tuo ja tulee hakemaan portilta, kunhan SPR:n ihmiset soittavat taksin ja käytössä piti myös olla koodi, jolla taksin saa.

Lauataina alueelle mennessä järjestysmies ei meinannut päästää taksia portille asti, koska ”Kaikkihan täällä jollain tavalla liikuntarajoitteisia yrittävät olla, menkää nyt sitten vähän matkaa eteenpäin vielä”. Se tuntui loukkaavalta ja sanoin, että toki voin tulla ulos näyttämään hänelle miten kävelen. Se ei kuitenkaan hänelle sopinut.

Lauantaina kyselin SPR:lta asiaa hyvissä ajoin ennen konserttien loppua. Tällöin minulle sanottiin, että tule sitten uudestaan kun haluat lähteä ja he soittavat taksin.
Yhden aikaan menimme paikalle uudestaan, minä ystäväni kanssa sekä toinen ystäväni ja hänen ystävänsä. Meitä oli kaksi liikuntarajoitteista, eli olisimme siis tarvinneet kaksi erillistä taksia, ei invatakseja, koska korttimme ei välttämättä niihin käy.

Meille kerrottiin, että lähdimme pois huonoon aikaan, koska taksia on huono saada ja heilläkään ei ole aikaa viedä meitä paikalle, josta lähtee bussit keskustaan. Pitääkö muka poistua alueelta heidän aikataulujen mukaan, vai silloin kun itse haluan kotiin, konserttien loputtua??! Kerrottiin myös että he eivät saa tilata alueelle muuta kuin invataksin. Meidän olisi siis pitänyt käyttää pyörätuolia päästäksemme taksilla pois. Sitäkin piti suurin piirtein pyytää anteeksi, että emme kumpikaan satu pyörätuolissa olemaan, vaikka liikuntarajoitteisia olemme.
Istuimme yli tunnin SPR:n teltassa ja lopulta saimme kyydin SPR:n autolla bussien lähtöpaikalle. Siellä ahtauduimme bussiin ja sitten taas keskustassa jonotimme yli tunnin taksijonossa päästäksemme kotiin.

Sunnuntaina taistelin taas järjestysmiesten kanssa, saako taksi tulla viemään minut portille asti. Onnistui lopulta. Matkalla alueelle taksikuski sai keskuksesta ohjeita siitä edelle mainitsemastani koodista. Luin itse, miten tavallinen taksi sai ohjeet siitä, miten toimitaan, jos SPR:lta tulee pyyntö tulla hakemaan ihmisiä alueelta.
Ajattelin että ehkä sunnuntaina asia järjestyisi myös kotiinpäin lähtiessä. Mutta ei kannata nuolaista ennen kun tipahtaa.

Illalla kävin kysymässä asiaa taas SPR:n toimistosta ja festareiden infosta. Punaisen ristin toimistossa sanottiin, että ei heillä ole koodia ja he eivät edelleenkään saa soittaa taksia ja käskettiin kysymään infosta. Infosta passitettiin takaisin kysymään koodia SPR:lta ja kerrottiin, että koodi on siellä, vain yhden ihmisen tiedossa. Tässä vaiheessa ajattelin jo, että kävelen vaikka viimeisillä voimillani busseille asti. Tuntui ettei minulla kerta kaikkiaan ollut enää voimia jatkaa väittelyä oikeudestani saada edes jonkinlainen kyyti, koska en kerta kaikkiaan jaksa kävellä. Kukaan ei tuntunut ymmärtävän että liikuntarajoite tarkoittaa muutakin kuin pyörätuolia. Kaikille sai selitellä minä minulla on: CP-vamma, mutta kykenen kyllä kävelemään itse.

Minulle taattiin taas ettei heillä ole sitä koodia. Selitettiin että he eivät voi sille mitään, että eivät saa soittaa taksia Ruissalon saareen. Kinasin asiasta ja sain varmaankin kaikkien SPR:n työntekijöiden vihat päälleni ja yksi kieltäytyi jopa puhumasta kanssani, koska kuulemma jauhoin asiaa turhaan kun kyseenalaistin sen taksikoodin olemassaolemattomuuden. Mielestäni minun ei tarvitse käyttää tuntikausia yhtenä viikonloppuna siihen, että pääsen pois festivaalialueelta.
Viimeiset rippeet rauhallisuudestani menivät siinä vaiheessa, kun minulle sanottiin, että pääsen parin tunnin sisällä SPRn autolla busseille, mutta kaverini joutuu kävelemään, koska hän ei ole liikuntarajoitteinen. Hän oli minulle paljon avuksi alueella liikkuessani. Entä jos kyseessä olisi ollut palkattu avustaja, olisiko hänetkin laitettu kävelemään? Minä en siihen suostunut että hän kävelee ja minä jään tuntikausiksi odottamaan kuljetusta, jota ei ehkä edes tulisi. Hänet voi kuulemma laittaa kävelemään siitä syystä, että en minä autoon päästyäni apua tarvitse. Omituista, vai mitä?

Lopulta pääsimme SPR:n autoon, jossa oli myös itsensä loukanneita ihmisiä. Myös ystäväni pääsi vammattomuudestaan huolimatta mukaan. Juuri sillä hetkellä kun olin nousemassa autoon, minulle tultiin kertomaan että se taksikoodi löytyi ja paikalle olisi sittenkin voinut soittaa tavallisen taksin! Mitäs minä sanoin. Koko show täysin turhaan.

Ruisrock järjestetään saaressa jossa on mm. luonnonsuojelualuetta, joten ymmärrän täysin, ettei kaikkia mahdollisia autoja saareen päästetä. Mutta sitä en ymmärrä mikseivät taksit saisi alueelle ajaa ns. erikoistapauksissa. Myös tiedon kulku on puutteellista ja henkilökunta oli varsin halutonta tekemään mitään asioiden eteen tai selvittämään heille esittämiäni kysymyksiä. Tunsin itseni usein myös aika avuttomaksi, kun en saanut heitä ymmärtämään, että en jaksa kävellä ja piti selittää mikä minua vaivaa.

Nyt on rokit rokattu. Järjestelyjen toimimattomuus harmittaa edelleen suuresti, vaikka lopulta pääsinkin kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan hyvien konserttien ja loistavan musiikin jälkeen. Ensi vuonna harkitsen todella tarkkaan, jaksanko tätä samaa oikeuksistaan taistelua taas, tuskin.