Vinkistä innostuneena metsästin suurella työllä Jan Fennelin kirjan Kuuntelen koiraani. Tänään tässä taloudessa aloitettiin Amiching bonding -johtajuuden saavuttaminen laumassa.
Tapaus nro. 1: suloinen karvaturri joka tökkii kuonolla rapsutuksia, hyppii vasten, haukkuu kaiken liikkuvan ja näkymättömän siihen päälle,vetää hihnassa, hyökkää autoja kohti...
Tapaus nro. 2: iso koira tunkee syliin, hyppii vasten, herättää aamulla, "jutellen" vaatii huomiota, kerjää rapsutuksia, vetää hihnassa, haukkuu ohikulkijat...
Tapaus nro. 3: lauman pomo, hyppii, haukkuu, inisee ja vikisee, kerjää huomiota, valtava miellyttämisen halu, vahtii ja seuraa, vartioi ulko-ovea, nukkuu vieressä, vetää hihnassa ja pitää kulkea ekana tai muuten seuraa konsertti...
Kirjoitettuna ei kuulosta niin pahalta mitä todeliisuus on.
Kirjan luettua uskon vakaasti tähän metodiin. Siksi ajattelin pitää "kokeestamme" päiväkirjaa jos vaikka joku muukin saisi tästä apua. Itse kiitän sitä joka tälle samalle palstalle kirjan nimen joskus laittoi.
Tapaus nro. 1: suloinen karvaturri joka tökkii kuonolla rapsutuksia, hyppii vasten, haukkuu kaiken liikkuvan ja näkymättömän siihen päälle,vetää hihnassa, hyökkää autoja kohti...
Tapaus nro. 2: iso koira tunkee syliin, hyppii vasten, herättää aamulla, "jutellen" vaatii huomiota, kerjää rapsutuksia, vetää hihnassa, haukkuu ohikulkijat...
Tapaus nro. 3: lauman pomo, hyppii, haukkuu, inisee ja vikisee, kerjää huomiota, valtava miellyttämisen halu, vahtii ja seuraa, vartioi ulko-ovea, nukkuu vieressä, vetää hihnassa ja pitää kulkea ekana tai muuten seuraa konsertti...
Kirjoitettuna ei kuulosta niin pahalta mitä todeliisuus on.
Kirjan luettua uskon vakaasti tähän metodiin. Siksi ajattelin pitää "kokeestamme" päiväkirjaa jos vaikka joku muukin saisi tästä apua. Itse kiitän sitä joka tälle samalle palstalle kirjan nimen joskus laittoi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ja tuloksia kirjan ohjeiden avulla saa jo parissa viikossa, kunhan niitä noudattaa! Pidä pintasi, sillä koira yrittää vähän joka raossa päästä uudestaan johtajuusasemaan vaikkei haluaisikaan.
Kiva, kun pidät päiväkirjaa! On mielenkiintoista lukea, miten edistyt koiriesi kanssa.
Minäkin olen vuosi sitten kokenut valtavan ahaa-elämyksen luettuani vähän kuin vahingossa Fennelin "Koulutan koirani"-kirjan. Löysin tien hiljaisiin huomaamattomiin keinoihin vaikuttaa koiran käyttäytymiseen, kun olin kokenut epätoivon hetkiä puolivuotiaan pennun kanssa, jolle naisen komentamisyritykset eivät saaneet aikaan haluttua auktoriteettivaikutusta. Nyt elän koiran kanssa, joka ei vedä, ei rynni, ei poistu avoimesta ulko-ovesta ilman lupaa (omakotitalossa) ja joka käyttäytyy useimmiten kaikin puolin rauhallisesti. Turid Rugaas´in kirja "Rauhoittavat signaalit" kannattaa myös lukea. Se auttaa koiran kielen opettelussa. Voin myös suositella tutustumista tokoagiin ja sivuihin tokoagi.net. Onnea eteenpäin ja seuraan mielelläni, jos jaksat päiväkirjaa pitää.
Kiitos kannustuksesta!
Tavoitteemme: karsia aloitusviestissä mainitut "pahat" tavat. Odotan päivää jolloin voin oikeasti lähteä koirien kanssa ihmisten ilmoille. Aloittaa ehkäpä jonkin harrastuksenkin. Välitavoite on myös kolmen viikon päästä koittava mökkiloma. Toivottavasti jää paikat tällä kertaa ehjäksi...
Ensimmäinen päivä kului yllättävän helposti. Koirat ovat kyllä saaneet makua tästä huomioimattomuudesta ennenkin, sillä karsin pois kerjäämisen josta mieheni edelleen kärsii ;)
Lauman nykyisellä pomolla on ollut tietenkin kovimmat paikat. Se on hämillään. Tapaus nro.1 ei taida vielä tajuta mitä tapahtuu. Toisaalta se onkin ollut koko ajan tossun alla joten sen elämä ei paljoa ole muuttunut. Tapaus nro. 2 taasen tuntuu tarkkailevan tilannetta ja odottaa selkeästi sen loppuvan piakkoin. Luulee tämän olevan vain joku oikku.
Onneksi nyt on vielä työviikko joten jälleentapaamisia tulee tällä viikolla paljon. Ne ovat olleet ennen yhtä tuskaa. Eilenkin vastassa oli tuttu hevibändi loilotuksineen. Hyppimisen sain estettyä kehon liikkeillä.
Vaikeimmaksi tapaukseksi eilen huomasin mieheni. Hän yrittää keksiä omia teorioita jottei tarvitsisi "leikkiä" mukana. Mutta pysyin kovana ja raahasin aamulla ruokakupeille syömään oman osansa. Paras oli kun hän neuvojen mukaan kutsui yhden koiran luokseen paijattavaksi. Toinen koira tunki itsensä tietysti joukkoon. "Ajattelin hoitaa kaksi kerralla"-juupa, juu...
Toinen vaikea asia oli palkitseminen. Pakko tyytyä nyt alkuun vain paijaamiseen josta onneksi kyllä tykkäävät etenkin kun se nyt on meidän päätettävissä koska sitä saavat. Yritin eilen kiikuttaa mukana namipaloja, mutta minut meinattiin repiä palasiksi. Toisaalta pitäisi varmaan laittaa nameja taskuihin jotta koirat tottuisivat siihen että niitä on aina minulla matkassa ja että niitä saa sillon kun minä niin päätän. Olisin ainakin huippusuosittu!
Tuli hieman sekava teksti, tässä kirjoittaessa pälkähti päähän koko ajan uusia ajatuksia. Taisi olla hyvä idea pitää tätä päikkäriä. Saa käsiteltyä tätä projektia paljon monipuolisemmin päässään ja oivaltaa asioita ihan itse.
Hei, jottei tuo sinun huomioimattomuuskuuri mene hukkaan, ota huomioon:
Ensimmäisen viikon aikana koiria ei saa huomioida mitenkään, ei siis mitään palkitsemisia, paijaamisia, koirille ei saa puhua mitään, ei edes katsoa sinne päin. Koiria ei saa päästää sohvalle tai sänkyyn, ne työnnetään sanomatta mitään sohvilta tai sängystä pois. Koirien pitää olla teille molemmille ensimmäisen viikon ajan kuin ilmaa. Kun palaat kotiin, et huomioi koiria ollenkaan vaikka ne kuinka hyppelevät. Ulkona vieraat koirat kannattaa myös kiertää kaukaa. Toisella viikolla aletaan käskyttää ja kehua, kun koira tottelee. Aluksi vain muutaman kerran päivässä ja määrää lisätään viikon edetessä.
Toisella viikollakaan ei vielä paijata koiraa, toimitaan kuten ensimmäisellä, mutta käskytetään ja kehutaan.
Tämä kannattaa lukea:
http://www.flagstones.info/kirjasto_kontaktiongelma.htm
Kirjassa mielestäni ei puhuttu täysin huomioimatta jättämisestä, mutta toisaalta kuulostaa kyllä järkevältä ja tehokkaalta. Eli kipin kapin ukolle kertomaan.
Mitenköhän sitten tuo liikunta tämän viikon aikana kun koira vetää hihnassa? Sitä puupökkelöksi muuttumista?
Monet puhuvat varmasti nyt täällä www.koiraneuvola.fi huomiomattomuus kuurista.
Itsekin kävin kyseisen miehen luona ja koko kotielämä kääntyi ihanasti päälaelleen kolmen viikon aikana. Nykyään ei ongelmia ja talossa eletäänkin ihan eri tavalla.
Meillä lyhykäisyydessään ekalla viikolla ei huomioitu koiraa muuten kuin lenkille lähtiessä ja ruokaa annettaessa. Silloin sen piti odottaa käskyn alla lupaa. Jos haki itse huomiota tai tuli liian lähelle se muristiin pois. Koira ei saanut, eikä saa tulla vieläkään sohvalle eikä sänkyyn, ne on minun paikkojani.
Toisella viikolla kaulaan kuristuspanta ja kun hihna kiristyi kunnon nykäisy ja kielto. Tässä apuna oli sitten kolinapurkki toisten koirien ohitusta varten. Lisää siitä tuolta sivuilta.
Lyhyitä hihnalenkkejä tein. Kolmannella viikolla sitten aloin jo vähitellen treenaamaan mutta kotona koiraa ei silti huomioitu.
Lainaus "" Toisaalta pitäisi varmaan laittaa nameja taskuihin jotta koirat tottuisivat siihen että niitä on aina minulla matkassa ja että niitä saa sillon kun minä niin päätän. Olisin ainakin huippusuosittu! ""
Kommentoisin tähän vain että ajattele mielummin niin että kun sitten koirat vihdoin alistuvat siihen että sinä olet johtaja, olet huippusuosittu ihan ilman niitä namujakin.
Toki koulutuksessa pitää olla parempaakin palkkaa kuin pomon taputus päähän mutta olen huomannut itse että nykyään jo se että kutsun koiran luokse on sille iso juttu ja tulee hippulat vinkuen. Jos sieltä taskusta sitten löytyy jotain herkkua niin hienoa mutta yleensä meillä on lenkillä palkinto luoksetulosta se että saa taas lähteä haistelemaan ja leikkimäään. Jos käy niin että ei tottele niin sitten mökötän koiralle ja ajan sen pois kun haluaisi itse tulla. No, enään ei tuollaista ole tapahtunut mutta silloin alussa.
Ihan yleisesti korjaisin käsityksen jonka joskus voi joidenkin rivien välistä lukea. Kyllä tuo koko juttu on ihan elämäntapa. Ei voi pitää vain viikon huomioimattomuus kuuria ja sitten palata takaisin vanhaan. Se on paluu vanhaan hyvin äkkiä jos koirat kerta ovat sellaisia että ne kipuavat siellä arvoasteikossa ylemmäksi.
Minä en ikinä tuota ruokakuppi juttua alkanut tekemään. Lähinnä vain koira oli huomiomattomuus kuurilla pari viikkoa, sai mennä luvan kanssa ovesta, autoon, syömään. Ei sänkyyn, ei sohvalle eikä keittiöön kun minulla oli ruoka-aika.
Koulutuksissa emme käyneet muistaakseni kolmeen viikkoon ja sen jälkeen sinne olikin kiva mennä. koira oli erittäin kuuliainen, ja on edelleenkin.
Jos ajattelee että nytpä teen kaiken niin juuriaan myöte selväksi ettei enää ikinä tartte, niin myöhemmin kun samaan järjestykseen ollaan palattu, niin johtajuuden korjaaminen on aina vain vaikeampaa...
Hei!
Tähän viestiin pieni kommenti:
"Jos haki itse huomiota tai tuli liian lähelle se muristiin pois. Koira ei saanut, eikä saa tulla vieläkään sohvalle eikä sänkyyn, ne on minun paikkojani.
Toisella viikolla kaulaan kuristuspanta ja kun hihna kiristyi kunnon nykäisy ja kielto. Tässä apuna oli sitten kolinapurkki toisten koirien ohitusta varten."
Olen itse äsken lukenut Jan Fennellin kirjaa Kuuntelen koiraani, ja kirjan mukaan yllä olevan kirjailijan vinkkejä EI SAISI TEHDÄ! Muriseminen ei saisi tehdä, pitää jättää koiraa kokonaan huomiomatta: EI sanoja EIKÄ katsekontaktia.
Kiristyspantaa Fennell ei suosittele, jos koira vetää pitäisi pysähtyä ILMAN kieltoja (jäädä odottamaan niin kauan että koira ottaa katsekontaktia) ja jos vetäminen jatkuu, kävely päätty siihen: eli takaisin sisään.
Kaikki lisäreksvisiitta niin kuin kolinapurkki on myös no-no.
Sinä, joka kirjoitit tämän viestin et ole näköjään lukenut kirjaa.
Tsemppiä sinulle päiväkirjan kirjoittajalle! Itse seuraan myös Fennellin ohjeet (ensimmäinen viikko käynnissä) ja tuloksia näkyy. Minulla on ehkä vähän eri tilanne kuin teillä, minulla on 9kk pentu joka tottelee ennestään melko hyvin mutta hyppii ja vetää. Nyt neiti lopettaa hyppymisen melko nopeasti ja lenkillä hän kävelee ihan vieressä :D Meillä on toki vielä pitkä matka edessä mutta askel kerrallaan.
Kiva huomata että monikin on tutustunut Fennelin kirjaan. Ja kuitenkaan asia ei ole monenkaan tiedossa :/ Itse olen kovasti mainostanut tutuilleni tätä metodia, ja tiedän vielä monta joille tämä toisi suuren avun. Harmi vaan että niin monen on vaikea luopua vanhoista uskomuksista ja eräskin koira lopetettiin vain koska sillä oli selkeät vaikkakin hankalat "pomoilu-oireet".
Nykyään ulos lähteminen on hiljaisempi projekti :) Aina kun hihnaan tarttuessani koira alkoi haukkua, heitin hihnan pois ja menin olkkariin istumaan. Laskin hitaasti viitenkymppiin ja yritin uudestaan. Yllättävän nopeasti koira oppi, ettei minneen lähdetä jos hän avaa suunsa.
Tuolla jossain kirjailin, että koitamme viikon täydellistä huomioimattomuutta. No, palasin melkein heti Fennelin oppeihin. Koirat tietävät jo melkoisen hyvin että sitä huomiota on turha kerjätä vaan sitä saa silloin kun minä niin päätän. Toki tämä varmaan hidastaa prosessia, mutta uskoisin paijausten olevan kaksin verroin halutumpia nykyään :) Ainakin luokse tullaan hymy korvissa minkä kintuista pääsee, kun kutsun leikkimään.
Tänään päästiin taas askel eteenpäin :D Tähän asti kun olen syönyt makkarapalan ennen kuin annan koiralle ruokaa (gesture eating), hän on hyppinut ja haukkunut (toki vähemmän ja vähemmän) mutta tänään hän istui hiljaa ja katsoi kun söin! Eli kyllä Fennelin opinnot toimii jos vaan jaksaa olla kärsivällinen. Minäkin olen kertonut tutuille tästä kirjasta mutta vasaanotto on ollut myös epäluulo. Tietämättömyys.
Olen tilannut Kuuntelen koiraani dvd:n (englanniksi), ajattelin että saan siitä lisätukea. Sitten olen kuullut, että Fennellin kirja "Koiran seitsemän ikää, peruskoulutus ja hoito eri ikävaiheessa" on myöskin lukemisen arvoinen kirja. Se tulee olemaan minun seuraava projekti.
Kirjoita lisää miten edistytte!
Juuri tuo yllättävän nopea ja erittäin näkyvä edistyminen kannustaa eteenpäin, vai mitä :)
Tuosta kirjasta en ole kuullutkaan. Mitähän muuta Fennel on kirjoittanut... Täytyy alkaa metsästämään tuota opusta. Vaikea näitä on löytää ja kirjastostakaan ei saanut elukkakirjoja jostain syystä varattua :/ Ja täällä pikku paikkakunnalla se valikoimakin on rajattu. Onneksi saa tilattua muualtakin :)
Lähdetään viikoksi reissuun koirien kanssa. Tulee varmaan vähän takapakkia, mutta onneksi ovat huomanneet että me tässä yritetään olla pomoja. Edelleen on vaikea mennä ekana ovesta, ovat nyt loman aikana oppineet että kun mennään ulos niin tapahtuu jotain kivaa (yleensä pieni automatka ja pääsee vapaana juoksemaan, autolle kovasti halajaavat kun päästään ovesta ulos).
Sen olen kotiin tulossa huomannut, että ikkunassa ei enää näy ketään. Uskaltaisikohan kohta laittaa verhot... Eteisessä on edelleen kuoro vastassa, mutta sisään astuessa ei hypitä päälle :)
Meillä koirat saa jatkossakin olla koiria. Saavat haukkua ja remuta. Perusopinnot kyllä opetetaan, paikka nyt ainakin. Mutta mitään vierellä kipittävää silmiin tuojottavaa katrasta näistä ei koskaan tehdä. Mutta rajansa juu sillä koiruudellakin ;)
Kirjoittelen taas jahka palaillaan kotiin, jotta miten on sitä takapakkia tullut. Tässä tulee yllättäen pikku hiljaa sokeaksi muutoksille, täytyy oikein miettiä mitä on tapahtunut.
Yksi mikä vielä tuli mieleen: käytiin eilen taas juoksentelemassa mettässä(juu, ei saisi pitää vapaana, tiedän...)ja ohitettiin autolla vatun kerääjä. Koirat huomasi sen, varmasti kuulivat ja haistoivat kun pääsivät ulos autosta(oli sen verran lähellä), mutta eivät rynnänneet kimppuun! No, ehkä olivat niin innoissaan vapaudesta. Ja metsästivät itsekin niin innoissaan vattuja X)
Meillä viikonloppu ei myöskään mennyt ihan ohjeiden mukaan kun minulla oli lapsi ulkomailta kylässä... No, takaisin arkeen ja ohjeisiin.
Fennell on kirjoittanut viisi kijaa englanniksi joista ainakin kaksi on käännetty (kuuntelen koiraani ja koulutan koirani). En saanut ihan selvää onko "Koiran seitsemän ikää" jo käännetty vai onkohan se vasta tulossa. Suomalaisen kirjakaupan nettisivuilla luki "ilmestyy 2006" ja Akateemisen sivuilla luki "hankimme". Jos haluat nähdä mitä Fennell on kirjoittanut, käy katsomassa hänen omilla sivuilla www.janfennellthedoglistener.com.
Kävin aamulla postissa hakemassa "The dog listener" dvd:n niin illalla on "elokuva ilta" ;)
Päivä ei ole vielä päätöksessään, mutta pitkällä kuitenkin. Aiemmista viesteistä viisastuneena jätämme siis kaiken huomion pois viikon ajaksi.
Tänään tapahtui jo yksi muutos lauman pomossa. Ennen telkkarin sulkeminen sai sen riehumaan innosta "jotain tapahtuu". Mutta nyt se vain makasi eikä reagoinut päälle päin mitenkään.
Kiltein tapaus hakee huomiota tavallista enemmän.
Itsellekin tuo viikon huomioimattomuus taitaa olla helpompaa kuin tämä nykyinen linja. Katsellaan miten käy. Ja kaikki vinkit ovat tervetulleet!
Eilen alkoi huomion hakeminen lisääntyä. Etenkin itseään pomona pitävä yritti välillä oikein urakalla pommittaa meitä. Myös toiset kaksi hakivat kontaktia enemmän kuin koskaan ennen. Ja sitä surkeiden naamojen määrää...aikamoisia näyttelijöitä ;)
Pakko kirjata jo yksi tämän päivän merkkipaalu. Tämä pomo koira ei reagoinut herätyskelloon muuten kuin nosti päätään. Ennen se laukkasi kiiruusti katsomaan mikä kumma mesoaa.
Neljäs luku alkoikin jo tuolla kolmosessa. Muutenkin aamu meni rauhallisemmin. Huomion hakeminen jatkui, mutta etenkin pomo vetäytyi useasti ihmettelemään miksei häntä huomata.
Kotiin tulo oli taas pomon säestämä, mutta ehkäpä hieman hiljaisempi muiden osalta. Sisään tullessa tuli enää yksi hyppy ja hiljaisuus.
Lähdin hakemaan postin heti kotiin tultuani ja perääni oli kuulemma inisty. Mutta kun tulin takaisin, ei minuun paljoa reagoitu.
Ilmapiiri on nyt paljon rauhallisempi, odottava.
Tuolla tietämyksellä sinulla on kolme koiraa? Kyllä joku lakipykälä pitäisi saada siihen, minkäverran ja minkälaisia koiria ihmisille, tietämättämille sellaisille, myydään!
Tämän keskustelun aloittaja ei todellakaan ole tietämätön, koska koittaa tehdä ongelmalle jotain ja vielä rohkeasti haluaa kertoa kokemuksensa muille. Tietämättömyyttä olisi, jos ei-toivotusti käyttäytyviä koiria hakattaisiin tai ne lopetettaisiin siitä syystä, että luullaan, että niiden käyttäytymistä ei voi muuttaa.
Miten teillä menee?
Mitä ihmettä tämä otsikko tarkoittaa??!!
http://www.karisto.fi/portal/suomi/kustannusliike/kirjat/?action=kirja&pid=429
mm. Jan Fennel käyttää tätä koulutusmenetelmää. Kirja kannattaa lukea, se on todella hyvä. Metodi auttaa mm. eroahdistuskoiraa.
Kesäloma alkoi ja ilmojen ansiosta en ole konetta avannut aikoihin.
Pientä lipsumista on ilmassa, kun haluaisi tehdä vaikka mitä kivaa haukkujen kanssa :) Mutta hyvin on pärjäilty. Paljon tahdonvoimaa tämä vaatii, mutta kannattaa.
Mökillä on oltu ja uskaltauduin mökin aution sijainnin vuoksi laskemaan koirat vapaaksi. Ehkä hieman hätäilin asiassa. Päästin koirat vapaaksi autolla josta on ehkä noin 300-500 metriä mökille. Ihmeekseni, useasti tämän jo toistettuani, koirat tulivat kanssamme mökille aitaukseen! Toki tekivät tutkimusnuuhkimukset, mutta eivät karanneet! Tämä on uskomatonta ja niiiiin ihanaa! Jopa koira joka ei ikinä antanut ottaa itseään kiinni vaan aina pelleili ja härnäsi, juoksi kiireen vilkkaa peräämme.
Suosittelen kaikille lämpimästi tutustumista tähän juttuun! Olen tänä kesänä saanut viettää uskomattoman ihania hetkiä koiriemme kanssa. Innolla odotan syksyä ja sienireissuja kaikkien kolmen kanssa :)
Matkaa meillä on vielä tallustettavana paljon. Tärkeimmät käskyt opetellaan jahka loma loppuu ja nämä ylimääräiset riennot vähenevät. Ensi kesänä tämä tyttö kävelee kaupungissa hurtta mukana :)
Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!