Soutelen järvellä,
aavalla,
kesäyön hiljaisuus,
hivelee sielua,
kuinka tyyni onkaan,
järvenpinta,
vain pienet,
hennot aallot,
seuranani,
kuinka rauhoittavaa,
onkaan yöllä soudella,
ja kuinka kaunista,
katson kaukana siintävää,
saarta kohti,
siellä palaa pieni valo,
mietin mielessäni,
kukahan tuollakin asuu,
varmaan onnellinen ihminen,
kun saa olla täällä luonnon keskellä,
jatkan soutelua,
minulla ei ole kiire minnekkään,
välillä olen vain paikallani,
katson tähtiä taivaalla,
ja hymyilen elämälle,
nautin vain tästä hetkestä,
mukava olla tässä vain,
tämä on suurta onnea,
nauttia pienistä hetkistä,
mutta onko tämäkään pieni,
niin hyvältä tämä tuntuu,
melkein syntisen hyvältä,
siitä olen onnellinen,
että olen oivaltanut,
onnen syntyvän,
pienistä hetkistä,
joista tulee sydämessä,
suuria,
lämpöisiä hetkiä.
aavalla,
kesäyön hiljaisuus,
hivelee sielua,
kuinka tyyni onkaan,
järvenpinta,
vain pienet,
hennot aallot,
seuranani,
kuinka rauhoittavaa,
onkaan yöllä soudella,
ja kuinka kaunista,
katson kaukana siintävää,
saarta kohti,
siellä palaa pieni valo,
mietin mielessäni,
kukahan tuollakin asuu,
varmaan onnellinen ihminen,
kun saa olla täällä luonnon keskellä,
jatkan soutelua,
minulla ei ole kiire minnekkään,
välillä olen vain paikallani,
katson tähtiä taivaalla,
ja hymyilen elämälle,
nautin vain tästä hetkestä,
mukava olla tässä vain,
tämä on suurta onnea,
nauttia pienistä hetkistä,
mutta onko tämäkään pieni,
niin hyvältä tämä tuntuu,
melkein syntisen hyvältä,
siitä olen onnellinen,
että olen oivaltanut,
onnen syntyvän,
pienistä hetkistä,
joista tulee sydämessä,
suuria,
lämpöisiä hetkiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta olen samaa mieltä yöllä yksin (tai kaksin) soutelemisesta. Viikonlopulla se oli taivaallista.
Onnea ei saa rahalla, onni tulee syämmestä,
ja juuri luonnon kauneudesta, miekkii saan
suurimmat onnen hetket.
Toinen on omien lasten halaukset.
Kolmas on lämpöiset pehmoiset kisulit lähellä,
kehräävinä, kuumina päivinä tassut taivasta
kohren, siristellen simmujaan.
Aviomies, mörkäle, suomalainen mies ei puhu eikä
pussaa. Mutta joskus sentään yhteiset
synnyinjuuret eli geeni asuinpaikka.
Yhdistää ajatukset, ja mietin olen onnellinen.
Joskus puhu ei pussaa avis, on niin himokas
että tulta leiskuu, ja ihme ettei ympäristö
syty palamaan(vuode).
Silloinkin mietin olen onnellinen, mutta miksi
suomalainen mies kätkee niin paljon puhumattomuuteen.
yön hämyssä, järveä tyyntä katsellessa
aaltoin ääntä,
lintuin laulua kuunnellessa.
Vene poukamaan,
olemme yön sylissä ja
nukahdamme.
Huomen suloinen
Ja kun aamu koittaa,
siinä sylikkäin heräämme,
jätän sinut vielä vähän aikaa,
nukkumaan,
käyn tekemässä meille aamupalaa,
sen valmistuttua,
tulen luoksesi,
ja herätän sinun suudelmin,
syömme aamupalaa rannalla,
katsomme aamua uutta,
meidän yhteistä aamua.
Huomen suloinen,
lämpöinen,
sinulle.