Sain eilen itselleni ihanan kissanpennun. Tyttö on vaan vielä niin arka ettei pahemmin sohvan takaa muualle lähde.Ja jos liian lähelle menee alkaa kova sähinä. Eilisilta meni ihan hyvin, mutta yö oli fiasko - kisu mourusi minkä kerkesi ja sama jatkuu edelleen. Valvoin kissan kanssa sitten n. klo 4:stä lähtien ja koitin istua lähellä jos naukuminen lakkaisi. Välillä se lakkasikin, tai ainakin vähenty. Kisu ei ole syönyt/juonut meille tulon jälkeen eikä käynyt astiallaan. Olen yrittänyt leikkiä tämän kanssa,muttei tyttö oikein ole välittänyt leluista vaan katsellut niitä ihmeissään. Onko kenelläkään hyviä ehdotuksia miten mouruamisen saisi loppumaan ja kissan tajuamaan että yö on nukkumista varten :)
KIssanpentu
likka
5417
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kissanpennun totuttaminen uuteen kotiin vaatii omistajalta hermoja! :P Helpoiten se kuitenkin käy, kun omistaja pitää paljon pentua sylissään, rapsuttaa ja silittää pentua sekä juttelee sille paljon. Pikku hiljaa pentu alkaa luottamaan ympärillä olevaan ihmiseen ja sen jälkeen se uskaltaa myös leikkiä ja tutkia paikkoja muutenkin! :)
Toinen juttu, joka auttaa luottamuksen syntymisessä pennun ja ihmisen välille on ruoka. Jos pentua vaikka koittaa syöttää kädestä ihan pienin nokarein, tai antaa vaikka pienen palan herkullista kinkkua tms. niin kissa katsoo ettei se henkilö voi olla kovin paha! :D Kissat yleensäkin kiintyvät helposti juuri niihin ihmisiin, ketkä heidät ruokkivat!
Varmasti pieni pentunne myös rohkistuu ajan myötä, mutta nämä keinot saattaisivat asiaa auttaa!
Itsekin otin tässä juuri viime viikolla uuden pennun. Ekana päivänä kissa oli aivan jännityksessä, mutta näitä keinoja käyttämällä sain sen jo seuraavana päivänä rentoutumaan ja nyt se jo leikkii kuin mikäkin vilivilperi! :D
Juu yritin eilen syöttää kädestä,muttei onnistunu - joten koitin lusikalla, nuoli pikkasen hyytelöruokaa muttei syönyt kunnolla. Itselläni on ennenkin ollut kissoja,myös pentuja - muttei koskaan näin jännää tapausta että koko ajan tarvitsee huutaa kurkku suorana. Tuo syliin ottaminen on aika hankalaa sen takia kun pikkunen sähisee niin mielettömästi ja raapii minkä kerkiää. Ehkä pyyheliinan sisällä sitä pystyisi hetken pitään,korostan sanaa hetken! :D
meidänkin pentu sähisi aina aluksi kun sitä lähestyi! ..mutta noin pieni kissanpentu ei muuta ihmiselle osaa tehdä.. Kannattaa ottaa kissa syliin sähinästä huolimatta ja sitten silitellä sitä yms. niin se huomaa ettei ihminen ole sille paha! ja syliinottaminen on vain kiva asia! :D Minäkin aina uhalla otin sen syliin vaikka yritti sähistä, ja nyt se on jo lopettanut koko homman, ja tykkää itsekin tulla syliin.. :P
Tuota, miten vanha se sun pentus on? Kuulostaa nimittäin ikävästi siltä että on liian pienenä vieroitettu emostaan. Tai sitten ettei sillä ole ollut ihmiskontakteja tähän astisessa elämässään. Mulla kaikki yli 12viikkoiset kissanpennut ovat olleet alusta asti oikein rohkeita. Yksi kisu tuli 5viikkoisena ja oli just tommenen sähisijä ja nurkassa kyhjöttäjä. Ja sellaiseksi se ikävä kyllä jäikin.
kyllä kaikki toisinpäin, nuorena tulleet ovat rohkeita heti melkein uudessa kodissa todella kotonaan ja vanhempana tulleet sähisijöitä ja kauan kestää tottuminen kaikkeen.