hamsuni kuoli...

No voi kyynel vaan!

Otan osaa suruusi...
Minä olin 13 kun mun eka syyrialainen hamsteri Törppö kuoli...

Otan osaa suruusi. Minä olin n. 9 vuotias kun mulla kuoli oma hamsuni. Mä oon nyt 11-vuotias. Mun hamsterilla ei ikävä kyllä ollut luonnollinen kuolema. Kerron tarinan vähän niinku hamsteri kertomana, mutta tää on ihan totta:

Oli yö. Kello oli n. 15 vaille 5 aamuyöllä. Päätin lähteä karkuteille. Kiipesin oman mökkini katolle (se oli aika korkea, terran päällä on ritilä katto). M´ökin katolla nousin takajaloille ja aloin jyrsimään kalteria. Yhtäkkiä se putosi terraani, ja pääsin vapaaksi. Terra oli aika korkealla hyllyn päällä. En tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Tipuin hyllyltä alas ja jatkoin matkaani. Lähdin omistajani huoneen luo. (Hamsu oli eri huonees). Menin sängyn alle. Apua! Perheen koira oli samassa huoneessa. Se löysi minut ja kävi kiinni. Oli niin hiljaista, että omistajani nukkui.(mulla kirjottajalla meinaa tulla itku, koska hamsulla oli niin kauhee kohtalo... :'(..) Onneksi omistaja kuuli ääntä ja heräsi. Se käski heti koiran pois ja hänen äitinsä saapui paikalle. Omistaja katsoi minua pari sekunttia ja nosti minut syliini. Se katsoi haavaa jalkani kohdalla. Siihen sattui. Olin halvaantunut keskivartalostani alas päin. Haava oli mennyt ehkä lävitse. Henkitin ja elin vielä. Minut laitettiin terraan (omistaja puhuu: laitoin sen terraan, koska ajattelin sen tarvitsevan lepoa, eikä roikuttelua käsissä.). Tahdoin vielä kokeilla juoksemista viimeisen kerran elämässäni. Raahasin halvaantunutta osaani juoksupyörään. Juoksin hetkisen ja tunsin hengen hiipuvan minusta pois. Kuolin...

Oma kirjotelmani.

Tiedättekin jo, että kannoin hänet terraan, kun huomasin haavan jalassa. Hamsu raahasi itseään terrassa ja meni juoksupyörään... :(( Se juoksi vielä. Sitten se kaatui ja hengitti vielä hetkisen ja kuoli. Sillä jäi silmät auki. Kyyneleet valuivat poskiani pitkin. Mun hamsu oli syyris uros Nicky. Vähän yli vuoden. Olin saanut sen aika vasta. Rakastin sitä todella paljon. Se kuoli keväällä ennen kesää... Otimme sen äitini kanssa pois juoksupyörästä ja laitoimme terraan yöksi. Emme voineet muutakuin mennä nukkumaan ja odottaa aamua. Mutta itkin koko ajan sängyssäni. (nyt kirjottaessani mulla tuli kyyneleet....)En voi edes kuvitella sitä tuskaa mikä sillä silloin oli. Olisimpa herännyt aikaisemmin ja saanut vietyä se elävänä takaisin terraan, mutta sitä ei tapahtunut... Nicky lepää nyt haudassaan... Meidän entisen koiran haudan vieressä. Se koira joka tappoi Nickyn on kuitenkin elossa. Mutta luovuimme siitä n. vuosi sitten. Annoin sille anteeksi, sillä tiedän, että se ajatteli varmaan että se on tunkeilija. Mutta runo jonka löysimme netistä sen hautaristiin sopi juuri hänelle... Nicky kuoli ennen kesää ja runossa oli tälläinen pätkä ''oli vuorosi lähteä luotani pois, juuri, kun kesä kaunein ollut nyt ois...''. Jotenkin nuin se meni.

Onneksi Nickyllä on nyt kaikki hyvin eläinten taivaassa.

30.04.2004 - 10.07.2006

Pieni lähti pois ;

Mullakin oli hamsteri ja se oli kans mun eka lemmikki. Olin tahtonut kauan omaa lemmikkiä ja kun ylä-aste alkoi (meen nyt syksyllä ysille) niin tahtoin silloin entistä enemmän omaa lemmikkiä, kun ylä-asteen aloitus tuntu vaikealta. Sain sitten hamsterin, se tuli eläinkaupan omistajalta, oikea maatiaishamu :) Se sai nimekseen Tahvo ja se oli musta-ruskea.
Tahvo kävi muutamissa näyttelyissä, pärjäsi hyvin, muttei koskaan yltänyt palkinnoille. Tahvon touhuja oli ihana katsella iltaisin sen häkistä, kuinka se repi kaltereitaan halutessaan takaisin vapaaksi ja kuinka se nukkui häkin korkeimmalla tasolla. Tahvo myös rakasti nukkua mun mahan päällä, kun mää katoin telkkaria.
Tahvon elämä sammui odotuksemattomalla tavalla, minä ja mun pikkusisko "kisattiin" sängyllä ja Tahvo pääsi loikkaamaan sängyltä alas.. en tiedä missä välissä, mutta laittaessani sen häkkiin, se ei kävellyt normaalisti, vaan nilkutti, jalka oli murtunut.
Yönsä se nukkui puoliksi pesämökistään ulkona, se ei jaksanut enää. Tahvo vietiin eläinlääkäriin ja siellä Tahvolle annettiin piikki. Vielä viimeisillä voimillaan se oli puraissut eläinlääkäriä sormesta ja se rauhoittui, kun pääsi mun syliin, siihen se sitten nukahti, eikä se enää herännyt.

Tahvolla oli se omalaatuinen luonne ja se koki monenlaista elämänsä aikana, siltä leikattiin kerran kasvain poskesta ja se pääsi esiintymään "satunäytelmässämme" :) Mulla tulee aina olemaan Tahvon kuvasta tehty pinssi repussa, aina :`)

Nyt mulla on jo uusi hamsteri, Kaapo, ja se on aivan omaa luokkaansa :)

Mun hansteri kouli tänään se nukkui vain pois keskellä kirkasta päivää :'( tää on iha kamaa en voi elää ilman mun pikku lupua :( se oli jo niin vanhaki et tiedän tunteen kyllä :'(

Meidän hamsteri kuoli eilen ja olen itkenytkoko ajan oli vaan 1 vuoden ja 10 kuukautta päälle varmankin olisairas. Oli niin sulonen kääpiö hamsteri valkoinen minullakin on kova ikävä sitä minun tyttö hautasi sen eilen .ja vanhemalla tytölläni on syyrian hamsteri vasta viikon ollut se edes vähän lohduttaa kun voi käydä katsomassa tytön hansua . Kyllä se ajan kanssa unohtuu mutta vie oman aikansa minunki on vaikea mennä kotia kun ei ole hamsterin tavaroita enää .