Olipas sattuma, että eiliset Heinäveden myrskytuhot olivat täsmälleen kuin Rasvakouran muisteluista 1970 luvulta!
__________________________
Ruutuvihoissani pitämistäni käyntipäiväkirjoista näen että oli keskiviikko 7.syyskuuta vuonna 197x.
-Olin tullut maatilalle aamupäivällä n. klo 10 ja kestäisi ehkä pari tuntia tehdä pikkuhuolto ja yksi tiivisteenvaihto öljyvuodon takia tilan traktorille.
-Koko aamupäivän oli eteläiselle taivaalle noussut mustia pilviröykkiöitä ja ajattelin että kohta nousee ukkonen, joka oli syyskuussa aika harvinaista. -No, satakoon ja jyrisköön;- ajattelin koska olinhan tilan kuivurin kippaushallissa suojassa säänvaihteluilta töitä tehdessäni. -Puinti oli sillä hetkellä seisokissa parin päivän sateiden vuoksi, joten kuivuri ei ollut käytössä sinä päivänä.
-Kuulin ulkoa yhä voimistuvan tuulen pauhun ja arvelin, että se on sitä normaalia alkukiihdytystä, ennenkuin ukkospilvi ehtii päälle, ja alkaa sataa muutama ryöppy ja se lopahtaa siihen.
-Samassa saapui tilan isäntä sanomaan minulle, että keskeytän työt ja tulen päärakennukseen suojaan. -Tuulen voima oli kiihtynyt todella kovaksi ja yksi suuri pihakoivu oli jo katkennut puolivälistä runkoa päärakennuksen kattoa vasten.
-Sanoin isännälle, että menen huoltoauton ohjamoon istumaan, jos hätä tulee.
-Isäntä lähti juoksemaan takaisin kohti päärakennuksen kuistia, kun tuulenpuuska heitti hänet maahan kuin rukkasen.
-Samassa näin ovenraosta, miten päärakennuksen peltikatto alkoi kääntyä rullalle kuin sardiinipurkin kansi valtavan myrskynpuuskan vaikutuksesta.
-Koko kuivurirakennus vapisi ja narskui päälläni kuin aikoen lähteä lentoon.
-Silloin tuli minullekin kiire ja juoksin muutaman askeleen huoltoautoon ja sain oven kiinni. Käynnistin moottorin ja ajoin pihasta läheiselle peltotielle avoimelle paikalle ehkä sadan metrin päähän pysäyttäen siihen.
-Tuulenpuuskat yrittivät kaataa autoni, niin kova voima niillä oli, mutta eivät kuitenkaan saaneet otetta.
-Samassa näin miten valtava pyörretuuli repi läheisen metsikön suuret koivut irti maasta juurineen heittäen niitä kuin tulitikkuja.
-Pyörre oli edennyt silläkohtaa jopa kilometrin tai pari kaataen metsän puut juurineen irti repien ehkä 100 metrin leveydeltä.
-Kuivurirakennus, missä olin ollut työssä oli hajonnut mineriittikattoineen päivineen ja pirstaleita löytyi kuulemma puolen kilometrin päästä. -Massikka oli kuitenkin kutakuinkin ehjä, vaikka oli siirtynyt ehkä 20 metriä alkuperäiseltä paikaltan pihan puolelle, -ehkä vähän pientä kosmeettista laittoa tarvittiin myöhemmin.
Tässä se “kirottu rasvakoura” taas muisteli!
__________________________
Ruutuvihoissani pitämistäni käyntipäiväkirjoista näen että oli keskiviikko 7.syyskuuta vuonna 197x.
-Olin tullut maatilalle aamupäivällä n. klo 10 ja kestäisi ehkä pari tuntia tehdä pikkuhuolto ja yksi tiivisteenvaihto öljyvuodon takia tilan traktorille.
-Koko aamupäivän oli eteläiselle taivaalle noussut mustia pilviröykkiöitä ja ajattelin että kohta nousee ukkonen, joka oli syyskuussa aika harvinaista. -No, satakoon ja jyrisköön;- ajattelin koska olinhan tilan kuivurin kippaushallissa suojassa säänvaihteluilta töitä tehdessäni. -Puinti oli sillä hetkellä seisokissa parin päivän sateiden vuoksi, joten kuivuri ei ollut käytössä sinä päivänä.
-Kuulin ulkoa yhä voimistuvan tuulen pauhun ja arvelin, että se on sitä normaalia alkukiihdytystä, ennenkuin ukkospilvi ehtii päälle, ja alkaa sataa muutama ryöppy ja se lopahtaa siihen.
-Samassa saapui tilan isäntä sanomaan minulle, että keskeytän työt ja tulen päärakennukseen suojaan. -Tuulen voima oli kiihtynyt todella kovaksi ja yksi suuri pihakoivu oli jo katkennut puolivälistä runkoa päärakennuksen kattoa vasten.
-Sanoin isännälle, että menen huoltoauton ohjamoon istumaan, jos hätä tulee.
-Isäntä lähti juoksemaan takaisin kohti päärakennuksen kuistia, kun tuulenpuuska heitti hänet maahan kuin rukkasen.
-Samassa näin ovenraosta, miten päärakennuksen peltikatto alkoi kääntyä rullalle kuin sardiinipurkin kansi valtavan myrskynpuuskan vaikutuksesta.
-Koko kuivurirakennus vapisi ja narskui päälläni kuin aikoen lähteä lentoon.
-Silloin tuli minullekin kiire ja juoksin muutaman askeleen huoltoautoon ja sain oven kiinni. Käynnistin moottorin ja ajoin pihasta läheiselle peltotielle avoimelle paikalle ehkä sadan metrin päähän pysäyttäen siihen.
-Tuulenpuuskat yrittivät kaataa autoni, niin kova voima niillä oli, mutta eivät kuitenkaan saaneet otetta.
-Samassa näin miten valtava pyörretuuli repi läheisen metsikön suuret koivut irti maasta juurineen heittäen niitä kuin tulitikkuja.
-Pyörre oli edennyt silläkohtaa jopa kilometrin tai pari kaataen metsän puut juurineen irti repien ehkä 100 metrin leveydeltä.
-Kuivurirakennus, missä olin ollut työssä oli hajonnut mineriittikattoineen päivineen ja pirstaleita löytyi kuulemma puolen kilometrin päästä. -Massikka oli kuitenkin kutakuinkin ehjä, vaikka oli siirtynyt ehkä 20 metriä alkuperäiseltä paikaltan pihan puolelle, -ehkä vähän pientä kosmeettista laittoa tarvittiin myöhemmin.
Tässä se “kirottu rasvakoura” taas muisteli!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Myrskyjä tulee ja menee, takuu varmasti helle jakson päätteeksi.
Kun koulut alkaa "rasva kourakin" palaa kehiin viimeistään silloin sen tiedän, sään ennustaminen vaikeampaa;))
>Kun koulut alkaa "rasva kourakin" palaa kehiin...
Miten niin? Mitenkäs koulujen alkaminen tähän liittyy? En ymmärrä...
Juu kyllä se rasvanäppiporukka elokuun puoliväliin asti vähintään taukoa pitänee.
Niillä on ny muutakin hommaa kuin kirjotella nettiin, notkua uimarannoilla mopojensa kans ja mopokorttiakin varten pitää vähä liikennemerkkejä opetella...
Rasvakoura ei tod. ole mikään mopopoika. Tunnen nykyajan nuorison sanavarastoa ja ilmaisutaitoa ihan riittävästi voidakseni vakuuttaa, että tuollaista tekstiä ei yksikään nykyisen koululaitoksen oppilaista kykene tuottamaan.
Ja puuttuu niiltä se elämänkokemuskin. Rasvakouralla sitä on ja hänellä on myös kirjallista ilmaisutaitoa, jollaista nykypäivän nörttisukupolvelta puuttuu.
Minä tulin mopoikään neljä vuosikymmentä sitten. Minun elämänkokemuksellani ei Rasvakouran juttujen aitoutta tarvitse epäillä vähääkään. Mopopojat eivät sellaisia kirjoittele eikä heidän käyttämänsä kieli voi yltää ilmaisuvoimassaan lähellekään samalle tasolle.
Rasvakouran tarinat ovat puolestani enemmän kuin tervetulleita, tuleepa niitä lisää nyt tai vasta kuukauden päästä!
Lukee vaan Calle Päätaloa miljoona sivua ja opettelee vähän traktoreista ja muistelee mummolan tavaroita mitenpäin ne olivat niin eiköhän rippikouluikäisestäkin hyvä "rasvakoura" pystytä leipomaan.
Sopiipa tuota kokeilla. Mutta pelkäänpä että tekemättä jää...