Ajattelin laittaa tänne erään tarinani. Olen sen jo koneelle kirjoittanut valmiiksi, eli kaikki osat melko varmasti tulevat tänne "julkaistuksi"..
Muistakaa myös, ettei kaikkea tässä tarinassa tapahtuvaa voi sattua Sims2:ssa.
----------
Deliverance astui ulos koulubussista ja toivotti kuskille vielä hyvät viikonloput, ennen kuin hyppeli iloisesti talonsa sisälle. Eteiseen paistoi aurinko isoista ikkunoista, ja lattia tuntui lämpimältä jalkoihin. Deliverance hymyili ja meni olohuoneeseen. Hän käynnisti uudet stereonsa ja laittoi popin kuulumaan. Hänen hyvä tuulensa yltyi entisestään, kun kuuli lempiartistinsa äänen kaiuttimista. Deliverance antoi katseensa kiertää kodikasta olohuonetta. Puhelin pärähti soimaan juuri kun tyttö oli istahtanut mukavalle sohvalle, jonka hän oli ostanut vasta pari päivää sitten. Tyttö nousi ja meni vastaamaan.
"Hei, Del!" kuului ääni puhelimesta.
"Moi Stef", Deliverance tervehti iloisesti parasta ystäväänsä Steffyä.
"Mitäs tänään?" tytön ääni kuului.
"Noh, ajattelin tässä pari tuntia rentoutua kunnolla, ja illalla pistää pystyyn jonkinlaisia bileitä", Del vastasi kelaten suunnitelmiaan mielessään.
"Ahaa. Ketä meinasit kutsua?" Steffy kysyi uteliaana. Deliverance tiesi, mitä Stef halusi kuulla.
"Noh, sinut tietenkin. Ja Brianin, Tommyn ja..."
"Peten?" Stef henkäisi innoissaan.
"Joo, niin ajattelin. Ja Cecilian ja Emilén... Ja ehkä myös Deanin."
" Jees. No, soitteletko sitten myöhemmin? Vai tarvitsetko apua järjestelyihin?" Steffy kysyi.
"Enköhän mä pärjää, kiitos tarjouksesta. Mä ilmoitan sitten", Deliverance sanoi lämpimästi.
Del meni suoraa päätä ulos hienoon puutarhaan, jonne hän alkoi laitella koristeita. Hän sattui vilkaisemaan tontin perälle, missä oli aidattu alue, jonka keskellä oli kaksi hautakiveä. Hänen vanhempiensa haudat. Deliverance käveli hitaasti niiden luokse, ja kyykistyi.
"Hei, äiti ja isä", hän sanoi hiljaa, niin hiljaa, ettei kukaan olisi kuullut vaikka olisi ollut lähelläkin. Delin silmiin nousi kyyneleet, kun hän muisteli vanhempiaan. He olivat kuolleet viisi vuotta sitten, samana iltana, kun Del kasvoi teiniksi. Ne olivat kamalat syntymäpäivät. Aluksi kaikki oli ollut hyvin, talo oli ollut täynnä simejä ja juhlat hyvässä vauhdissa, kun talon takasta oli syttynyt tulipalo. Deliverancen vanhemmat, Winona ja David Payne, olivat häätäneet kaikki kauhistuneet simit huoneesta pois ja ryhtyneet sammuttamaan paloa. Mutta tuli levisi, ja kaikki tavarat olivat palaneet poroksi, kuten myös Delin vanhemmat, ennen kuin palomies ehti tulla sammuttamaan paloa. Siitä lähtien Del oli ollut orpo, mutta hän oppi nopeasti asumaan yksin ja huolehtimaan itsestään. Hänen ei tarvinnut käydä töissä saadakseen rahaa, koska hänen vanhemmiltaan oli jäänyt iso perintö, olivathan he olleet hyvin rikkaita.
Deliverance pyyhki kyyneleet, jotka olivat vierähtäneet hänen poskilleen, ja nousi ylös. Oli vielä paljon järjestettävää ennen juhlia, hän ajatteli.
"Hei, tulikos tämä juhlajärjestelypalveluun? ... Hyvä. Tuota, täällä Deliverance Payne... Aivan, minä se täällä taas. Haluaisin kutsua muutamia tuttaviani tänne bileisiin... Joo, Steffy Rosewall, Pete Atwood, Tommy Perrin, Brian Drew, Cecilia ja Emilé Juilliard sekä Dean Berner... Hyvä, kiitti, moi." Del laski luurin paikoilleen ja meni meikkaamaan ja vaihtamaan vaattensa bileitä varten.
Ovikello soi juuri kun Deliverance sai tarkistettua, että kaikki oli valmista bileitä varten. Hän meni avaamaan ovea, josta tulvi sisään seitsemän teiniä. Steffy tunkeutui ensimmäisenä sisään halaaman Deliä.
"Moi! Ihanaa tulla sun järjestämiin bileisiin!" Steffy sanoi iloisesti. Del arvasi, että Stef oli vielä iloisempi, kun hänen ihastuksensa Pete oli kutsuttu myös.
"Kiitti", Del sanoi hymyillen. "Okei, olkaa kuin kotonanne, ja pitäkää hauskaa" hän toivotti kaikille, sääti stereoita hieman isommalle ja meni sekoittelemaan drinkkejä. Hän vilkaisi ulos: Tommy ja Cecilia, jotka seurustelivat, muhinoivat jo pihapenkillä, kun taas Emilé ja Dean sukeltelivat vuorotellen uima-altaaseen. Olohuoneessa Steffy ja Pete tanssivat kuin viimeistä päivää.
"Moi", Del kuuli äänen takaansa.
"Ai, hei Brian", Del sanoi ja hymyili. Brian oli hänen salainen ihastuksensa, edes Stef ei tiennyt, että Deliverancella oli syvempiä tunteita Briania kohtaan, poikaa, jonka Del oli tuntenut esikouluikäisestä asti.
"Täällä sä vaan sekoittelet juomia kun muut pitää hauskaa", Brian sanoi virnistäen, saaden Delin sydämen läpättämään.
"Niin, noh.. Otatko?" Del kysyi ojentaen lasia Briania päin. Poika tarttui lasiin ja maisteli.
"Huh. Onpas pahan makuista", hän sanoi ja irvisti. Del maisteli juomaa omasta lasistaan, ja totesi saman: tätä ei voinut saada kurkusta alas.
"Yäk", Deliverance sanoi. Brian nauroi, ja Del yhtyi siihen.
----------
Kommenttia sitten mielellään.
Muistakaa myös, ettei kaikkea tässä tarinassa tapahtuvaa voi sattua Sims2:ssa.
----------
Deliverance astui ulos koulubussista ja toivotti kuskille vielä hyvät viikonloput, ennen kuin hyppeli iloisesti talonsa sisälle. Eteiseen paistoi aurinko isoista ikkunoista, ja lattia tuntui lämpimältä jalkoihin. Deliverance hymyili ja meni olohuoneeseen. Hän käynnisti uudet stereonsa ja laittoi popin kuulumaan. Hänen hyvä tuulensa yltyi entisestään, kun kuuli lempiartistinsa äänen kaiuttimista. Deliverance antoi katseensa kiertää kodikasta olohuonetta. Puhelin pärähti soimaan juuri kun tyttö oli istahtanut mukavalle sohvalle, jonka hän oli ostanut vasta pari päivää sitten. Tyttö nousi ja meni vastaamaan.
"Hei, Del!" kuului ääni puhelimesta.
"Moi Stef", Deliverance tervehti iloisesti parasta ystäväänsä Steffyä.
"Mitäs tänään?" tytön ääni kuului.
"Noh, ajattelin tässä pari tuntia rentoutua kunnolla, ja illalla pistää pystyyn jonkinlaisia bileitä", Del vastasi kelaten suunnitelmiaan mielessään.
"Ahaa. Ketä meinasit kutsua?" Steffy kysyi uteliaana. Deliverance tiesi, mitä Stef halusi kuulla.
"Noh, sinut tietenkin. Ja Brianin, Tommyn ja..."
"Peten?" Stef henkäisi innoissaan.
"Joo, niin ajattelin. Ja Cecilian ja Emilén... Ja ehkä myös Deanin."
" Jees. No, soitteletko sitten myöhemmin? Vai tarvitsetko apua järjestelyihin?" Steffy kysyi.
"Enköhän mä pärjää, kiitos tarjouksesta. Mä ilmoitan sitten", Deliverance sanoi lämpimästi.
Del meni suoraa päätä ulos hienoon puutarhaan, jonne hän alkoi laitella koristeita. Hän sattui vilkaisemaan tontin perälle, missä oli aidattu alue, jonka keskellä oli kaksi hautakiveä. Hänen vanhempiensa haudat. Deliverance käveli hitaasti niiden luokse, ja kyykistyi.
"Hei, äiti ja isä", hän sanoi hiljaa, niin hiljaa, ettei kukaan olisi kuullut vaikka olisi ollut lähelläkin. Delin silmiin nousi kyyneleet, kun hän muisteli vanhempiaan. He olivat kuolleet viisi vuotta sitten, samana iltana, kun Del kasvoi teiniksi. Ne olivat kamalat syntymäpäivät. Aluksi kaikki oli ollut hyvin, talo oli ollut täynnä simejä ja juhlat hyvässä vauhdissa, kun talon takasta oli syttynyt tulipalo. Deliverancen vanhemmat, Winona ja David Payne, olivat häätäneet kaikki kauhistuneet simit huoneesta pois ja ryhtyneet sammuttamaan paloa. Mutta tuli levisi, ja kaikki tavarat olivat palaneet poroksi, kuten myös Delin vanhemmat, ennen kuin palomies ehti tulla sammuttamaan paloa. Siitä lähtien Del oli ollut orpo, mutta hän oppi nopeasti asumaan yksin ja huolehtimaan itsestään. Hänen ei tarvinnut käydä töissä saadakseen rahaa, koska hänen vanhemmiltaan oli jäänyt iso perintö, olivathan he olleet hyvin rikkaita.
Deliverance pyyhki kyyneleet, jotka olivat vierähtäneet hänen poskilleen, ja nousi ylös. Oli vielä paljon järjestettävää ennen juhlia, hän ajatteli.
"Hei, tulikos tämä juhlajärjestelypalveluun? ... Hyvä. Tuota, täällä Deliverance Payne... Aivan, minä se täällä taas. Haluaisin kutsua muutamia tuttaviani tänne bileisiin... Joo, Steffy Rosewall, Pete Atwood, Tommy Perrin, Brian Drew, Cecilia ja Emilé Juilliard sekä Dean Berner... Hyvä, kiitti, moi." Del laski luurin paikoilleen ja meni meikkaamaan ja vaihtamaan vaattensa bileitä varten.
Ovikello soi juuri kun Deliverance sai tarkistettua, että kaikki oli valmista bileitä varten. Hän meni avaamaan ovea, josta tulvi sisään seitsemän teiniä. Steffy tunkeutui ensimmäisenä sisään halaaman Deliä.
"Moi! Ihanaa tulla sun järjestämiin bileisiin!" Steffy sanoi iloisesti. Del arvasi, että Stef oli vielä iloisempi, kun hänen ihastuksensa Pete oli kutsuttu myös.
"Kiitti", Del sanoi hymyillen. "Okei, olkaa kuin kotonanne, ja pitäkää hauskaa" hän toivotti kaikille, sääti stereoita hieman isommalle ja meni sekoittelemaan drinkkejä. Hän vilkaisi ulos: Tommy ja Cecilia, jotka seurustelivat, muhinoivat jo pihapenkillä, kun taas Emilé ja Dean sukeltelivat vuorotellen uima-altaaseen. Olohuoneessa Steffy ja Pete tanssivat kuin viimeistä päivää.
"Moi", Del kuuli äänen takaansa.
"Ai, hei Brian", Del sanoi ja hymyili. Brian oli hänen salainen ihastuksensa, edes Stef ei tiennyt, että Deliverancella oli syvempiä tunteita Briania kohtaan, poikaa, jonka Del oli tuntenut esikouluikäisestä asti.
"Täällä sä vaan sekoittelet juomia kun muut pitää hauskaa", Brian sanoi virnistäen, saaden Delin sydämen läpättämään.
"Niin, noh.. Otatko?" Del kysyi ojentaen lasia Briania päin. Poika tarttui lasiin ja maisteli.
"Huh. Onpas pahan makuista", hän sanoi ja irvisti. Del maisteli juomaa omasta lasistaan, ja totesi saman: tätä ei voinut saada kurkusta alas.
"Yäk", Deliverance sanoi. Brian nauroi, ja Del yhtyi siihen.
----------
Kommenttia sitten mielellään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..ihan hyvä :)
Jatka samaan malliin! Montako osaa tulee?
Oikeesti tosi mielenkiintonen. Tai, ehkä huono sanavalinta, mutt sellanen tarina, että halusin lukee loputki. =)
Mukavaa että olette tykänneet, kiitoksia palautteesta, ja lisää saa toki laittaa! :)
En vielä ole ihan varma, kuinka monta osaa tästä tulee. Aika monta kuitenkin, kun tarina "hieman" venähti kirjoittaessani... :)
hyvää ja kiinnostavaa tekstiä, ootan mielelläni niitä tuleviakin. Deliverance on kyllä outo mutta hiano nimi :)