Onko kenelläkään teillä omakohtaista kokemusta siitä, miten yhteiskunta suhtautuu kun vammainen nainen on saamassa lapsen? Olen suht nuori äidiksi varmaan monien mielestä, mutta koimme avomieheni kanssa olevamme valmiita ottamaan vastuun pienen ihmistaimen elämästä.
Nyt minua on kuitenkin alkanut pelottaa, miten lapsen kasvatuksen käy kun olen kuullut, kuinka joiltakin vammaisilta äideiltä on yritetty/ yritetään viedä lasta äidin vammaisuuteen vedoten. Avomieheni on tosin täysin terve, mutta olisiko jollain tietoa sosiaalitoimen suhtautumisesta äitiyteeni? Onko mahdollista, että lastamme yritetään ottaa meiltä pois, kun hän on syntynyt?
Nyt minua on kuitenkin alkanut pelottaa, miten lapsen kasvatuksen käy kun olen kuullut, kuinka joiltakin vammaisilta äideiltä on yritetty/ yritetään viedä lasta äidin vammaisuuteen vedoten. Avomieheni on tosin täysin terve, mutta olisiko jollain tietoa sosiaalitoimen suhtautumisesta äitiyteeni? Onko mahdollista, että lastamme yritetään ottaa meiltä pois, kun hän on syntynyt?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei vamma voi olla syy lapsen pois ottamiseen..
Kerro millainen vamma sinulla on, eli pystytkö vammastasi huolimatta huolehtimaan lapsestasi. Minä toki uskon, että niin pystyt tekemään, koska olet lapsen hankkimista edes harkinnut.
Kuinka vanha muuten olet?
Kyllä omasta mielestäni muut asiat painavat enemmän jos jostain syystä lapsi meinataan pois ottaa. Ja sossun silmissä avomiehesi vammattomuus on iso asia. He kun ei tunnetusti kahden vammaisen liitoista pidä. Varsinkaan jos on lapsia.
"Ja sossun silmissä avomiehesi vammattomuus on iso asia." Eihän se sossulle mitenkään kuulu, jos pariskunta haluaa saada lapsia.
Mieheni ja minä olemme molemmat liikuntavammaisia. Meillä on kaksi lasta (jo lähellä aikuisikää). Missään vaiheessa sossu tai mikään muukaan virallinen taho ei ole sanonut poikkipuolista sanaa lapsistamme. Oikeastaan päin vastoin; esim. neuvolassa kehotettiin hankkimaan lisää lapsia (olivat sitä mieltä, että olemme hyviä kasvattajia; no taisi mennä itsekehuksi, mutta näin "neuvolantädit" todella sanoivat). Samoin hoitava gynekologi kehotti hankkimaan vielä ainakin yhden lapsen (ikävä kyllä, ei enää "tärpännyt").
Muutenkaan en oikein tajua väitettä, että "sossu ei tunnetusti kahden vammaisen liitoista pidä". Miksei? Ei sossu ainakaan ole meidän avioliittoomme puuttunut (olemme olleet naimisissa yli 20 vuotta).
Lapsen hankkimista on tietenkin aina harkittava tarkoin, oli sitten kyseessä vammainen tai vammaton pariskunta. Jos ihan käytäntöä ajattelee, täytyy lapsesta pitää huolta yötä päivää monta vuotta. Ja onhan meillä äideillä se ikuinen huoli lapsistamme, vaikka he olisivat jo miltei omillaan. On myös mietittävä taloudelliset resurssit: mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sen enemmmän tulee kulujakin (lapsilisillä ei pitkälle pötkitä).
Ei Suomessa ole mitään "kokoomapistettä", jonne vammaisten ihmisten lapset kerättäisiin. Eli on aivan turha pelätä sitä, että lapsi otettaisiin huostaan vanhempien vamman takia. Tavallisimmin huostaanotot johtuvat siitä, etteivät vanhemmat huolehdi asiallisesti lapsistaan (heilleillejätöt, hyväksikäytöt, pahoinpitelyt jne).
Olenhan toki minäkin kuullut juttuja, kuinka viranomaiset ovat "yrittäneet ottaa pois vammaisen ihmisen lasta". Osa lienee tosiakin, mutta olen aivan varma, että vamma ei ole ollut syynä (eli lapsi olisi otettu huostaan, vaikka henkilö olisi ollut vammatonkin). On vain niin helppo syyttää vammaansa kaikesta saamastaan negatiivisesta kohtelusta.
edellä tulikin,
Kun perheeseen käydään lapsia suunnittelemaan, Kannattaa miettiä haluuko niitä ihan aikuisten oikeesti vaan onko se joku ohi menevä päähänpisto ja sit kannattaa miettiä onko elämä kuinka vakaata, tuleeko rahaa tarpeeks lapsen elättämiseen ja kannattaa miettiä millainen tukiverkosto on mummulat ja sisarukset jne,,, apua kuitenkin kaikki tarttee olkoon vammainen tai ei.
Pitäähän sitä siipan kanssa päästä hippaamaan, silloin tällöin että taas jaksaa.
Minustakin noi sossu jutut ovat kummallisia, että sieltä tulisi joku kuka veis vammaiselta lapsen tai lapset, Huostaanotot ovat niin rankkoja prosesseja, että siihen vaikuttaa alkoholin ja muidenkin päätä sekoittavien aineiden liika käyttö ym. vanhempien vammaisuus tokkopa kuuluu siihen listaan.. Niin jos vammaisuus on sitä sorttia, että ei jaksa keskittyä mihinkään olennaiseen kaikkein vähiten arjen pyörittämiseen, siinä voi äkkiä lapsen etu hämärtyä, silloin niiden sossun viranomaisten on viranpuolesta pakko puuttua asiaan. Ja yks asia vielä, sen ei ole lapsen vika jos sillä on vammaiset vanhemmat tai vanhempi.
Kahden V-M.n ceeppari isä.
Lastanne ei oteta pois ainakaan silloi jos toinen vanhemmista on Ns. terve tiedän joitain pariskuntia joissa nainen juuri on pyörätuolis ja mies on ns terve ja kyllä he ovat ainakin saaneet lapsensa itse kasvattaa
tilanne toki voisi olla toinen jos lapsen molemmat vanhemmat olisivat hyvin vaikeasti vammaisia "miten se nyt sitten ikinä määritelläänkään" siinä tapauksessa yhteiskunta nähdäkseni voi ottaa lapsen vanhemmiltaan pois jos katsotaan että vanhemmilla menisi niin paljon aikaa itsensä hoitoon että lapsen hoito tulisi joltain osin laimin lyötyä no näissäkin asioissa päätöksentekee viime kädessä oikeus istuin lapsen parasta kokonaisvaltaisesti ajatellen
mutta onnea teille lapsen hankintaan ja kasvatukseen