Heippa!
Mieheni kans lopetettiin ehkäisy jo lähes 3v sitten (2003) kun vauvaa haluttiin..
No me yritettiin monia kuukausia ennekuin syksyllä -04 yllättäen tärppäsikin, mutta sitten sain loppuvuodesta keskenmenon joka oli tuskallinen sekä henkisesti että fyysisesti:(
Sitten oli taas muutama kuukausi tuloksetonta yritystä raskautua uudelleen, kunnes meidän hyvä seksielämämme loppui kokonaan kevättalvella -05!
Mieheni sanoo aina syyn olevan siinä että hänellä on jatkuvasti päänsärkyä, niskat jumissa migreeni tai ellei ole, niin viimeistään seksi ja verenpaineen kohoamisesta johtuen jopa seksin ajatteleminen laukaisisi sen tosi pahaksi (mua on epäilyttänyt että ottiko mieheni keskemenomme sitten jotenkin alitajuisesti liian raskaasti että pelkää seksin myötä sen tapahtuvan uudelleen tmv.?).
Olen jopa sanonut miehelleni suuttuneena joskus suoraan että sanokoon suoraan jos ei halua mua tai jos oon jotenkin "vastenmielinen", mutta ei minussa kuulemma mitään vikaa ole ja hän rakastaa minua (aargh, mä en kohta jaksa uskoa tota enää).
Eri esto ja särkylääkkeitä hän on kokeillut kyllä useita, toistaiseksi tuloksetta, mutta sitä hän ei ole lääkäreille kertonut että seksielämää meillä ei ole ollut näin pitkään aikaan lainkaan, koska asia ei kuulemma kenellekään kuulu (vai lasketaanko pelkät suukot sellaisiksi, mielestäni ei?!).
Minulle on tuottanut tuskaa välillä edelleenkin nähdä varsinkin sukulaisten ja kavereiden omia pienokaisia, koska se sattuu niin syvälle sisimpääni.
Kunpa siis tietäisin milloin tämä odotuksen odottaminen päättyy..
Nyt olen siis odottanut välillä vähemmän ja enemmän kärsivällisesti jo pian 1,5v että päästäisiin yrittämään uudelleen omaa vauvaa ja ennenkaikkea että seksi palaisi elämäämme.
Monesti on kyllä tuntunut etten jaksa enää odottaa ja odottaa sitä päivää kunnes mieheni tekee aloitteen ja seksielämämme voi taas jatkua, mutta olenkin sitten yrittänyt keksiä muuta positiivista ajattelua (mm.seksin huonoja puolia että miltä kaikelta sitä onkaan tässä selibaatissa säästynyt) ja harrastuksia. Viimeksikin keväällä aloin yrittää kaunistaa ulkonäköäni (kiinteytyä yms.), mutta ei sekään jaksa kohta enää innostaa koska mieheni välillä hermostuu, että kaninruuilla minä pilaan vain terveyteni (vaikka olen niillä onnistunut hieman laihtumaankin).
Sen olen huomannut että tänä 1,5v aikana meillä tulee pikku riitoja jo aika pienistäkin asioista (jotka minä kuulemma usein aloitan "tyhjästä", mutta mua on ehkä alkanut jotenkin välillä ärsyttämään ja suututtamaan tämä seksittömyys niin että se heijastuu jokapäiväiseen elämäänkin).
Mielipiteitä, tukea, konsteja, lohtua..melkein ihan mitä vain kaipaisin!
Mitä mä teen, miten jaksan vielä odottaa? Kiitos..
Mieheni kans lopetettiin ehkäisy jo lähes 3v sitten (2003) kun vauvaa haluttiin..
No me yritettiin monia kuukausia ennekuin syksyllä -04 yllättäen tärppäsikin, mutta sitten sain loppuvuodesta keskenmenon joka oli tuskallinen sekä henkisesti että fyysisesti:(
Sitten oli taas muutama kuukausi tuloksetonta yritystä raskautua uudelleen, kunnes meidän hyvä seksielämämme loppui kokonaan kevättalvella -05!
Mieheni sanoo aina syyn olevan siinä että hänellä on jatkuvasti päänsärkyä, niskat jumissa migreeni tai ellei ole, niin viimeistään seksi ja verenpaineen kohoamisesta johtuen jopa seksin ajatteleminen laukaisisi sen tosi pahaksi (mua on epäilyttänyt että ottiko mieheni keskemenomme sitten jotenkin alitajuisesti liian raskaasti että pelkää seksin myötä sen tapahtuvan uudelleen tmv.?).
Olen jopa sanonut miehelleni suuttuneena joskus suoraan että sanokoon suoraan jos ei halua mua tai jos oon jotenkin "vastenmielinen", mutta ei minussa kuulemma mitään vikaa ole ja hän rakastaa minua (aargh, mä en kohta jaksa uskoa tota enää).
Eri esto ja särkylääkkeitä hän on kokeillut kyllä useita, toistaiseksi tuloksetta, mutta sitä hän ei ole lääkäreille kertonut että seksielämää meillä ei ole ollut näin pitkään aikaan lainkaan, koska asia ei kuulemma kenellekään kuulu (vai lasketaanko pelkät suukot sellaisiksi, mielestäni ei?!).
Minulle on tuottanut tuskaa välillä edelleenkin nähdä varsinkin sukulaisten ja kavereiden omia pienokaisia, koska se sattuu niin syvälle sisimpääni.
Kunpa siis tietäisin milloin tämä odotuksen odottaminen päättyy..
Nyt olen siis odottanut välillä vähemmän ja enemmän kärsivällisesti jo pian 1,5v että päästäisiin yrittämään uudelleen omaa vauvaa ja ennenkaikkea että seksi palaisi elämäämme.
Monesti on kyllä tuntunut etten jaksa enää odottaa ja odottaa sitä päivää kunnes mieheni tekee aloitteen ja seksielämämme voi taas jatkua, mutta olenkin sitten yrittänyt keksiä muuta positiivista ajattelua (mm.seksin huonoja puolia että miltä kaikelta sitä onkaan tässä selibaatissa säästynyt) ja harrastuksia. Viimeksikin keväällä aloin yrittää kaunistaa ulkonäköäni (kiinteytyä yms.), mutta ei sekään jaksa kohta enää innostaa koska mieheni välillä hermostuu, että kaninruuilla minä pilaan vain terveyteni (vaikka olen niillä onnistunut hieman laihtumaankin).
Sen olen huomannut että tänä 1,5v aikana meillä tulee pikku riitoja jo aika pienistäkin asioista (jotka minä kuulemma usein aloitan "tyhjästä", mutta mua on ehkä alkanut jotenkin välillä ärsyttämään ja suututtamaan tämä seksittömyys niin että se heijastuu jokapäiväiseen elämäänkin).
Mielipiteitä, tukea, konsteja, lohtua..melkein ihan mitä vain kaipaisin!
Mitä mä teen, miten jaksan vielä odottaa? Kiitos..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teidän pitäisi varmaan yrittää puhua keskenänne omista tunteistanne rehellisesti ja rauhallisesti toisillenne. Tottakai sinun paha olosi heijastuu sinun koko käytökseesi eli äksyilet miehellesi turhasta. Olisi parempi kertoa tunteistaan jotenkin muuten kuin kiukuttelemalla. (Helpommin sanottu kuin tehty ;)
Kannattaisiko teidän hakeutua jollekkin lapsettomuusklinikalle alkututkimuksiin ja heidän psykologinsa kanssa juttelemaan? Lapsettomuusklinikoiden lääkäreitä tuollaiset sairaudet ja niiden vaikutus seksielämään kiinnostavat. Heillä on todennäköisesti enemmän kokemusta tuollaisten vaivojen hoidosta kuin keskiverto työterveys- tai terveyskeskuslääkäreillä. Jos seksi tuntuu suorittamiselta se ei välttämättä miestä motivoi,kun taas naisesta raskauden mahdollistava seksi on mitä kiihottavinta.
Paljon jaksamista sinulle.. Oletteko harkinneet menemistä ammattiauttajalle?!
Samankaltaisessa tilanteessa olen ollut! Meillä tuli pitkä tauko seksihommissa (useita syitä, en halua eritellä) ja sen tauon jälkeen oli todella hankalaa aloittaa petipuuhat. Ahdisti ja harmitti niin vietävästi, mutta kumpikaan ei vaan osannut tehdä aloitetta. Ja mies vielä jännitti tilannetta, koska hänellä on ollut lieviä erektiovaikeuksia.
Nyt ollaan onneksi pääsemässä edes johonkin rytmiin, kiitos potenssia tukevien luontaistuotteiden ja pitkällisten keskusteluiden! Ensin koitetaan saada seksielämä raiteilleen ja vauva saa tulla heti, jos vain on tullakseen. Ehkäisyäkään ei ole ollut kohta pariin vuoteen...
En voi muuta kuin toivottaa tsemppiä jatkoon! Koittakaahan puhua asiat selviksi ja hankkikaa tarvittaessa ammattiapua. Miehet pitävät ajatuksiaan aika tiukasti sisällään, joten kunnon tuulettava keskustelu lienee paikallaan teilläkin.
mutta jaksamista!