Mulla on rumia arpia käsissä ja kasvoissa ja joidenkin ihmisten mielestä ne näyttää vielä viiltelyjäljiltäkin.. Haluaisin peittää ne tai jotain, mutta en ole kunnolla meikeilläkään saanut tniitä piiloon.. Olisiko jollakin kokemusta tälläisestä tai vaikka suosituksia hyvistä meikeistä tai jotain?
rumat arvet
rosa1
6496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kannattaa kokeilla teatterimeikkejä, rasvavärejä ja pahimpiin vaikka vahaa. Ainakin Grimas merkkisiä teatterimeikkejä tiedän ja niitä saa mm. Tampereen Aprillista.
saat siinä tapauksessa meikata jatkuvasti. Kannattaisi ehkä enemmänkin käyttää jotain voidetta, jolla ne pikkuhiljaa kuukausien kuluessa haalenisivat. Voisit kysyä asiaa vaikkapa apteekista.
mistä ne on tullu jos saa kysyä,minkä värisiä valkosia laikkuja??
Enimmäkseen tullu varmaan eläinten kanssa touhuamisesta ja meidän kissan ollessa pentu niitä tuli varsinkin.. Mutta aika paljon niitä ilmestyy ilman eläinten osuuttakin. :/
Tietäisikö joku jotain voiteita joilla ne vaalenisi?
mulla on arpi poskes,jonka sain ku multa leikattiin kasvain pois. se oli aivan kauhee ekaks ja häpesin (varsinki ku se oli kasvoissa),mut parin vuoden aikana se on vaalentunu eikä sitä sillee enää huomaa.
ite en viittiny pilata ihoani meikeillä.
jos jotain se haittaa nii sille en voi mitään.
jos häpeet niitä jonku takii (esim pojan) älä peitä sitä,sillä annat itestäs barbi vaikutelman ettei sulla oo virheitä. se on sun arvoses vaan jos se hyväksyy sut sellasenaan ku oot.pikku kauneus virheet täytyy hyväksyy jokaisessa!!! ja arvet aina haalistuu aikanaan...niin kävi mullaki :D
Kyllä se helpottaa kun pääset pahimman murrosiän yli ja itsetunto alkaa parantua. Olet ilmeisesti siitä onnellisessa asemassa, että sinun suurin ongelmasi ovat arvet käsivarressa. Onnellinen siksi, että ongelmasi on hyvin pieni nuorten yleisimpien ongelmien keskuudessa.
Mutta tottakai se on maailman suurin ongelma koska se on juuri oma ongelma. Itselläni on olkapää, mahasta ja selästä osa paloarpien peitossa, lapsuudessa sattuneen onnettomuuden ansioista. Ne arvet eivät poistu tai haalene koskaan, vaan ovat aina paikallaan, ainakin johonkin voi luottaa.
Heikko itsetunto oli tottakai; alastomuus ei vieläkään ole mukavaa muiden nähden, arvet aina saavat ansaitsemansa huomion kun ovat näkyvissä. Mutta kyllä sitä tottuu elämään näinkin; uimahallissa varsinkin lapset kysyvät, mitä siitä, ei minua enää häiritse vastata. Aikuisten tekisi mieli kysyä ja tuijottavat, mitä sitten, minä tiedän mitä minulle on tapahtunut... Aika ja kasvaminen on ainut lääke, ihminen sopeutuu kaikkeen.