Tämä on tositarina. Lapsuuteni kotitalossa kummitteli kun olin nuori n. 15-vuotias. Meillä aukeili ovet öisin mm. jonka myös jo edesmennyt koiramme huomasi. Minä ja 3 muuta ystäväämme kuuli askelia keskellä päivää ollessamme huoneessa josta oli hyvä näkyvyys pihaamme. Siis kukaan ei ollut siellä. Heräsin mm. kerran yöllä kovaan paukaukseen kuin asunto olisi räjähtänyt. Veljeni joka nukkui samassa huoneessa ei tiennyt asiasta aamulla mitään. Öisin oli jopa rajuja pelkotiloja sekä kuristavaa tunnetta kuin joku olisi kuristanut. Muistan veljeni kertoneen kerran herätessään ettei voinut tulla jostain syystä lähelleni koska oli tuntenut jotakin pahaa olevan läsnä. Hän on kristitty aikuinen mies kuten itsekin. Olen nuoruudessani kuullut useita luotettavia kummitusjuttuja. Tunsin myös ihmisiä jotka harrastivat näitä spiritismejä ja saatananpalvontaa. Tuli myös itse kokeiltua. VAROITAN, Asiat eivät ole leikinasioita! Kyllä henkiä on olemassa ja tulevat kyläilemään melko helposti. Tämä ei ollut vitsi. Hyvää kesää kaikille mies vm. -71
Kummittelua
make
81546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hanki videokamera ja kamera ja kuvaa asuntoa, ja voit antaa meille kuvat nähtäväksi jos on jotakin kuvaan saanut napattuasi. Mutta ei ole pakko antaa kuvia jakoon jos et halua, mutta kunhan kysyin.
..lapsuuden kotisi on
Niin. Aika moni haluaa kokeilla spiritismia tms. ihan "huvin vuoksi vaan" tai siksi koska "kaveritkin kokeilivat".
Itse olen huomannut, etta epamiellyttaviin henkiin saa yhteyden ilman minkaan maailman lautaakin. Ne tuntevat joskus suunnatonta vetoa vain negatiivisesti varautuneen ihmisen peraan.
Eli riittaa, kun olet huonolla tuulella ja rupeat "manailemaan" yhta sun toista. (mutta ehka tama on enemman meedio-tyyppisten ihmisten ongelma)
Ts. tietyt henget kayttavat tilaisuutta hyvakseen heti, kun "ovi on vahaakaan auki".
Nyt ehkä tiiän miks jätät ä ja ö pois tost sun tekstistä. Kun mä pelailin svencooppia, niin siinä ei voinu ä eikä ö kirjainta laittaa, niin piti kirjottaa tata tekstia nain. Mullekki jäi siitä sellane tuntuma sitten että kirjotin chateissa ja muissaki ä ja ö pois. ^^
Vai mistäkös olet tottunut kirjottamaan noin.
No siina sulle MYSTEERIA selvitettavaksi...;)
...on kenties Mac?
Hei!
Käy kattomassa googlesta unihalvaus. Itse olen kokenut sen muutaman kerran. Siihen kuuluu, että "herää", kaikki näyttää huoneessa normaalilta eli aivan kuin ei nukkuisi. Ei voi liikkua, ja tuntee pahan läsnäolon...
Oli pakko kirjoittaa, kun luin tuon Maken tekstin.
Ennen olin hyvin vaitonainen ja pidättyväinen näiden asioiden suhteen, koska pelkäsin hulluksi luokittelua, mutta elämä on sen verran opettanut arvojärjestystä ajatuksiini, että tiedän, että päasia on, että tietää itse miten asiat menee ja muiden sanomiset ovat vain muiden sanomisia.
Olin muutaman vuoden ikäinen, kun muutimme vanhaan 30-luvulla rakennettuun omakotitaloon.Hieman ennen yläaste-ikää aloin tuntemaan aina välillä yksin ollessani "huonoja viboja", se oli vain sellainen tunne. Tunne, joka saattoi kasvaa lähes paniikkiin. Ja tämä tapahtui aina yksin ollessani. onneksi minulla oli ystävä, joka ymmärsi omien kokemuksiensa kautta minua erittäin hyvin. Ja myöhemmin myös yhteisten kokemusten...
Yläkerrasta kuului usein selittämätöntä tömähtelyä ja niin kuin jotain naputusta.. Ollessani yksin yötä kotona, minulle tuli tunne, että en halua nukkua ylhäällä omassa huoneessani, joten laitoin alas sohvalle nukkumaan. Aina, kun sain pääni tyynyyn, alkoi joku heiluttaa keittiön pöytää, mistä seurasi voimakas ääni ja narina. Noin kymmenen kertaa nousin ja menin katsomaan ja aina kun pääsin keittiön oviaukkoon, narina ja ääni lakkasi ja pöytä oli paikallaan.Siitä yöstä ei sitten tullut mitään ja se olikin viimeinen kerta, kun jäin yöksi kotiini nukkumaan.
Eräällä kerralla, kun ystävämme kanssa katsoimme alhaalla tvtä, kuulimme kuinka joku käveli sisään ja suoraan kylppäriin. Eihän tuossa mitään kummallista, mutta kun hetken kuluttua isäni käveli sinne myöskin. Menin ihmeissäni kysymään, että kuka sinne meni tai, että etkö juuri mennyt sinne..Isäni alkoi nauramaan, hänelle nämä olivat tuttuja juttuja, eikä hän koskaan ottanut niitä vakavasti. Ja ovet olivat lukossa, joten tuossa taas yksi esimerkki..
Isäni muuten kuuli joskus lasten ääniä, yleensä heräsi siihen.