kiusattu ilman väkivaltaa (henkisesti siis).
Kuinka monella teistä käy joskus mielessä ajatus, että jos näillä teidän nykyisillä aivoillanne palaisitte yläaste (tai ala-aste) aikoihin, niin ai että kuinka haukkuisittekaan kiusaajanne lyttyyn. Kuinka monella käy tällainen mielessä? Tarkoitan, että jos te näiden kaikkien kokemusten ja vuosien jälkeen palaisitte kuvitteellisesti niihin kouluaikoihin,jolloin teitä kiusattiin, niin vai mitä että osaisitte reagoida kiusaamiseenne nyt paljon paremmin? Ärähtää siis oikein kunnolla takaisin.. Kuinka moni tällaista ajattelee toisinaan?? Yritän keinolla ja toisella selittää, mitä tarkoitan, mutta katsotaan onnistuinko. Eli vastauksia vain tulemaan, niin näen ymmärsikö kukaan sepityksiäni.:)
Kuinka monella teistä käy joskus mielessä ajatus, että jos näillä teidän nykyisillä aivoillanne palaisitte yläaste (tai ala-aste) aikoihin, niin ai että kuinka haukkuisittekaan kiusaajanne lyttyyn. Kuinka monella käy tällainen mielessä? Tarkoitan, että jos te näiden kaikkien kokemusten ja vuosien jälkeen palaisitte kuvitteellisesti niihin kouluaikoihin,jolloin teitä kiusattiin, niin vai mitä että osaisitte reagoida kiusaamiseenne nyt paljon paremmin? Ärähtää siis oikein kunnolla takaisin.. Kuinka moni tällaista ajattelee toisinaan?? Yritän keinolla ja toisella selittää, mitä tarkoitan, mutta katsotaan onnistuinko. Eli vastauksia vain tulemaan, niin näen ymmärsikö kukaan sepityksiäni.:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä en osaisi ärähtää kunnolla, vaikka henkinen kiusaaminen on vielä tuore muisto..Tietysti tunnen katkeruutta, vihaa, epäoikeudenmukaisuutta jne..Mutta tiedän myös, että kiusaajiinkin sattuu, koska kaikilla on omatunto..(varmasti myös kylmäveriset tappajat tuntevat jonkinlaista katumausta, pelkoa unissaan ainakin..) Me kaikki kun olemme pieniä ihmisiä, jonkin Suuremman käsissä...Jumala loi vapaan tahdon...Ja paha luo vain lisää pahuutta, kostonhimoa..
Ihan totta, että jos vastaa pahaan pahalla, se lisää kiusaajilla ynnä muilla pahantekijöillä vain lisää vettä myllyyn.
Mutta itseään on kuitenkin OIKEUS puolustaa. Ehkei se aina ole järkevää (kannattavaa), mutta siihen on kuitenkin jokaisella oikeus, koska eihän kenenkään tarvitse sietää epäoikeudenmukaista kohtelua.
On toisaalta hienoa, että asennoidut aikaisempiin kiusaajiisi lempeästi säälien. Ehkä se lisää parhaiten itseluottamusta takaisin.. (?)
Kyllähän sitä tulee usein ajateltua, mitä kaikkea tekisikään toisin jos pystyisi. Aivan varmasti antaisin kiusaajilleni takaisin, vaikka sitten nyrkkien kanssa jos ei muu auttaisi. Ja pyrkisin muutenkin ulos siitä henkisestä lukosta, mihin mut ajettiin niiden 10 helvetillisen kiusaamisvuoden aikana. Olisin rohkeampi ja avoimempi.
Mutta parempi vaan yrittää katsoa tulevaisuuteen päin, vaikkei se olekaan helppoa kun menneisyyden aaveet on edelleenkin läsnä monessa asiassa mun elämässäni - yksinäisyys ja juurettomuus on arkipäivää. Kuitenkin liika menneisyyden märehtiminen on mulle kuin pandoran lippaan avaaminen - kun vähänkin enemmän raottaa, kaikki paska tulee silmille ja sitten seuraakin pelkkää pahaa oloa.