Gatleija kertoi ostaneensa ekarahoillaan uuden ulsterin
Joka syksy oli silloin uusi muoti ulstereissa
Muistan itselläni sellaisen. , tummanvihreän, jonka kankaassa oli poikittain kuin teddyraitoja.
Myyjänä ollessani, muistan, että yhtenä vuonna, kaikki halusivat sellaisen tyköistuvan mallin jossa pyllyn päällä oli vyotärösta alaspäin kelloja poimuja, kuika sen oikeis kuvailisin.
Vaatetehtaille se oli kulta-aikaa.
Täytyi ostaa muotiulsteri, -talvitakki turkiskauluksella, - kesätakki vapuksi.
Gabardiiniberberi oli mennyttä aikaa, poplareita ei oltu vielä keksittykään
Joka syksy oli silloin uusi muoti ulstereissa
Muistan itselläni sellaisen. , tummanvihreän, jonka kankaassa oli poikittain kuin teddyraitoja.
Myyjänä ollessani, muistan, että yhtenä vuonna, kaikki halusivat sellaisen tyköistuvan mallin jossa pyllyn päällä oli vyotärösta alaspäin kelloja poimuja, kuika sen oikeis kuvailisin.
Vaatetehtaille se oli kulta-aikaa.
Täytyi ostaa muotiulsteri, -talvitakki turkiskauluksella, - kesätakki vapuksi.
Gabardiiniberberi oli mennyttä aikaa, poplareita ei oltu vielä keksittykään
Vastaukset 5
Vanhimmat
50-luvulla oli sellainen muoti, että vyö oli selän puolella takin sisällä, tuli sivusauman aukosta ulos ja solmittiin edestä kiinni. Sitten oli shaalikaulusta ja leveitä puhvihihoja. Ulsterit olivat aika hyvästä kankaasta mm. villamohairia. Ulsterit oli sekä nuorilla että vanhoilla.
Muuten niin oli miehilläkin. Nuorillakin miehillä stetsonit.
Sama takkirumba oli miehilläkin. Välikausitakki, talviulsteri ja kesätakki. - Oli sekin: Kesäkuumalla pidettiin pitkää takkia.
Kaikki takit olivat kalliita. Ja ovathan ne nytkin.
Olen niin tietämätön, että luulin ulsteri-sanan olevan yhä käytössä.
Hattu kuului varttuneemman koulupojankin varusteisiin, ja sitä nostettiin tervehtiessä. Sitä nostettiin myös tervehdittäessä samanikäistä tyttöä. (Silloin oli "iso poika", kun alkoi nostaa hattua samanikäisille tytöille.)
Minä en ollenkaan käytä enää hattua. Minulla on verissä se hatun nostaminen, mutta nykyaikana se on niin omituista, että herätän vain kummastusta ikivanhalla tavallani. Sitäpaitsi pääni on sen muotoinen ettei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: Joko hattu on liian pieni tai se menee korville. Olen ehkä lähempää sukua apinoille kuin muut miehet.
Köyhänä opiskelijana minulle sattui kerran onnenpotku. Sain uskomattoman halvalla hyvännäköisen ja hyvänlaatuisen talviulsterin, joka oli mallikappale. Sitä ei ruvettu koskaan valmistamaan eikä myymään. Oli vain se yksi ainoa, joka sattui olemaan juuri sopivaa kokoa.
ostaa aina uusi poplari,,,ja kesällä piti kulkea puku päällä valkoinen paita ja solmio tärkeitä,,,
minullakin 5 pukua joista 3 talvi pukua ja 2 kesäpukua...olen kai ollut hölmö....
Harvalla liikeni varoja viiteen pukuun, ei liikene nytkään. Minulla ei ole koskaan ollut niin monta käyttökelpoista pukua samanaikaisesti.
Minulla oli lapsena ainainen tappelu vanhempieni kanssa kesä/sadetakista, kun lähdimme junamatkalle kesähelteellä. He eivät olisi millään antaneet minun kantaa takkia käsivarrella, vaan vaativat, että se piti pukea päälle. - Varmemman vakuudeksi he kertoivet, miten sellainen oli suurta muotia 1920-30-luvuilla.
Siitähän tappelu vain yltyi: Minun piti siis noudattaa kymmenien vuosien takaista muotia, hävetä simät päästäni ja hikoilla itseni kuiviin.
Isälläni tosiaan oli kravatti ja valkoinen paita sekä puku päällä, oli miten kuuma tahansa.
varakkaalta nuo puheet ulstereista, poplareista, hatuista, puvuista ja kravateista tuohon aikaan.
Ei rahvaalla ollut tietoakaan tuollaisista. Puku ja kraka oli joillakin herranketaleilla, ei muilla. Ja joku takki ehkä vielä.
Rahvaalla oli (pussi)housut ja pusero. Ja lippalakki eli lätsä. Joskus 60-luvulla oli nuorisolla lättähattuja, jopa minullakin yksi.