MITEN JUMALAN ENKELIT TOIMIVAT?
Kun on kyseessä Jumalan enkelien toiminta, niin on niiden toimintatavoista hyvä olla selvillä, ettei jouduta eksytykseen tällä alueella. Sillä niihin ja niiden ilmestymiseen liittyy aina määrättyjä piirteitä, joista ne voidaan tunnistaa. Jos mukana ei ole näitä tiettyjä piirteitä, joita seuraavassa luetellaan, eivät varmastikaan kyseessä ole Jumalan enkelit:
- Ensinnäkään Jumalan enkelit eivät anna jatkuvaa opetusta ihmisille eivätkä myöskään uutta jumalallista ilmoitusta, koska meille on jo annettu Raamattu, Jumalan sana. Useimmat harhaopit ovat saaneet alkunsa juuri sitä kautta, että jokin enkeli tai henkiopas on ilmestynyt ihmisille (vrt. Gal 1:8: Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.). Tältä alueelta voidaan mainita ainakin Japanin useat uskonnolliset liikkeet sekä mormonismi (Joseph Smithin saama enkeli-ilmestys), koska ne ovat saaneet alkunsa juuri sillä tavalla.
- Yksi Jumalan enkeleihin liittyvä selvä piirre on, että ne kirkastavat aina Jeesusta eivätkä nouse hänen yläpuolelleen tai alenna häntä muiden ihmisten tasolle. Ne myös tunnustavat hänen jumaluutensa ja että hän on lihaksi tullut Kristus, Messias, Jumalan ainokainen Poika. Jos tätä seuraavaa tunnustusta, joka on mainittu 1. Johanneksen kirjeessä, ei esiinny enkeli-ilmestyksissä, on ne syytä hylätä saman tien:
- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
- Kun Jumalan enkelit kirkastavat aina Jeesusta Kristusta, lihaksi tullutta Jumalan ainokaista Poikaa, niin eivät ne myöskään itse ota vastaan mitään palvontaa, vaan kääntävät sen aina takaisin Jumalan luo (Tässä mielessä enkeleiden erikoiset nimet tai ihmisten liian yksityiskohtaiset kuvaukset niistä ovat vain merkki siitä, että kyseessä eivät ehkä olekaan Jumalan enkelit, koska ne eivät koskaan halua itselleen huomiota.). Tästä hyvänä esimerkkinä on eräs Ilmestyskirjassa oleva kuvaus:
- (Ilm 22:8,9) Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.
9. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa."
- Kun Jumalan enkelit eivät koskaan esiinny henkioppaina, niin on selvää, etteivät ne myöskään koskaan ilmesty ihmisen tahdosta. Sensijaan ne yleensä ilmestyvät vain hätätilanteissa ja vain silloin kun Jumala parhaaksi näkee. Meidän pitäisikin aina kääntyä taivaassa olevan Jumalan eikä enkelien puoleen, koska muuten joudumme eksytetyiksi.
http://koti.phnet.fi/elohim/eihenkioppaita
Kun on kyseessä Jumalan enkelien toiminta, niin on niiden toimintatavoista hyvä olla selvillä, ettei jouduta eksytykseen tällä alueella. Sillä niihin ja niiden ilmestymiseen liittyy aina määrättyjä piirteitä, joista ne voidaan tunnistaa. Jos mukana ei ole näitä tiettyjä piirteitä, joita seuraavassa luetellaan, eivät varmastikaan kyseessä ole Jumalan enkelit:
- Ensinnäkään Jumalan enkelit eivät anna jatkuvaa opetusta ihmisille eivätkä myöskään uutta jumalallista ilmoitusta, koska meille on jo annettu Raamattu, Jumalan sana. Useimmat harhaopit ovat saaneet alkunsa juuri sitä kautta, että jokin enkeli tai henkiopas on ilmestynyt ihmisille (vrt. Gal 1:8: Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.). Tältä alueelta voidaan mainita ainakin Japanin useat uskonnolliset liikkeet sekä mormonismi (Joseph Smithin saama enkeli-ilmestys), koska ne ovat saaneet alkunsa juuri sillä tavalla.
- Yksi Jumalan enkeleihin liittyvä selvä piirre on, että ne kirkastavat aina Jeesusta eivätkä nouse hänen yläpuolelleen tai alenna häntä muiden ihmisten tasolle. Ne myös tunnustavat hänen jumaluutensa ja että hän on lihaksi tullut Kristus, Messias, Jumalan ainokainen Poika. Jos tätä seuraavaa tunnustusta, joka on mainittu 1. Johanneksen kirjeessä, ei esiinny enkeli-ilmestyksissä, on ne syytä hylätä saman tien:
- (1 Joh 4:1-3) Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
2. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta;
3. ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa.
- Kun Jumalan enkelit kirkastavat aina Jeesusta Kristusta, lihaksi tullutta Jumalan ainokaista Poikaa, niin eivät ne myöskään itse ota vastaan mitään palvontaa, vaan kääntävät sen aina takaisin Jumalan luo (Tässä mielessä enkeleiden erikoiset nimet tai ihmisten liian yksityiskohtaiset kuvaukset niistä ovat vain merkki siitä, että kyseessä eivät ehkä olekaan Jumalan enkelit, koska ne eivät koskaan halua itselleen huomiota.). Tästä hyvänä esimerkkinä on eräs Ilmestyskirjassa oleva kuvaus:
- (Ilm 22:8,9) Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.
9. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa."
- Kun Jumalan enkelit eivät koskaan esiinny henkioppaina, niin on selvää, etteivät ne myöskään koskaan ilmesty ihmisen tahdosta. Sensijaan ne yleensä ilmestyvät vain hätätilanteissa ja vain silloin kun Jumala parhaaksi näkee. Meidän pitäisikin aina kääntyä taivaassa olevan Jumalan eikä enkelien puoleen, koska muuten joudumme eksytetyiksi.
http://koti.phnet.fi/elohim/eihenkioppaita
Vastaukset 11
Vanhimmat
Monet ovatkin ilmeisesti vain ns. "holographic inserttejä" eli jonkin sortin keinotekoisia hologrammeja joilla johdetaan ihmisiä harhaan.
http://www.greatdreams.com/mass.htm
Kuinkas sattuikaan, olen juuri lukemassa Graham Hancockin kirjaa "Supernatural". Hän on vertaillut kautta aikain shamanistisissa kulttuureissa, uskonnollisissa näyissä ja abduktiokeisseissä koettuja näkyjä, ja päätynyt siihen että aivot voisivat olla jonkinlainen vastaanotin joka on tuunattavissa sopivalle taajuudelle tietyin menetelmin. Nämä muuntuneeseen tietoisuudentilaan johtavat menetelmät kyllä tiedetään (meditaatio, paasto, väsyminen jne.) - mutta olisi huitsin hauska tietää MITÄ tarkalleen ovat ne näyt ja mistä ne tulevat, jotka ovat saatavissa esiin kunhan aivot ovat oikeassa kondiksessa...
Ottavatko toisen maailman tai todellisuuden olennot meihin yhteyttä? Onko koko roska vain omista aivoistamme lähtöisin, sittenkin?
Mitään enkeleitä ja demoneja ei minun mielestäni ole olemassa. Ne ovat vaan nimikkeitä joita lätkäistään ilmiöiden joiden taustoja emme tunne.
Erinäisissä näyissä on tyypillistä että paikalle pöllähtävä "Neitsyt Maria" tms. hahmo on täysin holografinen, ts. sitä ei pysty koskettamaan. Että sikäli koin aiheelliseksi tuoda nämä ajatukset tässä esille. Harhaanjohtamisista sun muista en tiedä; ihmetyttää että mikä loppumaton tarve jonkun toisen ulottuvuuden olennoilla olisi meitä ihmisiä pyörittää ja petkuttaa minkä ehtivät. Ehkäpä emme vain ymmärrä heidän toiminnoistaan sen enempää kuin ymmärrämme jotain hyönteistä - välillämme aukeaa semmoinen tietoisuuden erilaisuuksien muodostama kuilu että sitä ei noin vaan kokoon kurota.
Tai sitten me tosiaankin vain näemme harhojamme.
"...ihmetyttää että mikä loppumaton tarve jonkun toisen ulottuvuuden olennoilla olisi meitä ihmisiä pyörittää ja petkuttaa minkä ehtivät."
Miten niin "pyörittää ja petkuttaa"..?:)
Mina ainakin saan myos neuvoja ja apua henkimaailmasta.
Ajatus meinasi hukkua, mutta tarkoitin siis sitä että kai hengillä muutakin tekemistä on kuin koko ajan yrittää saada ihmisiä lankeamaan tai sekoamaan... Rajatieteellisellä tai henkisellä kentällä on paljon ihmisiä jotka koko ajan pelkäävät henkiä ja yrittävät saada muutkin pelkäämään, vaikka ei ole edes erityisen selvää että ottavatko henget edes kovin paljoa ihmisiin yhteyttäkään. Ne ihmiset joilla on kaikenlaisia rankkoja kokemuksia saattavat olla yksinkertaisesti sairaita, tai sitten heillä tosiaan on herkkyyttä hengille, tai karma että pitää kokea henkien häirintää - mutta onko se välttämättä kovin yleistä kuitenkaan...?
Kun en ihmiskunnankaan jäsenistä suurinta osaa kykene pitämään erityisen pahantahtoisina (vaikka hyvän nimessä paljon pahaa tehdäänkin), niin helposti ajattelen että prosentuaalisesti henkimaailmaa koskisi aivan sama juttu. Ts. ei siellä oikein huippuilkeitä henkiä varmaankaan ole pilvin pimein. Tämän vuoksi minä en kauheasti jaksa demoneihin uskoa, mikä ei tarkoita ettenkö uskoisi että henkiä sinänsä on olemassa.
Toinen juttu sitten on että kuinkahan moni henki, joka ei koskaan ole ollut ihminen eli tässä meidän "kierrossamme" mukana, saattaa pitää ihmisiä omituisen kuoleman vakavina tyyppeinä joita voisi olla hauska vähän jekuttaa. Kun ajattelee sitä että miten kanavat ovat kanavoineet kaikenlaista matskua ja kirjallisuutta, ja kun näissä kirjoissa on keskenään ristiriitaista aineistoa jolla perusteella ne eivät voi olla mikään absoluuttinen totuus, niin tulee mieleen että suoltavatko henget kaikenlaisia oppijärjestelmiä ihmisten riesaksi ihan pelleilymielessä.
Esim. Urantia-kirja ei tunnusta reinkarnaatiota, kun taas Mikael-kirjat suorastaan melkeinpä perustuvat sille; Mikael-kirjoissa puolestaan väitetään että sielulla on joku pysyvä rooli koko ihmisenä olon ajan - ja joku voi sitä sitten miettiä kriittisesti että onkohan se nyt sittenkään noin...
Hyvä jos hengistä on apua, mutta jos sieltä alkaa tulla kovin "valmista tavaraa" johon pitäisi sitten vaan uskoa ja mikä pitäisi purematta niellä, niin sitten voi kyllä miettiä että onkohan tämä hyväuskoisuustesti ennemmin kuin aitoa ja vilpitöntä halua auttaa ihmisiä. (Ja se testi tietysti auttaa, kun tajuaa että se on testi...)
En siis usko välttämättä henkien pahantahtoisuuteen, mutta en sen kummemmin hyväntahtoisuuteenkaan. Elävät olennot ovat loputon mysteeri ja eräänlainen kaleidoskooppikuvio, jossa välillä on sitä ja välillä tätä, ja aina jotain ainutlaatuista nähtävää ja koettavaa. :)
Eli kyse _ei_ ole samankaltaisesta maailmasta kuin omamme ja siellä säännötkin ovat erilaisia.
Koko höskää voi ajatella maailmoina maailmojen päällä tai tasoina, ulottuvuuksina yms. Lähimpänä omaamme On olemassa ns. vainajia, entisten ihmisten sieluja jumissa pääsemättä eteenpäin ja pikkuvoimaisia hyvis/pahishenkiä, luonnonhenkiä yms. mistä nyt yleensäkin täällä on puheltu. Sieltä eteenpäin/syvemmälle/yms. mentäessä henget voimistuvat, niiden olemuksista tulee "puhtaampia" eikä eri voimat sotkeennu keskenään niin voimakkaasti. Ehkä ne "puhtaimmat henget" ovat jumalia, puhtaimmillaan edustamaansa voimaa.
Se miksi me ihmiset kiinnostamme, on se, että meillä on valtaa muuttaa asioita, meistä voi saada liittolaisia tai vihollisia eri voimien joukoille ja parhaimmillaan voimme myös auttaa ja opastaa eksyneitä henkiä sinne, minne heidän kuuluukin mennä. Henkimaailma on vain niin jumalattoman iso ja moniulotteinen paikka, että sen salaisuudet, säännöt ja rajoitukset pitää oppia ajan kanssa. Kyllä sieltä ihan alkuvoimaistakin voimaa löytyy, vaikka niitä demoneita, kunhan osaa etsiä. Se on totta, että harvemmin isot kihot (lue: voimakkaat henget) tulevat niiden alimmalle tasolle ottaakseen yhteyttä ihmisiin. Niillä on ihan muut jutut joita ne hoitaa. Toisaalta miksi niiden edes kannattaa vaivautua, kun jo pikkuhenget (heikot henget) riitävät meille ja oikeasti kuvittelemme esim. minkä tahansa pikkupirun olevan saatana itse. että silleen.
Juu, tulee tosiaan muistaa että "henkimaailmassa" on olemassa vähän hemmetin montaa sortimenttia kaikenlaista oliota - senpä vuoksi en itse tykkääkään jaotella niitä karkeasti demoneihin ja enkeleihin. Sellainen kahtiajakoisuus on mielestäni naurettavaa ja sopii tietysti semmoisille ihmisille jotka kuvittelevat että on olemassa vain absolut hyvien ryhmä ja absolut pahojen ryhmä. Ts. uskovaisille siis. Kumma juttu että uskovaiset eivät ikinä MYÖNNÄ olevansa hyviä (toitotukset siitä kuinka ihminen ei voi "pelastua" hyvillä teoillaan yms.) mutta silti heillä on mielenkiintoa olla julistamassa pahaksi milloin mitäkin ja kulloin kenetkin.
Tuon tuostakin kuulee sanottavat että kissa tai koira "tekee pahojaan" kun se vain toimii lajilleen ominaiseen tapaan (repii kengät, roikkuu verhoissa). Mielestäni kannattaisi enemmän ajatella kaikenlaisia henkiäkin sillä tavalla että niillä voi olla jotain tietynlaisia piirteitä joita me emme vaan ymmärrä, ja sen takia saamme päähämme että ne tekevät pahaa, kun emme tiedä että mitä ne itseasiassa tekevät.
Minua eivät ihmisten henget, lähinnä siis juuri täältä poistuneet, yleensä kiinnosta, koska en ymmärrä mitä ihmeen erikoista heissä olisi verrattuna eläviin ihmisiin. Eivät minua kiinnosta kaikenlaiset herraskaishengetkään, jotka ovat niin korkealla että saa tuntea itsensä muurahaiseksi semmoisen vierellä. Jos jotain hornanhenkiä on, niin niistäkään ei saa kyllä mitään irti. Eniten kiinnostavat henget jotka ovat jotakuinkin samalla tasolla kuin ihmiset tai eläimet, mutta jotka eivät kuulu tähän samaan sanoisinko DNA-ryhmäämme (eivät ole orgaanisia, sanoisi joku).
Eipä silti että tässä olisi tullut kauheasti henkien kanssa telmittyä. Jotain outoja olentoja lähinnä unissa näkee, joskus nuorempana "tässäkin" todellisuudessa oli sitä sun tätä pientä ihmeteltävää.
Innostun tästä aina.
Innostuin tästä aiheesta alunperin aikoinaan, kun lukaisin Itzhak Bentovin käänteentekevistä ajatuksista:
http://video.google.com/videoplay?docid=-5058672332658910022
Sittemmin hologrammi-idea on saanut yhä enemmän tieteellistä tukea:
http://www.earthportals.com/hologram.html
Tämän lisäksi tietoisuuden olemusta tutkivat Penrose ja Hameroff ovat "mikroputkimalleineen" päätyneet tulokseen, että ainakin heidän teorioidensa pohjalta luoduissa tietokonesimuloinneissa "tietoisuudella vaikuttaisi olevan holografisia ominaisuuksia".
Ei voi mitään. Tämä on sitä minun synkronisiteettiani. Holografia iskee vastaan nyt kaikkialla. Ei olisi mitään henkimaailmoita; olisi vain tämä yksi, mutta sekin vain kolmiulotteinen illuusio. Mikäli osaamme sukkuloida hologrammissa oikein KAIKKI tieto ja tietoisuus on käytettävissämme ja olemme itse oma jumalamme.
Bentov-videossa vierähtää mukavasti pari tuntia hyvin ansaittua kesälomaa, mutta silti kuulisin mielelläni kommentteja (tai siis lukisin).
Kaikki otsikon agitoimat nyt heti katsomaan edellisen kommentin (Saag Paneer) linkkejä... ;)
***
Meinaan kun meitsi on sen verran väsy eli lätty, että ei nyt ihan lähiaikoina taida luonnistua. Muutenkin olen aika huono (=kärsimätön) videoita pällistelemään, mutta saapi nyt nähdä että saapiko nähdä.
Itse olen ollut tohkeissani ajatuksesta että erinäiset shamaaniset kokemukset, abduktiot ja tietoiset unet joissa on kaikissa jonkinlaisia käytäviä, luolia sun muita, kaikki kuvastaisivat jotenkin symbolisesti olevaisuuden moniulotteista luonnetta. Eli kun ihminen jollain himpskatin konstilla onnistuisi pääsemään toiseen ulottuvuuteen, se tapahtuisi hänen aivoilleen jostain syystä ominaisen symbolisen käytävästä/aukosta/luolasta tms. kulkemisen kautta koska se kuvastaisi miten jokainen ulottuvuus on eristetty omaan "osastoonsa" joiden välillä kuitenkin on yhdistäviä tunneleita/siltoja/väyliä tms.
Voehan Liisa Ihmemaassa sentään, mutta nyt rättipoikkina en tuon selvemminkään osaa esittää tämänhetkisiä aivoituksiani... Toisten paremmin.
ajatukselta, sillä tosissaanhan sitä ihmisen mieli "menee" toiselle tasolle noissa asioissa. Järkeenkäyvältä myös kuulostaa se aivojen informaation kääntäminen omalle symbolikielelleen. Miksipä ei sitä noinkin voi ajatella, onhan käytävät, onkalot, ovet, yms. käsitetty perinteisesti kulkuaukkoina jonnekin tai jostakin pois.
...onkin jännempi juttu, että miten sen erottaisi että mikä havaitusta matskusta on vain symboliikkaa ja mikä on jotain absolut todellista. Vai onko mikään? Entäpä jos koko olemassaolo onkin vain yksi tapa hahmottaa jotain mistä ei ehkä koskaan pysty tietämään mikä on se todellisin todellisuus, koska on havainnoijasta kiinni miten hän aistii. Vertauksen vuoksi todellisuus olisi siis vaikkapa valkea valo, mutta me elävät olennot olemme prismoja jotka jokainen taittavat valon itselleen ominaiseksi väriksi, ja havainnoivat todellisuutta(an) sitten tämän värinsä kautta.
Vuosia sitten näin tietoisen unen jossa tapasin kuolleen ystäväni rakennuksessa joka muistutti sairaalaa. Uneen kuului nimenomaan kulkeminen lukuisten käytävien läpi, joten tämä käytävä/luola yms. hässäkkä voi siis ilmentyä näinkin modernina ja inhimillisenä kokonaisuutena. Ystäväni olisi tosiaan ollut sairaalahoidon tarpeessa (ettei olisi itseään telonut), joten eipä sitä tiedä josko hän loi nuo puitteet... Ellei minun tietoisuuteni sitä tehnyt.
Tapaukseen liittyi vielä sellainen klassinen elementti etten kyennyt kuulemaan hänen ääntään hänen puhuessaan, minkä hän itsekin havaitsi. Tämmöistä äänen puuttumista kuulema joskus havaitaan kun ollaan edesmenneiden ihmisten kanssa tekemisissä.
Leffaa en vielä ehtinyt katsomaan, artikkelin lukaisin. Bohm on hyvinkin tuttu ja vaikutustaan ajatteluuni tuskin voi liioitella.
Mielestäni osut oikeaan kun puhut sukkuloinnista me-muodossa, yhtä hyvin voisi puhua nollapersoonassa ("sukkuloidaan"). Maailmojen rakentaminen tai avaaminen on yhteistyötä, maailmathan ovat (paitsi hologrammien maatuskanukkeja) varsinaisella olemisen tasolla jaettuja kieliä, kieliyhteisöjen ja luontojen suhteita ja kohtaamisia.
Yksi ja monta on vanha kiistakapula, joka palaa jo Parmenideeseen, mutta loppujen lopuksi kyseessä on samanlainen dialektinen oppositio (ei toista ilman toista) kuin hyvä ja paha; oleminen ja olemattomuus jne. Kiista ei siis viimekädessä ole ontologis-episteeminen vaan eettinen ja poliittinen, jossa paikalliskulttuurit ja -kielet (esim. suomi) ja niiden omalaatuisuus ovat luontojen pluralismin kannalla, kun taas hegemoninen ja assimiloiva universaalikulttuuri (eurosentrinen indoeurooppalainen kielistö ja kulttuuri) on luonnostaan monistinen.
No plääh moiselle selitykselle, olen vielä haltioissani Tere Vadenin kirjasta "Karhun nimi", lukaise jos ehdit ja jaksat.
Kiinnostavampaa on, että katselin leffaa kirjoituksen lomassa, ja piti panna poikki kun Benton sanoi, että värien näkeminen (ja nimeäminen) on "evoloitunut" ajallisuudessa, raamatunaikojen muutamasta harvasta meidän tuhansiin. Olin juuri miettinyt ja ääneenkin kysellyt, että onko värien näkeminen laajentunut aikojen saatossa. Tällaisia nämä synkroniteetit. Nyt poikki ja takasin leffan pariin, hep!