Moron!
Palautan mieliin keskustelun, jota käytiin jokunen vuosi sitten. Kiistelyä, tai pikemminkin yksimielistä lynkkausmielialaa herätti muutama vuosi sitten käsite "lievä raiskaus". Jokin oikeusistuin lievensi raiskaajan tuomiota sillä perusteella, ettei raiskaus kestänyt pitkään eikä ollut erityisen traumatisoiva. Yleinen tai ainakin kaikkien naisjärjestöjen julkinen mielipide oli se, että raiskaus on aina törkeä rikos eikä raiskauksessa ole vakavuus/törkeysasteita. Em. oikeusistuimen ratkaisu oli siis järjestöjen ja monien yksittäisten ihmisten mielestä käsittämätön ja joka suhteessa väärä. Vaikka yhdynkin suurelta osin sellaiseen kantaan, että raiskaus on anteeksiantamattoman törkeä rikos, joudun kuitenkin kiinnittämään huomiota Suomen lakiin ja sen mukaiseen raiskauksen määrittelyyn!
Suomen laki lähtee siitä, että jokaisella on oikeus oman ruumiinsa koskemattomuuteen ja hyvä niin! Ellei koskemattomuuden loukkauksilla ole mitään eroja, vaan kaikki ovat yhtä vakavia, ajaudutaan kuitenkin väistämättä ongelmiin: On aivan sama lyönkö vaimoni loppuiäkseen koomaan nyrkilläni vai hipaisenko häntä hellittelymielessä poskelle sormellani, jos hän kokee minkä tahansa fyysisen lähestymiseni epämiellyttävänä, on sen jollakin tavalla ilmaissut ja päättää haastaa minut oikeuteen eikä fyysisen koskemattomuuden loukkauksissa ole oikeudellisessa mielessä aste-eroja..
Mitä tekemistä tällä on raiskausten vakavuuden kanssa? Paljonkin. Henkilöllä - nykytulkinnan mukaan siis naisella - on aina oikeus sanoa ei. Oikeus kieltäytyä seksistä ja kieltäytyä jatkamasta seksiaktia missä tahansa sen vaiheessa. Pitääkö minun kuulla pilkun paikka kesken aktin? Voihkaisuilla "Älä, lopeta!" ja "Älä lopeta!" on vissi ero: edellisen noudattamatta jättäminen johtaa raiskaukseen, jälkimmäisen riitaan (ja ehkä raiskaussyytteeseen...) Miten tilanne tulkitaan? Pitääkö miehen aina pysähtyä, suorastaan ajatuksen mittaiseksai ajaksi kivettyä, ja sitten välittömästi vetäytyä kaikesta kosketuksesta, kun nainen jotakin jollakin tavalla ilmaisee? Siis jo ennen naisen ensimmäistäkään kokonaiseksi tavuksi muodostunutta ilmaisua? Näin ainakin nykyisen lain mukaan pitäisi toimia. Lain mukaan raiskaus on mikä tahansa henkilöön kohdistuva seksuaalinen teko, jota teon kohde ei nimenomaisesti ja etukäteen ilmaisten tahdo. Jos siis läpsäytän spontaanisti vaikkakin hellästi vaimoani takapuolelle tai yhtä välittömästi hipaisen huulillani hänen poskeaan, syyllistyn seksuaaliseen väkivallantekoon.
Syyttäkää paskiaiseksi ja vaikka miksi, mutta kävelytieltä ihmisen uhrikseen kolkkaava pipomies on suurempi rikollinen, kuin vaimoan pyllylle (kivuttomasti) läpsäyttävä ukkomies. Vaan jos joka raiskaus on yhtä vakava, niin kivuttomasti vaimojaan pyllylle läpsäyttäviltä ukkomiehiltä vehkeet valtiolle - oppivathan!
(P.S. Ihan liian väsynyt jatkamaan. Juttuun jäi paljon korjattavaa. Katsotaan, ehdinkö vielä jossain vaiheessa puuttumaan tähän asiaan.)
Palautan mieliin keskustelun, jota käytiin jokunen vuosi sitten. Kiistelyä, tai pikemminkin yksimielistä lynkkausmielialaa herätti muutama vuosi sitten käsite "lievä raiskaus". Jokin oikeusistuin lievensi raiskaajan tuomiota sillä perusteella, ettei raiskaus kestänyt pitkään eikä ollut erityisen traumatisoiva. Yleinen tai ainakin kaikkien naisjärjestöjen julkinen mielipide oli se, että raiskaus on aina törkeä rikos eikä raiskauksessa ole vakavuus/törkeysasteita. Em. oikeusistuimen ratkaisu oli siis järjestöjen ja monien yksittäisten ihmisten mielestä käsittämätön ja joka suhteessa väärä. Vaikka yhdynkin suurelta osin sellaiseen kantaan, että raiskaus on anteeksiantamattoman törkeä rikos, joudun kuitenkin kiinnittämään huomiota Suomen lakiin ja sen mukaiseen raiskauksen määrittelyyn!
Suomen laki lähtee siitä, että jokaisella on oikeus oman ruumiinsa koskemattomuuteen ja hyvä niin! Ellei koskemattomuuden loukkauksilla ole mitään eroja, vaan kaikki ovat yhtä vakavia, ajaudutaan kuitenkin väistämättä ongelmiin: On aivan sama lyönkö vaimoni loppuiäkseen koomaan nyrkilläni vai hipaisenko häntä hellittelymielessä poskelle sormellani, jos hän kokee minkä tahansa fyysisen lähestymiseni epämiellyttävänä, on sen jollakin tavalla ilmaissut ja päättää haastaa minut oikeuteen eikä fyysisen koskemattomuuden loukkauksissa ole oikeudellisessa mielessä aste-eroja..
Mitä tekemistä tällä on raiskausten vakavuuden kanssa? Paljonkin. Henkilöllä - nykytulkinnan mukaan siis naisella - on aina oikeus sanoa ei. Oikeus kieltäytyä seksistä ja kieltäytyä jatkamasta seksiaktia missä tahansa sen vaiheessa. Pitääkö minun kuulla pilkun paikka kesken aktin? Voihkaisuilla "Älä, lopeta!" ja "Älä lopeta!" on vissi ero: edellisen noudattamatta jättäminen johtaa raiskaukseen, jälkimmäisen riitaan (ja ehkä raiskaussyytteeseen...) Miten tilanne tulkitaan? Pitääkö miehen aina pysähtyä, suorastaan ajatuksen mittaiseksai ajaksi kivettyä, ja sitten välittömästi vetäytyä kaikesta kosketuksesta, kun nainen jotakin jollakin tavalla ilmaisee? Siis jo ennen naisen ensimmäistäkään kokonaiseksi tavuksi muodostunutta ilmaisua? Näin ainakin nykyisen lain mukaan pitäisi toimia. Lain mukaan raiskaus on mikä tahansa henkilöön kohdistuva seksuaalinen teko, jota teon kohde ei nimenomaisesti ja etukäteen ilmaisten tahdo. Jos siis läpsäytän spontaanisti vaikkakin hellästi vaimoani takapuolelle tai yhtä välittömästi hipaisen huulillani hänen poskeaan, syyllistyn seksuaaliseen väkivallantekoon.
Syyttäkää paskiaiseksi ja vaikka miksi, mutta kävelytieltä ihmisen uhrikseen kolkkaava pipomies on suurempi rikollinen, kuin vaimoan pyllylle (kivuttomasti) läpsäyttävä ukkomies. Vaan jos joka raiskaus on yhtä vakava, niin kivuttomasti vaimojaan pyllylle läpsäyttäviltä ukkomiehiltä vehkeet valtiolle - oppivathan!
(P.S. Ihan liian väsynyt jatkamaan. Juttuun jäi paljon korjattavaa. Katsotaan, ehdinkö vielä jossain vaiheessa puuttumaan tähän asiaan.)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itä-Suomen hovioikeus se oli.
minut eräs pedofiili "lievästi" raiskasi alaikäisenä. Minä "lievästi" tapoin hänet kun saavutin täysi-ikäisyyden. Häntä ei tuomittu pedofiliasta eikä minua murhasta.