Aurinko laskee länteen, se värjää valollaan kaiken sateenkaarin värein.
Eläimet päivän hiljalleen vaipuvat nukkumaan, odottamaan uutta päivää.
Yöllä kuuluu aavemaista huhuilua, pöllö alkaa heräillä omaan päiväänsä.
Lepakot lentävät hiljaa viuhahtaen, tunnelma on maaginen.
Susi ulvoo, karvani nousevat pystyyn mutta en pelästy.
Tunnen kuuluvani tähän pimeyden maailmaan, tunnen olevani kotona.
Eläimet päivän hiljalleen vaipuvat nukkumaan, odottamaan uutta päivää.
Yöllä kuuluu aavemaista huhuilua, pöllö alkaa heräillä omaan päiväänsä.
Lepakot lentävät hiljaa viuhahtaen, tunnelma on maaginen.
Susi ulvoo, karvani nousevat pystyyn mutta en pelästy.
Tunnen kuuluvani tähän pimeyden maailmaan, tunnen olevani kotona.
Vastaukset 4
Vanhimmat
runo mutta...Et kuulu pimeyteen, tai tiedän, itsekkin rakastan pimeetä..Jotkut pelkää pimeetä en ymmärrä..Musta pimeys on turvallista...Niin ihanaa, kiehtovaa..no hyvä runo;)
...Mä en ehkä kuulu pimeyteen, mutta mä rakastan pimeyttä...se peittää mun ongelmani mun rumuuteni, pimeydessä mä uskallan olla se mitä olen häpeämättä..."kietoudun pimeyden mustan samettiseen verhoon paeten..."...hmm mä taidankin kirjottaa runon...Kiitoksia...*halaa* =)
Uusi inspiskö??;)
Mutta en kerinny eilen kirjottaan, niin täytyy kattoo jos tänään yöllä sais kirjotettua tai sitte ku olis vähä enemmän aikaa...=)