Kun olin ripari-ikäinen oli minunkin tarkoitukseni mennä riparille, lähinnä koska luulin että niin kuuluu tehdä ja kun muutkin menivät. Kävin pari päivää kestävällä "alkuleirillä" ja sen jälkeen päätin että varsinaiselle riparille en mene, ja päätös piti, onneksi.
En todellakaan suosittele riparia kellekään muulle kuin hartaasti uskoville, ateistille kyseinen toiminta on silkkaa kidutusta ja hermojen kiristystä. Eläessäni en ole ollut mukana missään niin lapsellisessa, yksinkertaisessa ja typerässä touhussa kuin tuolla alkuleirillä.
Jos et usko siihen humpuukiin niin älä mene mukaan, se ei ole sen arvoista.
En todellakaan suosittele riparia kellekään muulle kuin hartaasti uskoville, ateistille kyseinen toiminta on silkkaa kidutusta ja hermojen kiristystä. Eläessäni en ole ollut mukana missään niin lapsellisessa, yksinkertaisessa ja typerässä touhussa kuin tuolla alkuleirillä.
Jos et usko siihen humpuukiin niin älä mene mukaan, se ei ole sen arvoista.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse en aikoinaan riparille mennyt, enkä ole jäänyt mistään paitsi. Luulen, että monet menevätkin rippikouluun lähinnä rippilahjojen ja -rahojen vuoksi.
Surullista, että nuoret myyvät itsensä kristilliselle aivopesulle.
Miten voit sanoa, ettet jäänyt mistään paitsi, kun et voi leiriä kokematta tietää, mistä jäit paitsi.
Itse kävin rippileirini pari vuotta sitten ja se on tähän asti elämäni parasta aikaa! En mennyt sinne rippilahjojen ja -rahojen vuoksi, vaan tutustumaan uusiin ihmisiin ja nyt minulla on vaikka kuinka paljon kavereita ympäri suomea. Itse en kadu yhtään riparille menoa vaan päinvastoin. En ymmärrä niitä ihmisiä jotka riparille ei mene, se ei ole mitään aivopesua tai pelkästään uskovaisten paikka. Tietenkin kaikilla on oma mielipiteensä asiasta mutta oma kantani on tämä!
En voi käsittää miten joku voi antaa lapsensa aivopestäväksi. Eikös se ripari ole just tälläinen aivopesuleiri.
mä oon todella onnellinen siitä, että kävin riparin. eihän se heti sitä tarkota, että pitäs kuulua johonkin uskonlahkoon...
leiriryhmällämme oli erittäin hyvä ryhmähenki, ja se kokemus oli jotenkin IHMEELLINEN. mitään niin hyvää en ole eläessäni kokenut. enkä tosiaankaan nyt tarkoita mitään uskoontuloa, vaan niitä ihmisiä ja kaikkea, mitä leirillä ihmisten kanssa tehtiin.
siitä että menemällä rippileirille antaudut ehdoitta kirkon harrastamaan todella arveluttavaan käännytystoimintaan joka aloitetaan jo ala-asteella,jossa uskonnontunneilla "raiskataan" lasten oma ajattelu ja pohjustetaan tulevat kirkollisveronmaksajat.
Sitten kun käännytyksen kohteena oleva henkilö on kaikkein herkimmillään lyödään viimeinen naula arkkuun ja viedään kakarat käännytysleirille.. jos ihan pikku hetkeksi vaan pysähdyt ajattelemaan ,niin näinhän se homma menee.
Kiitos valtavan informaatiomäärän ei jokaista saada enää käännytettyä vaan nuorista saattaa kasvaa ihan omilla jaloillaan seisovia aikuisia.
Työkaverini noin 37wee VL-mies oli lukenut hesarista jutun fossiililöydöstä ja kaveri tuli ihan tosissan selittämään että "tän täytyy olla joku aprillipila, eikai tällästä oikeesti jne jne.. Järkytyksekseni tajusin että kaveri ei oikeasti ollut koskaan kuullut fossiileista ym.ym
Surullisinta on kuitenkin se että sillä on vielä lapsiakin..
Tämmöinenkin juttu esimerkkinä kerrottakoon.
Sydämestäni suosittelen kaikkia ujompia ja hiljaisempia ihmisiä jättämään riparitouhut näille ällöttäville yltiöäänekkäille ja väkisin itseään esiin tuoville nulikoille.
Itse olen ujo ja vetäytyvä ihminen ja en voi sanoin kuvailla miten oksettavilta ja vastenmielisiltä juuri sellaiset "nyt luodaan ryhmähenkeä, KIVAA!"-tempaisut tuntuivat. En voi sietää sellaisia teennäisiä "nyt tutustutaan vaikka väkisin"-leikkejä.
Tässä hieman otteita joita muistan idioottimaisesta alkuleiristämme:
Jouduimme istumaan isossa piirissä ja nappaamaan vessapaperirullasta paperinpaloja. Jokaisen tuli kertoa itsestään saman verran asioita kuin hänellä oli paperinpaloja kädessään, tietenkin nousten seisomaan. Otin ystäväni kanssa yhden paperinpalan ja heti huudettiin: "Ei yksi riitä, jokainen ottaa ainakin kolme!" Näitä tutustumisleikkejä tietenkin riitti, kun väkipakollahan sitä nyt on tutustuttava. Vain itse ujompi ja arempi tietää miten epämukavaa on väkisin olla esillä koko ajan. Jatkuvasti sai pelätä että joutuu valokeilaan jonkin typerän tempauksen avulla. Etenkin vituttaa juuri tuollainen asenne, että kaikkien on nyt tuotava itseään esiin koko ajan ja oletus, että KAIKKI vielä pitävät siitä!
Kaiken kohokohta oli kuitenkin se, että jouduimme tekemään piirin tuolin ympärille, johon pappi oli asettanut Raamatun. Pappi käski jokaista sanomaan Raamatulle jotain. Kyllä, hän käski puhumaan kirjalle. En ole koskaan eläessäni todistanut mitään typerämpää ja lapsellisempaa tapahtumaa kuin se. Ja kun suurinta osaa nuorista tuskin kiinnosti keskustella Raamatun kanssa, suurin osa sanoi "moi" joka teki tilanteesta vielä naurettavamman.
puhumaan raamatulle? no jo on. meidän leirillämme ei ollut mitään tuollaista.
mutta en verran vielä itsestäni, etten usko mihinkään jumalaan. kiitollinen olen leiristä VAIN SEN TAKIA, että sain uusia ystäviä ja kavereita, ja sain jotakin tekemistä muuten tylsälle kesälomalleni. sekä ensimmäistä kertaa elämässäni tuommoisen yhteenkuuluvuuden tunteen koko ryhmän kanssa, jollaista ei ole ennen ollut.
(olikohan jumalan johdatusta että viimein kävi näin hyvin, tuli hyvä leiri...? ;) )
Riparinkäyneenä sinut on leimattu pipipääksi. Tästä on vain haittaa tulevaisuudessa.
Ateisteja syrjitään aika laajastikin. Meitä haukutaan materialisteiksi, sieluttomiksi, moraalittomiksi ja elitisteiksi.
Toivottavasti tästä tulisi järjen vuosisata, mutta pahoin pelkään uskonnollisten liikkeiden saavan entistä enemmän valtaa. Uskovat kun vielä kaiken lisäksi odottavat maailmanloppua hymy huulillaan.
No ei nyt ihan!
Kävin toki riparin.
Sitten erosin kirkosta.
Ja arvatkaa mitä: niin teki rippikoulupastorinikin! Hänestä tuli ateisti vaikka hän koko uransa oli käännyttänyt lapsia seurakunnan nöyriksi palvelijoiksi.
(tämä ihmeellinen tarina on tosi)
riparia ei ole pakko käydä. jos sen käy, saa oikeuden kirkossa vihkomiseen (ja johonkin muuhunkin..)... eikä se todellakaan heti tarkoita, että kun riparilla on, että olisi jotenkin vajaa. nykyään on muutenkin harvinaisempaa olla käymättä siellä, kuin käydä. tiedän mistä puhun.
mitä haittaa siitä muka tulevaisuudessa olisi? jos ei kirkkoon tahdo, niin sitten EROAA KIRKOSTA. kukaan ei PAKOTA ketään riparilla käymään eikä kirkkoon kuulumaan. se on jokaisen oma asia.
Jos siitä riparista nauttii, niin silloin on todennäköisesti jo jonkin verran vajaa yksilö. En usko, että monikaan oikeasti haluaa väkisin sinne mennä. Muistan kyllä miten ystävistäni kukaan ei olisi halunnut leirille lähteä ja kaikki heistä myös inhosivat alkuleiriä.
nii-in, ei suurin osa meidänkään ryhmästä olisi halunnut riparille lähteä. ja ensitapaamiset oli aika tylsiä, ja sai mut inhoamaan riparia alkuinhosta entisestään...
mutta kun päästiin sinne leirille, niin sitten kaikki vähän muuttuikin; ihmiset tutustu ja tunnelma parani koko ajan. näin jälkeenpäin en olis mistään hinnasta jättänyt riparia välistä. siinä leirissä oli oikeasti tosi hyvä henki. ketään ei syrjitty, kaikki otettiin mukaan...!
leiri oli SIIS OIKEASTI niin ihmeellinen. sitä ei vaan voi sanoin kuvata, siellä oli niin uskomattoma hyvä olla...
rippikouluun mutta ainoastaan sen takia että saisin tienattu yhdessä viikossa 3000 mummomarkan verran rahaa.. tähdensin sukulaisille nimenomaan että mitään ristejä sun muuta paskaa en tahdo. Kyllä tuosta aivopesusta kunnon korvaus onkin paikallaan..
Kaikkii näihin "ei uskonnon takia menty" ja "ei ole niin vakavaa". VOI NY NAKKI!! Sehän on kristinuskon juttuja. Sinne menevät kristityt. Siellä tehdään kristinusko soopaa. Se on täyttä käännytystä. Protulle tai ei minnekkään. Uskovaiset riparille uskomaan. Täytyy uskovaisiakin kunnioittaa.