Mistä tuntee suomalaisen?

tuulipuvusta

- shortseista ja remmisandaaleista
- t-paidasta
- "lenitasukista"
- miesten lyhyistä nahkatakeista

Suomalainen on epäkohtelias ja moukkamainen. Sen ovat monet ulkomaalaiset huomanneet.

Sen näkee näistäkin keskustelupalstoista.

Täällä ulkomailla asuessa välillä kun törmää muihin suomalaisiin, täytyy sanoa, että yksi yllättävän paljastava asia ovat suomalaisen ihmisen värit. En tarkoita nyt pukeutumista, vaan ihon, hiusten ja silmien värin kombinaatiota. Samoin hiusten laatu on paljastava, kun katsoo lähempää, laatu on huomattavasti ohuempaa ja pehmeämpää kuin muilla kansalaisuuksilla (mukaan lukien ruotsalaiset ja norjalaiset). Nämä siis siinä tapauksessa ennen kuin esim. aksentti varmentaa asian.

niin etta noista ensimmaisista viesteista vaan pistaa ihmettelemaan etta ovatko vastaajat todella kayneet ulkomailla? puheet tuulipuvuista ja lenita sukista pistaa naurattamaan, niin kuin ne olisivat suomalaisten juttu ainoastaan! taalla ranskassa missa talla hetkella oleskelen niin on kylla ihmisilla ihan samoja perusvaatteita kuin suomessakin eli eikohan anneta tuon suomalaiset on hiljaisia tuulipuvussa nyhjaavia metsalaisia jutun olla... kylla ne on tosiaan noi ihmisten variskaala,kasvojen luusto ja ruuminrakenne mika saa kaksi kertaa katsomaan. ja sitten kun sielta vastasta pallistelee samanlainen suomalainen perusnaama arvioiden toisen kansallisuutta niin bingo!

Suomalainen on erityisen kiintynyt kansallisiin herkkuihinsa, joista merkittävin on ehdottomasti ruisleipä. Jokunen vuosi sitten aiheesta oli televisoissa mainos, jossa etelään lähteneen lentokoneen täytyi palata, koska ruispalat jäivät kotiin.

Muita eksoottisen suomalaisia, mutta jo mieltymyksiä jakavia, ruokia ovat jäännöksiä muistuttavat määmmi ja mustamakkara. Nämä ruoat varmasti aiheuttavat melkoisia pohdintoja ulkomaalaisissa. Oman laisensa makunautinnon voi saada myös kalakukosta. Tämä muikkuja ja läskiä sisältävä kätkö voi olla jonkun mielestä jopa hyvää! Suomalaisen suosikkivihannes on HK:n blöö ja tämä nimitys on, kuulopuheiden mukaan, tullut siihen säilyvyttä parantamaan laitetusta askorbiinihaposta.

Rohkean suomalaisen kesäisiin harrastuksiin kuuluu erilaisia kilpailuja kuten ämmänkantokilpailu, jossa suomalainen urho saa näyttää verenperintönä saamaansa "suo, kuokka ja Jussi"-henkensä vahvuuden. Valmistautuminen kisaan on syytä aloittaa ämmän ruokavaliomuutoksella ja kisan jälkeen on syytä tarkkailla naapurien kyläilyä, sillä ämmää kantaessa ei välty tämän takaliston liialliselta keinumiselta.

Modernimpi kilpailu on kännykänheittokilpailu, jossa on oivat mahdollisuudet tehdä naapuri kateudesta vihreäksi heittämällä 1/2 vuotta käytössä ollut kännykkä 20 cm pidemmälle kuin naapuri oman 10 vuotta vanhan kännykkänsä.

Kyllä suomalaisen tunnistaa ;-)

Vanhempi tyttäreni opiskeli aikoinaan Saksassa. Kerran hän kuuli kadulla, miten kaksi ruotsalaista rouvaa ihmetteli, missä he olivat. Tyttäreni meni kysymään ruotsiksi, voiko hän auttaa. Rouvat olivat vallan ihastuneita: "Kuinka saksalainen osaa puhua ruotsia noin hyvin?". Johon tyttäreni vastasi:"En ole saksalainen, olen suomalainen!" Rouvat olivat väkinäisesti hymyillen kiittäneet ja lähteneet.
Toinen tyttäreni opiskeli viimeistä vuottaan Lontoossa ja lukukauden alussa myi edellisvuoden oppikirjansa kuten siellä(kin) tapana on. Yliopiston aulassa oli iso joukko kirjanmyyjiä ja tyttäreni jutteli siinä muiden kanssa, kun kuuli yhtäkkiä vieressään pojan sanovan suomeksi toiselle pojalle:"Hitto, tuon blondin kanssa olisi kiva päästä sänkyyn!" Tyttäreni ei ollut asiasta tietääkseenkään, mutta kun nämä samaiset pojat kohta tulivat häneltä ostamaan kirjoja ja hän vastasi heille suomeksi, olivat poikien naamat kuulemma olleet punaisen kirjavat!
Edelle kirjoittamallani tahdon sanoa sitä, että omasta mielestäni suomalaisia, varsinkin nuorempia, on nykyisin turhaa mollata pukeutumisesta, kielen aksentista tms. Emme me ole muita kummempia maailmalla. Jos ulkomaalaiset Suomessa kummeksuvat mämmiä tms., ei suomalainenkaan useinkaan syö ostereita tai etanoita Ranskassa, käärmettä Hong Kongissa, kengurua Austraaliassa tai edes sushia Japanissa.
Kun italialaiset tai japanilaiset tulevat esim. Suomeen, he olettavat ilman muuta, että kaikki ymmärtävät heitä. Ranskalaiset eivät halua puhua englantia Pariisia lukuunottamatta. Ruotsalaiset ihmettelevät suomalaisten englannin kielen aksenttia, mutta eivät huomaa omassa aksentissaan mitään omituista puhuessaan englantia skoonelaisittain. Jenkkien aksentti riippuu siitä, missä päin USA:ta he asuvat ja englantilaisten tavoin eivät hekään puhu muuta kieltä kuin englantia. Saksalainen haluaa myös useimmiten puhua vain saksaa ja käydä ulkomailla syömässä vain taatusti saksalaista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa. Venäjällä et pärjää ilman venäjän kielen taitoa, kun ruokalistatkin ovat kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettuja.
Olen kiertänyt tätä maapalloa jonkin verran ja ihmeitten ihme: joka paikassa ihmiset ovat oman laatuisiaan kielineen, ruokineen, tottumuksineen. Olen yrittänyt toteuttaa "maassa maan tavalla"-tapaa, mutta ainahan se ei onnistu millään. Mutta tämä erilaisuuteni on useimmiten kuitenkin hyväksytty hymyillen, kun olen selittänyt asiaa.
Aivan samalla tavalla hyväksyn ulkomaalaisten tuttavieni erilaisuuden heidän Suomessa ollessa. Kun tiedän, ettei joku halua tutustua suomalaisiin ruokiin, kansanperinteisiin tms., en edes yritä tyrkyttää niitä. Hyväksyn ihmiset ihmisinä, joiden erilaisuudet rikastuttavat maailmaa.

Säkenöivästä älystä, komeista kasvoista, upeasta kropasta, vahva, nopea, notkea, sähäkkä, vähän niinkuin pantteri ja kiihkeä, isomeisselinen rakastaja. Näin on ainakin minua luonnehdittu.