Elikkäs, mikä hinku on jollain opiskelijoilla hakea ammattikorkeakouluun, jos monta kertaa tule todistettua se, että todistus ei vaan riitä. Eikö kannattaisi käydä vähän korottamassa arvosanoja?, hankkia työkokemusta?
Vai eikö kunnianhimo vaan yksinkertaisesti riitä myöntämään, että otetaan se opiskelupaikka, johon päästään ja johon rahkeet riittävät.
Itse arvostan kaikkia kouluja, myös ammattikorkeakoulua, josta on kokemustakin. Kyllä sielläkin töitä saa tehdä, varsinkin jos esim. kielet eivät ole lukion jälkeen kovinkaan hanskassa. Miksi hankkia joku ammattikorkeakoulupaperi, jos kuitenkin alalla on tarpeeksi niitä, joilla on tosi hyvä kielitaito / matemaattiset lahjat. Itsensä kiusaamista vain ja ainoastaan typerän kunnianhimon takia.
Menkää hyvät ihmiset ensin jonnekin ammattiopistoon ja sitä kautta jatko-opintoihin. Ei se suorin reitti ole aina se paras reitti. Opiskelussakaan.
Vai eikö kunnianhimo vaan yksinkertaisesti riitä myöntämään, että otetaan se opiskelupaikka, johon päästään ja johon rahkeet riittävät.
Itse arvostan kaikkia kouluja, myös ammattikorkeakoulua, josta on kokemustakin. Kyllä sielläkin töitä saa tehdä, varsinkin jos esim. kielet eivät ole lukion jälkeen kovinkaan hanskassa. Miksi hankkia joku ammattikorkeakoulupaperi, jos kuitenkin alalla on tarpeeksi niitä, joilla on tosi hyvä kielitaito / matemaattiset lahjat. Itsensä kiusaamista vain ja ainoastaan typerän kunnianhimon takia.
Menkää hyvät ihmiset ensin jonnekin ammattiopistoon ja sitä kautta jatko-opintoihin. Ei se suorin reitti ole aina se paras reitti. Opiskelussakaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mutta jos on esim. merkonomi niin mihinkä sitä muka itseään vielä lähtisi ammattioppilaitoksissa kouluttamaan, muualle kuin amk tradenomiksi?
Noin just, onhan siinä jo se merkonomin tutkinto takana.
Siinä on jo vähän testannut omia rahkeitaan ja jos intoa riittää siitä vaan.
Mutta lähipiirissä on kaksi nuorta, joilla koulumenestys ei ole ollut kaksinen: toinen ei päässyt yo:ksi (kielistä jäi kiinni) eikä matematiikkakaan oikein nappaa niin miksi hakea jonnekin, jossa nimenomaan painotetaan kieliä. Ihan kuin väen väkisin hakisi itselleen lisäpaineita? Ehkä kaveri on menossa kys.linjalle ammattikorkeaan ja sitten hänkin.
Ja toinen on käynyt kaikenmaailman ammattikorkeakoulukokeissa ja aina "ryssinyt" ne ja päättötodistus on huono-mutta silti pitää hakata päätä seinään?
Miksi ihmiset (24 vuotiaatkaan) eivät tiedä vahvuuksiaan? kiinnostustaankaan? mahdollisuuksia tavoittaa niitä realistisesti?
Vai onko ammattikorkeakoulut jotenkin status nykyaikana? Vähempi ei ole mitään?
Olen sinänsä samaa mieltä kanssasi, että jossain vaiheessa olisi hyvä luopua haaveista, jos ei ole valmis tekemään mitään niiden eteen. Mutta sinänsä jos kaverisi ovat varmoja siitä, että ala on heitä varten, niin en näkisi siinä mitään pahaa vaikka hakisivat kymmenenkin kertaa, jos he sitten lopulta pääsevät ko. linjalle ja ovat onnellisia opiskelupaikasta ja tulevaisuudesta.
Luultavasti amk alkaa olemaan hieman niin kuin "pakko käydä". Itsellenikään ei tullut mieleksi lopettaa opintoja toisen asteen koulutukseen (eipä sillä, että lukiosta valmistuttua mitään töitä olisi tarjollakaan).. Mutta aika harva jättää koulutuksen siihen toiseen asteeseen, kun muutaman vuoden lukemisen jälkeen voi saada vielä paremmin töitä ja on paremmin kouluttautunut.