Nyt kaikki EI taydelliset äidit. Miten on kotona uunissa valmistettujen ranskanpottujen laita. Oletteko antaneet minkäikäiselle lapselle? Meillä niitä nimittäin syödään tosi mielellään, kun on niin kiva kun saa syödä itse sormin :) Tyttö on pian 1,5 vuotias ja muutaman kerran on syöty ranskiksia, kun vanhemmatkin ovat syöneet. Lisukkeena oli kalapuikkoja ja kurkkua ja tomaattia.
ranskalaisia
perunoita
92759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä meilläkin tykätään raskalaisista perunoista. En muista tarkalleen minkä ikäinen tyttö oli syödessään ekoja kertoja, mutta taisi olla juuri jotain 1,5 v. Ranskalaiset ja nakit on tosimaukas ateria 2,5 vuotiaalle. Plus ne hyvät lisukkeet. Ei ranskalaisissa mitään vikaa ole, perunaahan se vaan on :) Kalapuikot muuten eivät mene meillä ollenkaan kaupaksi :(
perunaahan se vain on, mutta kera kaikkien epäterveellisten lisukkeiden - siis pakastealtaan tai pikaruokalan ranskikset.
Rasvaisia kuin mitkä ja rasvakin vielä sitä pahinta (transrasvaa).
Meilläkin syödään silloin tällöin ranskalaisia, joskus ihan mäkkärin extra-rasvaiset ja suolaisetkin (hyvin hyvin harvoin kylläkin), mutta yleensä potut pottuina eli keitettynä. =)
Valmis ranskisten terveellisempi muoto on tehdä ne itse. Esim.veneperunat: kuori potut, halkaise ne puoliksi ja puoliksi ja isot potut vielä puoliksi tulee siis "veneitä". Sitten pellille, sivele vähän öjyä ja mausteita ja uuniin. Hyviä, terveellisempiä kuin valmiit ja maistuu myös muksuille.
Ja eikun syömään. =D
Ranskalaisetpotut eivät todellakaan ole vaan pelkkää perunaa, sitä samaa tavaraa kuin tuoreet. Kannattaa vilkaista joskus ainesosaluetteloa - ei taida koskaan lukea pelkkä "peruna".
Toisekseen, jotta perunat säilyisivät pussiin asti oikean värisenä (perunahan tummuu hyvin nopeasti), lillutetaan niitä rikkiä sisältävässä liuoksessa, ainakin joskus on näin tehty, nykyisistä valmistusprosesseista en tiedä, joskin veikkaisin, että edelleen näin. Liuos on prosessissa apuaineena. Apuaineillekin on lainsäädännössä merkitty raja-arvoja. Jos raja-arvot eivät ylity, ei käytetystä apuaineesta ole merkintää ainesosaluettelossa. Mutta tuote voi siis kuitenkin sisältää ainetta jonkin verran. Ja apuaineina käytetään kaiken maailman kemikaaleja. Eli itse asiassa hyvin monissa valmiissa tuotteissa voi olla juuri näitä valmistusprosesseissa käytettyjä apuaineita. Ja esim. rikkiä sisältävät lisäaineet (itse asiassa suurin osa lisäaineista) on nykyään luokiteltu mahdollisesti yliherkkyyttä aiheuttaviksi. Ja kannattaa muistaa, että lapset voivat reagoida paljon helpommin kuin aikuiset.
En tarkoita, että kaikki valmiit ruuat pitäisi pistää pannaan, vaan niitä kannattaa kuitenkin käyttää hyvin harkiten.
Parhaimman makuiset ja terveellisimmät ranskalaiset saa tehtyä itse uunissa. Perunat kuoritaan, pilkotaan, maustetaan haluttaessa, pellille ja uuniin. Helppoa ja erinomaista sormituokaa lapsille! Meilläkin syötiin vielä joskus aikoinaan kaupan valmiita ranskalaisia silloin tällöin, mutta sitten päätin tehdä itse ja sen jälkeen on valmiita syöty vain "pakon edessä". Siis valmiit maistuvat itse tehtyihin verrattuna aika mitäänsanomattomalle, ihan kuin kumia söisi.
Kerran vuosia sitten söin kalapuikkoja. Syödessäni yhtä niistä kuoriutui paneerauksen alta jotain, joka lähinnä näytti rykelmältä rotan suolia. Oksensin, ja lähetin "kalapuikon" takaisin Pirkalle. Kalapuikkoni matkusti edelleen Saksaan jossa sitä tehtaalla sitten tutkittiin. Sain pitkän vastauksen sähköpostitse siitä, miten kalapuikkoja yleensä valmistetaan, ja mikä tässä kalapuikossa oli mennyt mönkään. Hetken ajan tiesin siis kaiken kalapuikkojen valmistuksesta ja eri prosesseista. Totesin että kalapuikot eivät juurikaan ole kalaa, vaan jotain aivan muuta.
No, en oppinut tästä tapahtumasta muuta kuin että tehtaissa sattuu ja tapahtuu. Ruokaa se nyt kuitenkin on. Helsingin keskustassa tunnin kävelyn jälkeen ihminen on vetänyt hengityksen mukana sisäänsä satoja eri karsinogeeneja varmasti enemmän kuin Aatami ja Eeva aikoinaan paratiisissa, ja uhmannut kohtaloaan useita kertoja ylittäessään maamme vilkkaimpia katuja. Pidän kaikesta huolimatta yhä edelleen kaupan ranskalaisia "vain" perunoina. Saatan olla uhkarohkea, mutta en pelkää ranskalaisia perunoita ruokapöydässäni, ja toivon että lapsistani tulee yhtä huimapäisiä esimerkkini avulla.
Tuosta kokemuksestasi ja edellisen ranskisvinkistä tuli mieleen, että kalapuikkojakin voi tehdä itse. Kun kastaa kohmeisia seitiviipaleita ensin kananmunaan ja sitten maustettuun korppujauhoon ja paistaa uunissa, niin hyviä tulee!
Ja nykyään on sellaisia valmiita seitikuutioitakin, joista saa hauskoja kalapaloja samalla tekniikalla. Kannattaa kokeilla! Vie ehkä enemmän aikaa, kuin valmiit, mutta eipä ainakaan niin helposti löydy "suolia" kuoren alta... :)
ja ainakin pari kertaa kuussa niitä on, joskus useamminkin. Se on pienille kyllä kivaa sormiruokaa. Usein siinä lisänä myös lihapullia tai nakkeja ja vihanneksia.
... että ranskalaiset perunat ovat usein ainoa muoto perunasta (siis ilman suolaa), mitä vaikeasti allergiset lapset voivat syödä. Niistä kuulemma poistuu joku allerginen tekijä, kun paistetaan kuumassa rasvassa. Ylistys ranskalaisille potuille! Ei ne nyt niin epäterveellisiä ole kasvavassa iässä olevalle lapselle. Joskus meille aikuisille ehkä.
Kyllä meillä kohta 2v tyttö syö ranskalaisia kun niitä tehdään. Yleensä teen kotona Oolannin ranskalaisia ja jo valmistaessa kun laitan suolaa jätän tytön perunat suolaamatta. Kun joskus itse maistan piltin ruokia jotka on tarkoitettu yli vuoden ikäisille ällistyn oikein suolam määrää kun ei meillä tavallisesti lisätä suolaa ruokaan, muita mausteita kylläkin. Eikähän lapsen tarvitse montaa kymmentä ranskalaista syödä.
OOnkoha huono äiti nyt..Meillä poika sai eks kerran ranskiksia kun oli 1v2kk.Ei montaa syö silloin harvoin kun niitä hänellekin annan.Rasvaahan niissä on..Otan pojalle ranskikset pois pelliltä ennen kuin suolaan isommille.Niin ihanan helppo ruoka kun ne voi sormin syödä eikä aina tarvi olla syöttämässä.