paripäivää sitten koirani lopetettiin, kasvaimen
takia. suruni on todella iso.
Nimittäin koirani oli todella persoonallinen.
Tuli kottikärryihin ja potkuriin kyytiin koska halusi että sitä yönnetään, ja muutenkin oli todella ihana, suuremmoinen, ei sitä edes voi sanoin kuvailla.
Ja nytten.. puolessa tunnissa se ei enää hengittänyt. Vain puolentunnin sisällä en enää tuntenut ihollani sen lämpimää hengitystä tai pehmeää katsetta.
takia. suruni on todella iso.
Nimittäin koirani oli todella persoonallinen.
Tuli kottikärryihin ja potkuriin kyytiin koska halusi että sitä yönnetään, ja muutenkin oli todella ihana, suuremmoinen, ei sitä edes voi sanoin kuvailla.
Ja nytten.. puolessa tunnissa se ei enää hengittänyt. Vain puolentunnin sisällä en enää tuntenut ihollani sen lämpimää hengitystä tai pehmeää katsetta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
otan osaa....itseltänikin juoduttiin lopettaa koira,viime kesänä...se oli surullista aikaa.minun korani taas tykkäsi taluttaa itse itsensä...se oli huvittavan näköinen,toisetkin ihmiset aina vain hymyilivät kun kävelin koirani kanssa ohitse..=)
mutta jaksamisia sinulle!!uskon että koirasi eli hyvän elämän...nyt vain valitettavasti oli sen aika =(
Koeta jaksaa ja sure surusi vain se auttaa suruun. Muista että kaikella on jokin tarkoitus tässä elämässä.Jotakin on edessä jotain takana ja muistot jää... voimia
Minun rakas koirani lopetettiin munuaiskasvaimen takia 7.5.2001. Mice oli vain 3,5 vuotias... Suru on sanoin kuvaamaton, eikä sitä vähennä se, että toinen koirani nukkui pois 28.2.2002 kymmenen vuotiaana. Kaksi suurta menetystä lyhyessä ajassa oli kova isku minulle, elämä jatkuu... Minulla on kaksi koiraa, kaksi ja kolmevuotiaat, joiden kanssa touhutessa aika kuluu hyvin ja suru on siedettävää. Jaksamista sinulle!!
Mukava, että pystyt jakamaan surusi. Me jouduimme lopettamaan söpöliinimme munuaisten vajaatoiminnan takia vain parisen kuukautta sitten. Hän oli vasta viiden (vasta pentu, niin kun aina häntä kutsuimme).
En koskaan ole kokenut yhtä hirveetä vaikka kaikkea elämässäni onkin jo ollut, mutta tunne on kun oman lapsen olisi menettänyt, oma lapsi hän olikin. Tuntui kun olisin hänet pettänyt vaikka silmistä näki tuon kovan kärsimyksen, vaikkakin ratkaisun tekeminen ei ollut vaikeaa kun on pakko olla epäitsekäs ja ajatella, että koira ei ole onnelinen (onko kukaan) jos se kärsii, se ei loputtomiin jaksaa meitä miellyttää. Ikävä tulee olemaan suuri ja toista en ota näin ajattelin mutta elämän on jatkuttava ja hän tulee olemaan sydämessä aina ja ikuisesti. Tiedän, että hänen on parempi olla ja hän ei ole sairas enään. Haudalla käynti auttaa aina.
hei,
otan sydämestäni osaa.Meidän 8,5v koiramme kuoli yllättäen 3viikkoa sitten.Olen tehnyt alttarin,jossa on hänen kuva ja kynttilöitä ja kukkia.
googlesta katso eläinlääk.Muns:n artikkeli
suru ja lemmikin menettäminen
Moi,
osanottoni!!! Nyt vasta alkaa olo helpottaa mutta nyt kun olemme suunnitelemassa uutta pentua niin välillä tuntuu että koirumme tulee uniinkin ihmettelemään ja mietinkin aina, että onkohan liian aikaista mutta katsotaan.
Voimia sinulle!!!
Minun koirani lopetettiin pari viikkoa sitten mutta aina vaan tuntuu tyhjältä. Ehdotettiin uuden koiran hankintaa mutta ei se korvaa menetystä. Koirani oli veikeä ja iloinen, kuola-kalleksi sitä kutsuttiin. Rakastin sitä paljon. 10 vuotta se oli uskollinen kunnes kasvain vei. lämmöllä muistelen.
Minä tiedän miltä sinusta tuntuu,koska n.vuosi sitten sain itsekkin kokea saman kuin sinä.Eli mä jouduin menettään koirani koska se oli vanha ja
me ei kotona voitu pittää sitä koiraa ja sitt sitä ei kukaan halunnut ja se oli pakko lopettaa.
Mää surin sitä koiraani paljon,koska olihan se ollut mun paras ystävä jo melekeen kymmenen vuotta.Otan osaa suruusi ja toivon,että pääset koirasi surun yli.Niin minäkin pääsin,mutta toista koiraa sen kuolleen koiran tilalle en kyllä
halua.