Tervehdys kaikille lapsettomuudesta kärsiville. Itse lueskelin näitä sivustoja kuukausia ja kuukausia ollen samassa tilanteessa. Meillä oli yli kolme vuotta yritystä takana eikä vain mitään merkkiä raskaudesta.Kaikki tutkimuksetkin oli tehty ja jonotetiin oyksiin kunnes pääsiäisen aikana suklaamunasta tuli pieni rusettipäinen vauva. Menkat piti alkaa samoihin aikoihin mutta mitään ei kuulunut.Seuraavalla viikolla rohkenin ostaa elämäni ensimmäisen raskaustestin ja todella vahva plussa sieltä tulikin. Kaikki on mahdollista!!Miehellä oli vähänlaisesti silloisessa näytteessä simppoja ja itselläni toinen munatorvi hieman tukkoinen siksi hoitona olisi ollut koeputkihedelmöitys.
Melkein vuosi ollaan oltu hoitojonossa kunnes ennen juhannusta saimme ajan elo-syyskuulle ouluun.Meidän onneksemme hoitoja ei tällä kertaa tarvita vaan luonto hoiti homman ja saamme antaa ajan muille sitä kipeästi tarvitseville.Meillä laskettuaika osuu jouluaatoksi et eipä parempaa joululahjaa voisi toivoakaan. Haluan tsempata kaikkia et älkää luovuttako... suuria ihmeitä tapahtuu!Hyvää kesää kaikille.
Melkein vuosi ollaan oltu hoitojonossa kunnes ennen juhannusta saimme ajan elo-syyskuulle ouluun.Meidän onneksemme hoitoja ei tällä kertaa tarvita vaan luonto hoiti homman ja saamme antaa ajan muille sitä kipeästi tarvitseville.Meillä laskettuaika osuu jouluaatoksi et eipä parempaa joululahjaa voisi toivoakaan. Haluan tsempata kaikkia et älkää luovuttako... suuria ihmeitä tapahtuu!Hyvää kesää kaikille.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tapahdu kaikille :). Sekään ei ole silti maailmanloppu ...
Onnea teille, meillä takana lapsettomuutta 3v 9kk ja kertaakaan en testiin plussaa ole saanut. Kummassakaan ei siis vikaa ole, miehellä hiukan alhaiset siittöt mut lääkärin mukaan raskaus olis pitäny alkaa. 4kpl Inseminaatio on tehty eikä raskautta näkynyt sillonkaan, lääkäri oli ihmeissään. Mut kaikille sitä onnea ei vissiin suoda.
Onnea teille vielä kuiteskin!!
lasta edes yritetä. Meillä on kahdestaankin mukavaa ja olemme tyytyväisiä ja onnellisia elämäämme. Meille on annettu lasten tilalle taasen paljon muuta hyvää. Eikä kaikilla ole pakko ollakaan lapsia. Vanhemmuus ei ole mikään ihmisarvon mitta.
Meillä lapsettomuutta takana 3v 8kk enkä mäkään ole saanut koskaan plussaa testiin (tosin oon tehnyt sen vain kerran kun oli 3 päivää menkat myöhässä, muuten säännöllinen kierto). Ollaan jonossa IVF-hoitoon, vielä n. 10 kk pitäis jaksaa odottaa. Muita hoitoja ei oo tehty. Olo on toivoton kun ei tapahdu yhtään mitään vaikka kummastakaan ei oo vikaa löydetty! Toivon teille jaksamista ja että se plussa vielä teillekin pamahtaa!!
rentoutukaa ja unohtakaa koko asia hetkeksi. Keskittykää toisiinne, hyvään oloon ja mielen tyyneyteen. Kaikki pakko, turha stressi ja kiire pois elämästä. Olkaa spontaaneja ja tehkää vain sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Toisinaan lapsettomuus ilman syytä johtuu juuri edellämainituista asioista. Ja ihmisen keho on ihmeellinen. Sinne tulee myös ns. tukoksia, jotka voivat johtua esim. joistain käsittelemättömistä asioista elämän varrella. Niihin auttaa mm. vyöhyketerapia, akupunktio, homeopatia ... kannattaa puhua näistä jonkun luonnonlääketieteen ammattilaisen (heillä useimpien vuosien koulutus takana)kanssa. Useimmiten hoidoista saa erittäin hyviä tuloksia aikaan. Kaikki eivät kuitenkaan heistä ole päteviä, joten valinnoissa pitää olla tarkka. Eli mikään muutaman kurssin käynyt, itseään terapeutiksi mainostava ei ole pätevä ihminen auttamaan ketään.
Hyvää jatkoa teille!
nim. lapseton, kuitenkin onnellinen nainen
Mistä näitä rentoutumisen ehdottelijoita aina sikiää.
Viiteen vuoteen ei ole tullut yhtään luomuplussaa, vaikka joukkoon mahtuu rentoja ja ei-rentoja kausia.
että eipä tässä lapsettoman ihmisen kannata sotkeentua omilla typerillä ehdotuksillaan mihinkään. Pahalla en kuitenkaan sitä tarkoittanut, joten olen pahoillani kun loukkasin.
Emme mekään enää yritä. Nyt nautimme elämästä ja
lopetamme lapsettomuussurut... :)
Surua takana jo 4 vuotta, joten surtu on tarpeeksi.
Nyt on aika elää. Jakseluja kaikille muille tahattomasti lapsettomille! Kyllä se suru siitä hellittää, vaikka nyt tuntuukin ehkä kauhealta. Kaikkeen tottuu. Elämässä on aina toivoa, vaikka
se ei olisikaan lapsen muodossa.
Joo, tuo rentoutus voisi hyvinkin auttaa meikäläiselle, joka ei ole vielä ollut minkäänlaisissa tutkimuksissa/hoidoissa ja yritystäkin keskimääräisesti melko vähän takana. Sen takia ei ole vielä massiivista "lapsettomuuspaniikkia" tullut, mutta täytyy myöntää, että melkein päivittäin mietin, että mitä vikaa meissä mahtaa olla...
Mutta asia on toinen niille, joille on kaikki mahdolliset tutkimukset ja hoidot tehty ja vauvaa on toivottu vuosia. Siinä kun sukulaiset odottavat vauvauutisia, ystävät kyselevät, parisuhde repsottaa ja oma pää jankkaa "entä jos en koskaan"-mantraa, niin rentoutuminen voi olla aika hankalaa!
Oman pääkopan ja terveyden kannalta tuo rentoutuminen on kyllä tärkeää, joten sinänsä ihan hyvä neuvo.
Aurinkoa kaikkien kesään! :)
Ihana kyllä kuulla jotain positiivistakin aina välillä täällä! :) ONNEA!
Niin...Sitten on meitä joille tehty useita tuloksettomia epäonnen valottamia lapsettomuushoitoja ja sitten raskaus yks kaks tärppääkin luonnollista kautta, mutta meneekin kesken...Lääkärin mielestä pelkkä lottovoitto, jota EI kannata odottaa tapahtuvaksi uudelleen... Onko tässä enää toivoa?!?!
Kolme vuotta yritystä tuli meillekin kesäkuussa täyteen ilman ensimmäistäkään plussaa tai edes haamua. Testejä on tehty (tosin aika vähän mielestäni), mutta vikaa ei ole löytynyt. Eka inssi luonnolliseen kiertoon oli maaliskuussa, mutta eipä tuottanut tulosta. Kesäkuun alussa laskekskelin, että seuraava ovis osuisi juhannusviikolle, mutta samalla heräsi epäilys polin kesälomista. Soitin sinne ja niinhän siinä kävi, että lomailivat jo silloin ja käskivät palata elokuussa asiaan.
Päätettiin sitten ottaa kesä loman kannalta ja unohtaa kiertopäivien laskemiset, oviksen tikuttelut ja pakkopanot. Petipuuhiakin harrastettiin tässä kierrossa vähänlaisesti ovisaikaan ja mielestäni väärään aikaan, kun rakennuskiireet pukkasi päälle. En siis elätellyt minkäänlaisia toiveita. Muutenkin usko luomuplussan oli jo kolmessa vuodessa karissut. Mutta niinhän siinä kävi, että silloin kun vähiten uskalsin odottaa, niin raskaustestiin piirtyi elämäni ensimmäistä kertaa ne maagiset kaksi viivaa =).
Nyt on menossa vasta rv 6 6 eli liikoja ei uskalla vielä iloita. Ultran jälkeen ehkä jo hitusen enemmän.
Oisko tässä taas vahvistusta sille "klassiselle tarinalle", että kun rentoutuu ja luovuttaa, onnistuu?? Ehkä hormonit hyrräävät paremmin kesällä.. En tiedä.
Onnea raskaudellesi ja toivotaan, että kaikki menee hyvin!