Olen vuonna 1992 syntynyt tyttö, monella tapaa voimakas ihminen. Olen tottunut siihen, että minä itse määrään tekemiseni, minä itse määrään hommaudunko atleettiseksi, vai tyydynkö tavalliseen. Mottoni on ollut, että minä minä pystyn, vaikka en ehdi tai viitsi. Ja niin se on tähän mennessä ollut.
Lähes vuosi sitten, aivan yllättäen onnistuin hankkimaan kaamean selkäkivun. Kun sitten viimein lääkärille hommauduin kun en enää tuolilta voinut nousta, paljastui että minulla on skolioosi, kiero selkäranka, sekä lievä luutumisvika selkärangassani. Se ajoi minut hulluuden partaalle. Enää en voi niinkään päättää asioista. Minun on pakko pitää selkä- ja vatsalihakset kunnossa, mutta en voi kuntoilla normaalisti. Jos istun pitkään tai kykin puutarhassa selkäni väsyy, ei niinkään kipeydy. Silloin tällöin kaikkialla lihakset kramppaavat.
Olen oppinut sietämään selkääni, eikä skolioosini ole vakava, vain häiritsevä. Mutta se ei ole ainoa ongelmani.
Sain viitosluokalle asti edes jotenkuten viikko- tai kuukausirahaa, mutta sitten isommat sisarukseni päättivät ruveta hyveellisiksi ja kieltäytyivät rahoista. En kehdannut olla huonompi, joten sanoin etten minäkään tarvitse. Enkä silloin tarvinnutkaan, sillä olisin vain tuhlannut rahat.
Isommat sisarukseni saivat rahaa siihen asti, kunnes saattoivat mennä kesätöihin, ja ehtivät säästää paljon suuremman summan rahaa tililleen. Sittemmin olen miettinyt miten paljon isompi pesämuna minulla olisi jos saisin yhä kuukausirahaa, sillä en juurikaan käytä rahaa. Koska vanhempani toimivat "kävelevänä kukkarona", en itse voi päättää mihin rahoja käytän. Voin ehkä silloin tällöin pyytää heiltä taskurahaa, mutta kun itseasiassa haluaisin kerätä tililleni varoja. Edes kotona töitä tekemällä en saa rahaa.
Kärsin myös unettomuudesta. Näen jatkuvasti painajaisia ja levottomia unia, juuri koskaan en nuku syvää, rauhallista unta. Sen vuoksi olen väsynyt, kotitöiden tekeminen uuvuttaa hetkessä, selkää särkee, tuntuu että taju lähtee kun on ulkona auringossa.
Olen myös riidellyt vanhempieni kanssa, sillä pidän heitä epäoikeudenmukaisina. Koska molemmat vanhemmat sisarukseni ovat kesätöissä ja lukiossa, suuri osa hommista tulee minun niskoilleni. "Koska he tekevät työtä koulussa ja töissä". Kun minä sitten siirryn lukioon ja tulen työikäiseksi, ovat sisarukseni jo lentäneet maailmalle ja joudun jälleen tekemään hullun lailla kotitöitä.
Olen kertakaikkisen väsynyt, itsesääliini hukkumaisillani, kiukkuinen ja katkera.
Siltikin revin koulusta huippunumeroita ja porskutan eteenpäin kuin jäänmurtaja. Olen päättänyt että en anna vanhempieni estää minua tulemasta kirjailijaksi, päätän että jaksan.
Ja siltikin, vaikka olen päättänyt että jaksan, pelkään etten jaksakkaan. Pelkään että jonain päivänä sairastun rasituksen vuoksi. Pelkään että jokin päässäni napsahtaa, tekisi joskus niin mieleni mojauttaa oikein kunnon tälli vanhempeni otsaan ja repiä se ivallinen hymy sisarusteni kasvoilta.
Koska selkäkipuni paljastui sairaudeksi, pelkään että kaikki muukin kipu merkitsee jotain vakavaa. Pelkään vähän väliä aivokasvainta, jotain sydäntautia...kaikkea. Pelkään että romahdan, että kuolen. Vaikka en halua.
Lähes vuosi sitten, aivan yllättäen onnistuin hankkimaan kaamean selkäkivun. Kun sitten viimein lääkärille hommauduin kun en enää tuolilta voinut nousta, paljastui että minulla on skolioosi, kiero selkäranka, sekä lievä luutumisvika selkärangassani. Se ajoi minut hulluuden partaalle. Enää en voi niinkään päättää asioista. Minun on pakko pitää selkä- ja vatsalihakset kunnossa, mutta en voi kuntoilla normaalisti. Jos istun pitkään tai kykin puutarhassa selkäni väsyy, ei niinkään kipeydy. Silloin tällöin kaikkialla lihakset kramppaavat.
Olen oppinut sietämään selkääni, eikä skolioosini ole vakava, vain häiritsevä. Mutta se ei ole ainoa ongelmani.
Sain viitosluokalle asti edes jotenkuten viikko- tai kuukausirahaa, mutta sitten isommat sisarukseni päättivät ruveta hyveellisiksi ja kieltäytyivät rahoista. En kehdannut olla huonompi, joten sanoin etten minäkään tarvitse. Enkä silloin tarvinnutkaan, sillä olisin vain tuhlannut rahat.
Isommat sisarukseni saivat rahaa siihen asti, kunnes saattoivat mennä kesätöihin, ja ehtivät säästää paljon suuremman summan rahaa tililleen. Sittemmin olen miettinyt miten paljon isompi pesämuna minulla olisi jos saisin yhä kuukausirahaa, sillä en juurikaan käytä rahaa. Koska vanhempani toimivat "kävelevänä kukkarona", en itse voi päättää mihin rahoja käytän. Voin ehkä silloin tällöin pyytää heiltä taskurahaa, mutta kun itseasiassa haluaisin kerätä tililleni varoja. Edes kotona töitä tekemällä en saa rahaa.
Kärsin myös unettomuudesta. Näen jatkuvasti painajaisia ja levottomia unia, juuri koskaan en nuku syvää, rauhallista unta. Sen vuoksi olen väsynyt, kotitöiden tekeminen uuvuttaa hetkessä, selkää särkee, tuntuu että taju lähtee kun on ulkona auringossa.
Olen myös riidellyt vanhempieni kanssa, sillä pidän heitä epäoikeudenmukaisina. Koska molemmat vanhemmat sisarukseni ovat kesätöissä ja lukiossa, suuri osa hommista tulee minun niskoilleni. "Koska he tekevät työtä koulussa ja töissä". Kun minä sitten siirryn lukioon ja tulen työikäiseksi, ovat sisarukseni jo lentäneet maailmalle ja joudun jälleen tekemään hullun lailla kotitöitä.
Olen kertakaikkisen väsynyt, itsesääliini hukkumaisillani, kiukkuinen ja katkera.
Siltikin revin koulusta huippunumeroita ja porskutan eteenpäin kuin jäänmurtaja. Olen päättänyt että en anna vanhempieni estää minua tulemasta kirjailijaksi, päätän että jaksan.
Ja siltikin, vaikka olen päättänyt että jaksan, pelkään etten jaksakkaan. Pelkään että jonain päivänä sairastun rasituksen vuoksi. Pelkään että jokin päässäni napsahtaa, tekisi joskus niin mieleni mojauttaa oikein kunnon tälli vanhempeni otsaan ja repiä se ivallinen hymy sisarusteni kasvoilta.
Koska selkäkipuni paljastui sairaudeksi, pelkään että kaikki muukin kipu merkitsee jotain vakavaa. Pelkään vähän väliä aivokasvainta, jotain sydäntautia...kaikkea. Pelkään että romahdan, että kuolen. Vaikka en halua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
hyvä vuodatus vähä klisee vaan 7½/10
Lepäisit joskus. Ettet vaan rasita itseäsi liikaa.
Rasittuuko sun selkä nukkuessakin, kun kerta istuessakin? Yritä jaksaa, tsemppiä.