Miten KUKAAN jaksaa tuhltata aikaansa jotain numeroita pyörittäessä mikä ei tuota minkäänlaista mielihyvää? Ja kaupan hyllyt on täynnä näitä tietokonegeneroituja numeroruudukkoja, säälittää ajatella kuinka paljon metsiä on hakattu näiden tyhjänpäiväisyyksien takia. Eikä touhussa edes ole minkäänlaista sosiaalista vuorovaikutusta, eikä minkäänlaista "ahaa"-elämystäkään toisin kuin esim. ristikoita ratkottaessa. Sitten kun yksi ruudukko on täytetty siirrytään vain kylmästi toiseen. Sama kun nakkelisi kivillä sorsia - yhtä hyödyllistä.
Miten ketään voi kiinnostaa???
superhömppätouhua
152137
0Äänestä
Vastaukset 15
Vanhimmat
ei tuota mitään mielihyvää
monille muille se tuottaa, toisille joku lenkkeily - joka minulle on vain yhden ainoan kerran aiheuttanut hyvänolontunteen - ja joillekin vaikka spray maalilla tagien piirtely (en ole itse kokeillut enkä kokeilekaan)
huvinsa kullakin
Jos ratkominen ei tuota mielihyvää, miksi sudokuja sitten ratkotaan niin innokkaasti?
Luulenpa että juuri tuo mielihyvän tunne pitää ihmiset kiinni sudokuissa.
No, tuskinpa ratkominen täysin hyödytöntä on. Sudokuissa kaikki ovat samanarvoisia; ei tarvitse tietää sanaristikkokliseitä, ei aniksen kuvaa eikä alleja, ei olaita eikä oraita.
Sanaristikot eivät vaadi samanlaista keskittymistä kuin sudokut, eivät samanlaista hahmottamista...
Moron, top top! Mä oon samaa mieltä sun kanssa!
Mä täytän kumpiakin; sudokuja ja ristikoita. Ei ne samanlaista keskittymistä vaadi, kuin sudokujen ajoittainen mystinen maailma. Kyllä niiden ratkominen laittaa aivosolut toisella tavalla liikkeelle, kuin ristikoissa. Ristikoissa voi käyttää ratkaisusanoissa luovuutta ehkä hieman paremmin, jos ei sitä ratkaisusanaa heti löydykään ristikko - oppaista.
Murresanat hämää ristikoissa.
Sudokuissa on olevinaan vain se yksi ainoo ja oikee ratkaisu, eli minkä laatija on tehnyt! Ne on kuitenkin kiehtovia ja niitä on joka ikisessä lehdessä, kohta enemmän kuin sanaristikoita!
Mä luulen, että eteenkin lapset ja nuoret pystyvät niitä nerokkaammin ratkomaankin, kuin me usein jo "jähmeäjärkiset" aikuiset! Ja voi ollakin, että sillä tavalla voidaan hidastaa jopa alzheimerin / dementian etenemistä, josta tuntuu tulevan uusi kansantautimme.
Onneksi on Sudokuihin niitä magneettisia peli lautoja, eli voi rakennella sen pelin siinä ja tarkistettuaan voi laittaa valmiin ratkaisun lehteen.
Mä teen mielelläni kumpiakin! Mutta helppoja Sudokuja...
Ja ristikkosanoihin vielä mennäkseni, niihinkin tottuu eli sama ratkaisu ja sama hakusana toistuu ristikosta toiseen.
Kommentoikaa!T.Ristikkofriikki & sudokuharrastaja
Olen innokas ristikkojen ratkoja. Olen sitä mieltä, että harrastus on lykännyt minunkin dementian kauas saavuttamattomuuteen, enkä ole siitä pahoillani.
Harvoin olen lähettänyt ratkaisuja kilpailuun, teen vain harrastuksen vuoksi.
Sudokuja myös ratkon. En juurikaan viitsi vaikeita sudokuja aloittaa. Minun lehdessä on jokseenki sopivan tasoinen Sudoku, sen ratkaisen yleensä aamupuuron ja kahvin aikana.
Sudokun ratkomisen saa sentään tehdä itse. Toisin on esim. urheilun tuijottamisessa televisiosta. Siinä ilmeisesti eletään korvike-elämää urheilijan kautta.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt mitä järkeä on seurata urheilua. Siitä ei irtoa minkäänlaista hupia eikä tyydytystä.
Totta puhut! En ole kans koskaan käsittänyt liiallista urheilun vahtaamista! Että katsellaan telkkarista kaikki sellaiset lähetykset, joissa jotkut painavat räkä poskella ladulla/kentällä/radalla pallon/kiekon tai ei minkään perässä! Apua...
Joitakin harvoja lajeja tulee joskus katseltua (lähinnä snookeria, taitoluistelua ja curlingia) ja niitäkin osittain "aitojen urheilijoiden" kiusaksi! :D
Sain jokin aika sitten lahjoituksena sudokupelilaitteen. Ennen olin pelannut lehdissä olleita pelejä satunnaisesti, mutta tuon pienen, turhan vekottimen jälkeen olen jäänyt täysin sudokun lumoihin! Näppärä ottaa reissuun mukaan ja voi pitää vaikka yöpöydällä, jos sattuu uni tulemaan huonosti silmään.
Nauttien tuhlattu aika ei ole mennyt hukkaan.
Jokainenhan tajuaa, että aivothan noita ratkoessa jonkin verran kehittyy... jotenka kannattaa keskittyä niiden vaikeustason loppupäässä oleviin sudoKuihin.
Aikanaan aloitin noista, aattelin että helpot on ajan tuhlausta, viime aikoina on tullut numeroitua keskitason ja helponkin asteen sudokuja.
Joskus pitää kyllä vähän rajottaa, kun niitä sudoKuja näkee vähän joka lehdissä... menee elämä ohitte muuten:-)
ja minä olen grand master, älypää........ ja nekin ovat sikahelppoja nykyään ;D Ne käyvät hieman liian helpoiksi kun vaan äkkää mistä on kyse. Kaikista vaikeimmat menee n. puolessa tunnissa nykyään, mutta kyllä siitä yhä saa sen nautinnon tunteen kun numerot osuvat kohilleen =D Joskus on tietysti vielä kinkkisiä sudokuja, joihin suttaantuu enemmän aikaa. Sanaristikoita en edes jaksa tehdä. Kryptoja pitäisi joskus kokeilla. En ole ikinä kokeillut, enkä tiedä vielä edes ideaa. Sudokujakin kokeilin vain sattumalta tämän vuoden pääsiäisen aikoihin ja innostuin huomatessani, että onnistuu =)
Vaikeita hakeville: kokeilkaas killer sudokua. (Löytyy googlaamalla)
kokeilla =D
ohjeet suomen kielellä ja tulostettua killereitä?
hokata, numerot noudattaa aina tiettyä paikkajärjestysä, yksi keskellä, kaksi sivuilla, jommalla kummalla puolella, kun noudattaa viiden lokeron ryhmitystä jne. =D Hähhää, tulostanpa heti jos jostain löydän.
vihjeiksi näköjään.
ja oikeastaan se tuntui loppuakohden helpommalta kuin tavallinen sudoku. Ei mikään killeri siis, tosin alkuun pääseminen kesti aikansa =D