Oon ollu yhen jätkän kaveri jo 2vuotta. Oon ollu ihastunu siihen jo viimeset 9kk. Se on ny seurustellu yhen tytön kans yli7kk. Tekee kipeetä kattoo kun ne on kaksin ym. Mun tunteet voimistuu koko ajan enemmän . Välitän tästä jätkästä ihan helvetisti ja me pidetään yhteyttä joka viikko.
Musta tuntuu et se sisimmissään tietää et oon kiinnostunu siitä,ja se kattoo mua aina tosi pitkään. En oo koskaan tuntenu ketään jätkää kohtaan tällain. Pelkään,et jos kerron tunteistani,meiän ystävyys loppuu. Mutta toisinaa aattelen et haluisin olla sen tosi hyvä kaveri ja me avauduttas toisillemme,ja sitten kattoisin mihin se johtaa.
Mutta miten saisin lisää ystävyyttä tältä jätkältä?
Ja mitä veikkaatte onko se kiinnostunu musta?
Oon kuitenkin sille ensimmäinen tyttö johon se ottaa yhteyttä(jos sen muijaa ei lasketa)....
Musta tuntuu et se sisimmissään tietää et oon kiinnostunu siitä,ja se kattoo mua aina tosi pitkään. En oo koskaan tuntenu ketään jätkää kohtaan tällain. Pelkään,et jos kerron tunteistani,meiän ystävyys loppuu. Mutta toisinaa aattelen et haluisin olla sen tosi hyvä kaveri ja me avauduttas toisillemme,ja sitten kattoisin mihin se johtaa.
Mutta miten saisin lisää ystävyyttä tältä jätkältä?
Ja mitä veikkaatte onko se kiinnostunu musta?
Oon kuitenkin sille ensimmäinen tyttö johon se ottaa yhteyttä(jos sen muijaa ei lasketa)....
Vastaukset 1
Vanhimmat
Allekironneella oli samanlaisia kokemuksia parisen vuotta sitten yhden naisen kanssa. Me oltiin hyviä ystäviä melkeinpä kolmen vuoden ajan, mutta jo vuoden jälkeen olin niin toivottoman rakastunu siihen.
Sillä oli tosi huono itsetunto ja mä olin sille kans vähän niinku Pekka Saurina Pekka Saurin paikalla. Se ei sillon seurustellu kenenkään jätkän kanssa, mutta yritti useasti solmia miessuhteita. Kun se sitten vuoden 2001 kesällä rupes seurustelemaan yhden kundin kanssa ja saman vuoden loppupuolella meni kihloihin sen kanssa, niin mä tiesin menettäneeni sen. Silloin mä vihelsin pelin poikki ja katkasin välini siihen tyystin.
Se jakso parisen viikkoa ihmetellä, kun en halunnu olla tekemisissä sen kanssa. Ei mun auttanu ku tunnustaa sille. Ystävyys katkes sen sileän tien ja mä oon jälkeenpäin ajateltuna pelkästään tyytyväinen: jos mä oisin jatkanu sitä meidän ystävyyttä, mä olisin tehny sellasta kiusaa itelleni että en ois välttämättä kestäny sitä. Enhän mä voinu sitä kattoa kun se oli onnellinen ukkonsa kanssa. Musta tuntu monesti ristiriitaselta: samaan aikaan piti yrittää olla kaverinsa puolesta onnellinen, mutta samalla mun ois tehny mieli leipoa sitä jätkää kuonoon oikeen kunnolla.
Tää oli mun tarinani. Sun ei välttämättä tartte tehdä noin, mutta musta se tuntui sillon tarpeelliselta. Pääasia kuitenkin on, että teet niinku sydämes sanoo. Koeta jaksaa!