Kipsa katsoi miestään. Tuo kurttuinen vanha äijä oli pilannut hänen elämänsä. Joka aamu hän joi kahvinsa tuijottaen Sherlokin tympeitä kasvoja. Kasvoja, jotka kuuluivat miehelle, joka pilasi hänen elämänsä.
Pieni tyttö asteli jalkakäytävällä. Pikku Marjkka ei voinut aavistaa julmaa kohtaloaan. Hänen pienet jalkansa tassuttivat eteenpäin kuljettaen pientä päätä täynnä haaveita.
Kellot soivat ja Marjukka asteli sisään luokan ovesta. Hän katsoi leveästi hymyillen opettaajaansa, Kipsa Holmesia ja ojensi aineen hänelle. Opettajatar vilkaisi juttua ja totesi: "aika p****, kandeis tehdä niin ja näin, niin kaikki muutkin tekee".
Koulun jälkeen Surullinen pieni Marjukka käveli puistossa. Keskusaukion penkillä röhnötti mies voimakkaasti kuorsaten ja räkäkuplia nenällään puhaltaen. Marjukka tunnisti miehen Sherlokki Holmesiksi, Kipsan mieheksi. Siksipä hän herätti humalaisen miehen.
Sherlokki tuijotti nyreänä tytön ojentamaa kouluainetta, johon hänen iljettävä vaimonsa oli söhertänyt numeroksi kuutosen. Sitten hän tonki taskustaan suuren punaisen tussin, suttasi numeron ja söhersi tilalle suunnattoman punaisen nelosen. Kirjoittipa vielä perään:"T. ®Sherlokki © 2006"
Itkien Marjukka jatkoi aineensa kanssa kulkua ja päätti antaa sen seuraavalle vastaantulijalle arvioitavaksi. Ikävä kyllä vastaan askeli kapinen piski. Sen kaulapannassa luki: "CFC". Marjukka muisti opettajattarensa koiran, oikealta nimeltään Caesar Feodor Curqimus. Luihu piski kertakaikkiaan.
Päätöksensä mukaisesti Marjukka ojensi paperin piskille, joka oitis söi pätkän tekstistä ja kusaista luikautti vielä pätkän koirien kieltä paperille.
Vielä vähän matkaa Marjukka asteli eteenpäin paperi kourassaan, kunnes viskasi paperin tien reunaan. Jääköön surkeaksi väännelty ja söherretty tarina tuntemattomien riesaksi.
Piakkoin Marjukan juoksi kiinni pieni poika. Hän ojensi paperia, johon oli söherretty niin Kipsan kiperät kommentit, kuin Sherlokin suuri punainen numero ja ärsyttävä allekirjoituskin, sekä tietenkin Caesar Feodor Curqimuksen keltainen arvosana. Äkeissään Marjukka nappasi paperin käsiinsä, rutisti sen nyrkkiinsä ja karjui: "Minähän en teidän maallikoiden sotkuja arvostele!"
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Pieni tyttö asteli jalkakäytävällä. Pikku Marjkka ei voinut aavistaa julmaa kohtaloaan. Hänen pienet jalkansa tassuttivat eteenpäin kuljettaen pientä päätä täynnä haaveita.
Kellot soivat ja Marjukka asteli sisään luokan ovesta. Hän katsoi leveästi hymyillen opettaajaansa, Kipsa Holmesia ja ojensi aineen hänelle. Opettajatar vilkaisi juttua ja totesi: "aika p****, kandeis tehdä niin ja näin, niin kaikki muutkin tekee".
Koulun jälkeen Surullinen pieni Marjukka käveli puistossa. Keskusaukion penkillä röhnötti mies voimakkaasti kuorsaten ja räkäkuplia nenällään puhaltaen. Marjukka tunnisti miehen Sherlokki Holmesiksi, Kipsan mieheksi. Siksipä hän herätti humalaisen miehen.
Sherlokki tuijotti nyreänä tytön ojentamaa kouluainetta, johon hänen iljettävä vaimonsa oli söhertänyt numeroksi kuutosen. Sitten hän tonki taskustaan suuren punaisen tussin, suttasi numeron ja söhersi tilalle suunnattoman punaisen nelosen. Kirjoittipa vielä perään:"T. ®Sherlokki © 2006"
Itkien Marjukka jatkoi aineensa kanssa kulkua ja päätti antaa sen seuraavalle vastaantulijalle arvioitavaksi. Ikävä kyllä vastaan askeli kapinen piski. Sen kaulapannassa luki: "CFC". Marjukka muisti opettajattarensa koiran, oikealta nimeltään Caesar Feodor Curqimus. Luihu piski kertakaikkiaan.
Päätöksensä mukaisesti Marjukka ojensi paperin piskille, joka oitis söi pätkän tekstistä ja kusaista luikautti vielä pätkän koirien kieltä paperille.
Vielä vähän matkaa Marjukka asteli eteenpäin paperi kourassaan, kunnes viskasi paperin tien reunaan. Jääköön surkeaksi väännelty ja söherretty tarina tuntemattomien riesaksi.
Piakkoin Marjukan juoksi kiinni pieni poika. Hän ojensi paperia, johon oli söherretty niin Kipsan kiperät kommentit, kuin Sherlokin suuri punainen numero ja ärsyttävä allekirjoituskin, sekä tietenkin Caesar Feodor Curqimuksen keltainen arvosana. Äkeissään Marjukka nappasi paperin käsiinsä, rutisti sen nyrkkiinsä ja karjui: "Minähän en teidän maallikoiden sotkuja arvostele!"
Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä oli hauska tarina, naurahdin jopa ääneen. Valitettavasti en voi arvostella koska esiinnyn tarinassa. Mutta hyviä oivalluksia, kuka tunnustaa tekstikseen?
T. ®Sherlokki © 2006
Kulkipa kerran metsässä mies jousi olallaan. Nähdessään karhun metsässä hänen päähänsä pälkähti aatos. Jos hän saisi karhun ammuttua jousellaan, hänestä tulisi sankari.
Metsästäjä kiipesi korkeaan mäntyyn jottei karhu häneen yltäisi. Kun karhu sitten sattui sopivasti kohdalle, hän jännitti jousensa, tähtäsi tarkasti ja lähetti nuolensa lentoon.
- "Kuka minua ampui, kuka?" karhu ärjyi nuoli persiissään näkemättä ylhäällä puussa istuvaa miestä. Sitten sekin sai aatoksen. - "Hunajaa haluaisin lahjoittaa sille, joka tuon nuolen ampui, sillä se paransi selästäni kivun," se kehräsi kuin kissa.
Mies ylhäällä puussa mietti hetken ja huusi sitten alas karhulle:" Minä sen tein, minäpä minä!"
Karhu katsoi ylös puuhun ja tuijotti miestä hetken. Sitten se kiersi karvaiset tassunsa rungon ympäri ja kiipesi puuhun, jossa mies oli luullut olevansa turvassa ja pisteli tämän poskeensa, nyppäisipä vielä nuolen ahteristaan ja kaiveli hampaankolonsa puhtaaksi.
Mikähän lienee sadun merkitys?