homous

Kirkko ei hyväksy tekoa mutta pyrkii ymmärtämän taipumuksen. Suomeksi sanottuna: pesee kätensä ja samanaikaisesti tuomitsee. Olen tällä palstalla individualisti ja harhaoppinen näissä kysymyksissä, sillä mielestäni Kirkko on homouden tuomitsemisessa väärässä. Mielestäni homous on poikkeama mutta poikkeamanakin Jumalan luomaa. Mielestäni myös homoseksuaaleilla kuuluu olla heteroseksuaalien oikeus etsiä ja löytää kumppani (tässä tapauksessa tietysti samaa sukupuolta oleva), haluta ja olla haluttu, tuntea intohimoa, rakastua ja rakastaa, nauttia parisuhteesta, kokea täyttymys, kasvaa rakkaansa rinnalla ja jopa vanheta yhdessä.... mutta - huom! - kantaa myös vastuu ja elää kuten parisuhteessa kuuluu: kunnioittaen, uskollisuutta noudattaen ja kumppania niin myötä- kuin vastoinkäymisissä tukien ja rakastaen.

Kirkon mielestä homoseksuaaleilla on vain kaksi vaihtoehtoa: heteroitua tai kilvoitella. Koska heteroituminen on mahdotonta, tulee homoseksuaalin tyytyä osaansa ja ymmärtää, että Jumala on hänet näin valinnut "avioon kelpaamattomaksi". Parasta olisi hänen mennä luostariin mutta maailmassakin saa hän toki yksin elää, kunhan ei vain koskaan haikaile, halua eikä vaadi sitä, mitä jumalaapelkääville norkuille kuuluu. Vaietkoon siis ja nauttikoon kilvoituksen tuottamasta osastaan aikanaan Taivaissa.

En usko, että kukaan jyrkinkään todellinen ortodoksi käyttää (ei edes taipumuksen ja käyttäytymisen tuomitessaan) sanaa "homostelu". Vain typerä, ahdasmielinen ja ennakkoluuloinen ihminen tekee niin.

Mak.

Makarios kirjoitti:

Kirkko ei hyväksy tekoa mutta pyrkii ymmärtämän taipumuksen. Suomeksi sanottuna: pesee kätensä ja samanaikaisesti tuomitsee. Olen tällä palstalla individualisti ja harhaoppinen näissä kysymyksissä, sillä mielestäni Kirkko on homouden tuomitsemisessa väärässä. Mielestäni homous on poikkeama mutta poikkeamanakin Jumalan luomaa. Mielestäni myös homoseksuaaleilla kuuluu olla heteroseksuaalien oikeus etsiä ja löytää kumppani (tässä tapauksessa tietysti samaa sukupuolta oleva), haluta ja olla haluttu, tuntea intohimoa, rakastua ja rakastaa, nauttia parisuhteesta, kokea täyttymys, kasvaa rakkaansa rinnalla ja jopa vanheta yhdessä.... mutta - huom! - kantaa myös vastuu ja elää kuten parisuhteessa kuuluu: kunnioittaen, uskollisuutta noudattaen ja kumppania niin myötä- kuin vastoinkäymisissä tukien ja rakastaen.

Kirkon mielestä homoseksuaaleilla on vain kaksi vaihtoehtoa: heteroitua tai kilvoitella. Koska heteroituminen on mahdotonta, tulee homoseksuaalin tyytyä osaansa ja ymmärtää, että Jumala on hänet näin valinnut "avioon kelpaamattomaksi". Parasta olisi hänen mennä luostariin mutta maailmassakin saa hän toki yksin elää, kunhan ei vain koskaan haikaile, halua eikä vaadi sitä, mitä jumalaapelkääville norkuille kuuluu. Vaietkoon siis ja nauttikoon kilvoituksen tuottamasta osastaan aikanaan Taivaissa.

En usko, että kukaan jyrkinkään todellinen ortodoksi käyttää (ei edes taipumuksen ja käyttäytymisen tuomitessaan) sanaa "homostelu". Vain typerä, ahdasmielinen ja ennakkoluuloinen ihminen tekee niin.

Mak.

Lue lisää

...vastauksesta. Todellakin JOS homous on synnynnäinen ominaisuus, kuten meikäläisen siniset silmät, niin onko asialle enää mitään tehtävissä?

Minä olen 110 prosenttinen hetero. Siksi minun on joskus vaikea ymmärtää toisenlaisuutta. Jospa minulla kuitenkin on koko loppuelämä aikaa opetella tätäkin tärkeää asiaa.

ponomari Jerma kirjoitti:

...vastauksesta. Todellakin JOS homous on synnynnäinen ominaisuus, kuten meikäläisen siniset silmät, niin onko asialle enää mitään tehtävissä?

Minä olen 110 prosenttinen hetero. Siksi minun on joskus vaikea ymmärtää toisenlaisuutta. Jospa minulla kuitenkin on koko loppuelämä aikaa opetella tätäkin tärkeää asiaa.

Lue lisää

Tietääkseni ei olla pystytty aukottomasti todistamaan, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä. Kyllä se voi kehittyä myös ympäristön vaikutuksesta, tai jonkin henkilökohtaisen kriisin seurauksena.

Minä ymmärrän täysin Kirkon asenteen, että teko tuomitaan, ei taipumusta. Minusta homoseksuaalisia parisuhteita ei voi siunata kirkollisesti, koska ne ovat niin täysin vastoin kristillistä käsitystä parisuhteesta ja ihmisenä olemisesta.

En silti tuomitse homoseksuaalia. Hän on kristitty ja ihminen siinä missä kaikki muutkin. Hänellä on tämä taipumus, ihan kuten joillakin on taipumusta juoda liikaa, tms. Olisi hyvä, jos hän pystyisi voittamaan itsensä, mutta heikkonakin Jumala rakastaa ihmistä, eikä ole kenenkään asia mennä suoraan sanomaan toiselle, että helvetiin joudut, huonosti elät. Näistä asioista me ihmiset emme tiedä mitään, ne kuuluvat vain Jumalalle.

Minustakin homoseksuaalilla pitää olla oikeus saada rekisteröidä parisuhde SIVIILIREKISTERISSÄ, ts. maistraatissa. Heillä pitää olla oikeus elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla, valitsemansa kumppanin kanssa. Mutta Kirkon ei tarvitse siunata tai hyväksyä tätä, se on näiden ihmisten oma, Kirkon näkemyksestä poikkeava valinta. Ihan samoin nainen voi tehdä abortin, mutta ei pidä olettaa Kirkon sitä siunaavan.

ortodoksinainen kirjoitti:

Tietääkseni ei olla pystytty aukottomasti todistamaan, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä. Kyllä se voi kehittyä myös ympäristön vaikutuksesta, tai jonkin henkilökohtaisen kriisin seurauksena.

Minä ymmärrän täysin Kirkon asenteen, että teko tuomitaan, ei taipumusta. Minusta homoseksuaalisia parisuhteita ei voi siunata kirkollisesti, koska ne ovat niin täysin vastoin kristillistä käsitystä parisuhteesta ja ihmisenä olemisesta.

En silti tuomitse homoseksuaalia. Hän on kristitty ja ihminen siinä missä kaikki muutkin. Hänellä on tämä taipumus, ihan kuten joillakin on taipumusta juoda liikaa, tms. Olisi hyvä, jos hän pystyisi voittamaan itsensä, mutta heikkonakin Jumala rakastaa ihmistä, eikä ole kenenkään asia mennä suoraan sanomaan toiselle, että helvetiin joudut, huonosti elät. Näistä asioista me ihmiset emme tiedä mitään, ne kuuluvat vain Jumalalle.

Minustakin homoseksuaalilla pitää olla oikeus saada rekisteröidä parisuhde SIVIILIREKISTERISSÄ, ts. maistraatissa. Heillä pitää olla oikeus elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla, valitsemansa kumppanin kanssa. Mutta Kirkon ei tarvitse siunata tai hyväksyä tätä, se on näiden ihmisten oma, Kirkon näkemyksestä poikkeava valinta. Ihan samoin nainen voi tehdä abortin, mutta ei pidä olettaa Kirkon sitä siunaavan.

Lue lisää

Minäkään en ole koskaan ollut vaatimassa sitä, että Kirkon tulisi vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon, mutta parisuhteen rekisteröinnin tulee minustakin olla itsestäänselvyys. Näinhän sinäkin totesit. Rinnastuksesi liika juovan (alkoholisti?) ja homoseksuaalin kesken sen sijaan ontuu. Kukaan ei synny alkoholistiksi enkä toisaalta jaksa uskoa, että kenestäkään tulee homoa samaa sukupuolta panemalla (anteeksi karkea ilmaisu). Poikkeusolosuhteissa heterotkin saattavat turvautua homoseksiin, mutta vain poikkeusolosuhteissa - eivätkä suinkaan kaikki.

Hesarissa oli juuri muutama päivä sitten tiedepalstalla uutinen, jonka mukaan homoseksuaalisuuden on todettu yhä vahvemmin olevan etupäässä synnynnäinen eikä suinkaan ympäristön aikaansaama ominaisuus. Se ei siis missään nimessä ole yksilön vapaa valinta. Voisitko sinä kuvitella valitsevasi lesbouden?

Mak.

Makarios kirjoitti:

Minäkään en ole koskaan ollut vaatimassa sitä, että Kirkon tulisi vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon, mutta parisuhteen rekisteröinnin tulee minustakin olla itsestäänselvyys. Näinhän sinäkin totesit. Rinnastuksesi liika juovan (alkoholisti?) ja homoseksuaalin kesken sen sijaan ontuu. Kukaan ei synny alkoholistiksi enkä toisaalta jaksa uskoa, että kenestäkään tulee homoa samaa sukupuolta panemalla (anteeksi karkea ilmaisu). Poikkeusolosuhteissa heterotkin saattavat turvautua homoseksiin, mutta vain poikkeusolosuhteissa - eivätkä suinkaan kaikki.

Hesarissa oli juuri muutama päivä sitten tiedepalstalla uutinen, jonka mukaan homoseksuaalisuuden on todettu yhä vahvemmin olevan etupäässä synnynnäinen eikä suinkaan ympäristön aikaansaama ominaisuus. Se ei siis missään nimessä ole yksilön vapaa valinta. Voisitko sinä kuvitella valitsevasi lesbouden?

Mak.

Lue lisää

asiallisista vastauksista. Homous ei ole valinta, kuten Makarioskin tietää. Olen itse sitä mieltä, että jos haluaa olla kristitty, täytyy kristillinen maailmankuva sisäistää, koska se on kokonaisuus. Valitettavasti tämä maailmankuva on ominaisuuksiltaan aika torjuva, ja hyväksyy joukkoonsa lähinnä keskivertoihmisiä (en tarkoita negat.mielessä), enemmistön kannattajia. Siksi paras vaihtoehto homolle on elää maailmassa jotta hän saisi nauttia edes perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista. Juopa vähemmistöjen ja kirkon välillä on vaarassa laajeta entisestään.

Esimerkiksi tämä vaikea asia, homoseksuaalien asema, herättää kysymyksiä kristillisen seksuaaliopetuksen suhteen siinä mielessä, että se perustuu oletukseen, että ihmisen seksuaalisuus on aviopuolisoiden välistä käyttäytymistä, joka johtaa lisääntymiseen. Voiko tämä pitää paikkaansa nykyisen lääketieteellisen tutkimuksen valossa? Jos seksuaalisuus on vain käyttyäytymistä lisääntymisen takeeksi, miksi on olemassa homoja? Kirkko valitsee helpoimman tien ja julistaa tämä poikkeamaksi. Seksuaalisuus on todellisuudessa paljon enemmän kuin lisääntymiskysymys. Siihen sisältyy voimakkaita emotionaalisia tarpeita ja mm.turvallisuuden tunteen kokeminen, niin homoilla kuin heteroillakin. Valitsisitko itse homouden jos sinulla olisi mahdollisuus siihen? Se oli minusta hieno kysymys, jonka vastaus on heterolle itsestäänselvä. Yhtä itsestäänselvä vastaus on homolle kysymys siitä valitsisiko hän heterouden.

siunausta teille

milwaukee kirjoitti:

asiallisista vastauksista. Homous ei ole valinta, kuten Makarioskin tietää. Olen itse sitä mieltä, että jos haluaa olla kristitty, täytyy kristillinen maailmankuva sisäistää, koska se on kokonaisuus. Valitettavasti tämä maailmankuva on ominaisuuksiltaan aika torjuva, ja hyväksyy joukkoonsa lähinnä keskivertoihmisiä (en tarkoita negat.mielessä), enemmistön kannattajia. Siksi paras vaihtoehto homolle on elää maailmassa jotta hän saisi nauttia edes perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista. Juopa vähemmistöjen ja kirkon välillä on vaarassa laajeta entisestään.

Esimerkiksi tämä vaikea asia, homoseksuaalien asema, herättää kysymyksiä kristillisen seksuaaliopetuksen suhteen siinä mielessä, että se perustuu oletukseen, että ihmisen seksuaalisuus on aviopuolisoiden välistä käyttäytymistä, joka johtaa lisääntymiseen. Voiko tämä pitää paikkaansa nykyisen lääketieteellisen tutkimuksen valossa? Jos seksuaalisuus on vain käyttyäytymistä lisääntymisen takeeksi, miksi on olemassa homoja? Kirkko valitsee helpoimman tien ja julistaa tämä poikkeamaksi. Seksuaalisuus on todellisuudessa paljon enemmän kuin lisääntymiskysymys. Siihen sisältyy voimakkaita emotionaalisia tarpeita ja mm.turvallisuuden tunteen kokeminen, niin homoilla kuin heteroillakin. Valitsisitko itse homouden jos sinulla olisi mahdollisuus siihen? Se oli minusta hieno kysymys, jonka vastaus on heterolle itsestäänselvä. Yhtä itsestäänselvä vastaus on homolle kysymys siitä valitsisiko hän heterouden.

siunausta teille

Lue lisää

Olipa helpottavaa nähdä että tämmöisiäkin mielipiteitä uskovaisilta löytyy. Olen ollut ahdistunut ortodoksikirkon seksuaalisuuteen liittyvistä kannanotoista ja käytännöistä; ja kun tällä palstalla vielä keskustellaan siitäkin onko masturbaatio syntiä. Nykytietämyksen valossa seksuaalisuus todella on monimuotisempi asia kuin aviopuolisoiden välinen lisääntymiseen tähtäävä kanssakäyminen. Heterouden ja homouden lisäksi myös biseksuaalisuus.
Olen kuullut UTn homovastaisuutta selitettävän sillä, että kysymys tuolloin oli nimenomaan alisteisista suhteista. Nykyinen käsitys homosuhteista tasavertaisina, vapaaehtoisina ja rakastavina ihmissuhteina (mikä siis toteutuu tai ei toteudu niin homo- kuin heterosuhteissakin)ei ollut ajateltavissa oleva vaihtoehto. En tiedä miten pitävä tuo selitys on.
Kovin armottomalta tuntuu myös se käytäntö, ettei eronnut ortodoksipappi voi avioitua uudelleen menettämättä pappeuttaan.

Milka kirjoitti:

Olipa helpottavaa nähdä että tämmöisiäkin mielipiteitä uskovaisilta löytyy. Olen ollut ahdistunut ortodoksikirkon seksuaalisuuteen liittyvistä kannanotoista ja käytännöistä; ja kun tällä palstalla vielä keskustellaan siitäkin onko masturbaatio syntiä. Nykytietämyksen valossa seksuaalisuus todella on monimuotisempi asia kuin aviopuolisoiden välinen lisääntymiseen tähtäävä kanssakäyminen. Heterouden ja homouden lisäksi myös biseksuaalisuus.
Olen kuullut UTn homovastaisuutta selitettävän sillä, että kysymys tuolloin oli nimenomaan alisteisista suhteista. Nykyinen käsitys homosuhteista tasavertaisina, vapaaehtoisina ja rakastavina ihmissuhteina (mikä siis toteutuu tai ei toteudu niin homo- kuin heterosuhteissakin)ei ollut ajateltavissa oleva vaihtoehto. En tiedä miten pitävä tuo selitys on.
Kovin armottomalta tuntuu myös se käytäntö, ettei eronnut ortodoksipappi voi avioitua uudelleen menettämättä pappeuttaan.

Lue lisää

"Kovin armottomalta tuntuu myös se käytäntö, ettei eronnut ortodoksipappi voi avioitua uudelleen menettämättä pappeuttaan."

Eikö avioliitostaan eronneen papin tulisi menettää pappeus heti eron tapahduttua, paitsi siinä tapauksessa, että hän siirtyy luostaripapistoon?

hmmm kirjoitti:

"Kovin armottomalta tuntuu myös se käytäntö, ettei eronnut ortodoksipappi voi avioitua uudelleen menettämättä pappeuttaan."

Eikö avioliitostaan eronneen papin tulisi menettää pappeus heti eron tapahduttua, paitsi siinä tapauksessa, että hän siirtyy luostaripapistoon?

Lue lisää

...NIIN armottomia ei kuitenkaan olla! Avioerot yleistyvät, valitettavasti, myös ortodoksien ja myös ortodoksipappien keskuudessa. Armo aloittaa uudestaan tulisi mielestäni kuulua myös heille. Mutta tästä kirjoittakoot ne jotka tietävät enemmän, minä olen vain sivusta seurannut.

hmmm kirjoitti:

"Kovin armottomalta tuntuu myös se käytäntö, ettei eronnut ortodoksipappi voi avioitua uudelleen menettämättä pappeuttaan."

Eikö avioliitostaan eronneen papin tulisi menettää pappeus heti eron tapahduttua, paitsi siinä tapauksessa, että hän siirtyy luostaripapistoon?

Lue lisää

Nykyään, kun vaimo voi ottaa eron ilman miehen suostumustakin, ei pappi tässä tapauksessa ole yleensä menettänyt pappeuttaan, ellei sitten ole itse eroon syypää esim. pettämisen, väkivallan tms. eroon oikeuttavan syyn takia.

hmmm kirjoitti:

"Kovin armottomalta tuntuu myös se käytäntö, ettei eronnut ortodoksipappi voi avioitua uudelleen menettämättä pappeuttaan."

Eikö avioliitostaan eronneen papin tulisi menettää pappeus heti eron tapahduttua, paitsi siinä tapauksessa, että hän siirtyy luostaripapistoon?

Lue lisää

"Eikö avioliitostaan eronneen papin tulisi menettää pappeus heti eron tapahduttua, paitsi siinä tapauksessa, että hän siirtyy luostaripapistoon?"

Toki - ortodoksisen perinteen mukaan.

Ei välttämättä Suomessa, jossa "ekonomialla" osataan perustella VAIKKA MITÄ.

hmmm kirjoitti:

"Kovin armottomalta tuntuu myös se käytäntö, ettei eronnut ortodoksipappi voi avioitua uudelleen menettämättä pappeuttaan."

Eikö avioliitostaan eronneen papin tulisi menettää pappeus heti eron tapahduttua, paitsi siinä tapauksessa, että hän siirtyy luostaripapistoon?

Lue lisää

Paavali kirjoittaa, että seurakunnan paimene pitää olla yhden vaimon mies. Sen on tulkittu tarkoittavan, että vaimoa ei voi heittää ulos ja ottaa toista tilalle.

Mutta kristillisissä kirkoissa on vakiintunut käsitys, että uskovainen avioituu vain kerran. Jos liitto hajoaa, niin uttakaan ei saa enää solmia. Eri kirkot ovat tul,inneet asiaa eri tavoin, eikä kaikissa kirkoissa enää opeteta avioliitosta yhtään mitään.

Papit ovat esimerkkejä seurakunnilleen. Sen vuoksi heidän pitää tyytyä yhteen avioliitton. Jos liitto hajoaa, niin silloin kannattaisi harkita luostarilupausta.

Makarios kirjoitti:

Minäkään en ole koskaan ollut vaatimassa sitä, että Kirkon tulisi vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon, mutta parisuhteen rekisteröinnin tulee minustakin olla itsestäänselvyys. Näinhän sinäkin totesit. Rinnastuksesi liika juovan (alkoholisti?) ja homoseksuaalin kesken sen sijaan ontuu. Kukaan ei synny alkoholistiksi enkä toisaalta jaksa uskoa, että kenestäkään tulee homoa samaa sukupuolta panemalla (anteeksi karkea ilmaisu). Poikkeusolosuhteissa heterotkin saattavat turvautua homoseksiin, mutta vain poikkeusolosuhteissa - eivätkä suinkaan kaikki.

Hesarissa oli juuri muutama päivä sitten tiedepalstalla uutinen, jonka mukaan homoseksuaalisuuden on todettu yhä vahvemmin olevan etupäässä synnynnäinen eikä suinkaan ympäristön aikaansaama ominaisuus. Se ei siis missään nimessä ole yksilön vapaa valinta. Voisitko sinä kuvitella valitsevasi lesbouden?

Mak.

Lue lisää

Onhan esitetty sellaisia ajatuksia, että ihmiset syntyvät esimerkiksi sellaisen geenin kanssa, joka lisää taipumusta alkoholismiin. Puhutaan myös "rikollisgeenistä". Geenit kuitenkin ovat mitä ovat, ei kaikkien niiden kantajista tule alkoholisteja tai rikollisia. Ihmisen oma vapaa tahto on lahja Jumalalta. Me toteutamme sitä elämässämme.

ortodoksinainen kirjoitti:

Tietääkseni ei olla pystytty aukottomasti todistamaan, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä. Kyllä se voi kehittyä myös ympäristön vaikutuksesta, tai jonkin henkilökohtaisen kriisin seurauksena.

Minä ymmärrän täysin Kirkon asenteen, että teko tuomitaan, ei taipumusta. Minusta homoseksuaalisia parisuhteita ei voi siunata kirkollisesti, koska ne ovat niin täysin vastoin kristillistä käsitystä parisuhteesta ja ihmisenä olemisesta.

En silti tuomitse homoseksuaalia. Hän on kristitty ja ihminen siinä missä kaikki muutkin. Hänellä on tämä taipumus, ihan kuten joillakin on taipumusta juoda liikaa, tms. Olisi hyvä, jos hän pystyisi voittamaan itsensä, mutta heikkonakin Jumala rakastaa ihmistä, eikä ole kenenkään asia mennä suoraan sanomaan toiselle, että helvetiin joudut, huonosti elät. Näistä asioista me ihmiset emme tiedä mitään, ne kuuluvat vain Jumalalle.

Minustakin homoseksuaalilla pitää olla oikeus saada rekisteröidä parisuhde SIVIILIREKISTERISSÄ, ts. maistraatissa. Heillä pitää olla oikeus elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla, valitsemansa kumppanin kanssa. Mutta Kirkon ei tarvitse siunata tai hyväksyä tätä, se on näiden ihmisten oma, Kirkon näkemyksestä poikkeava valinta. Ihan samoin nainen voi tehdä abortin, mutta ei pidä olettaa Kirkon sitä siunaavan.

Lue lisää

Yhteiskunta on nähnyt hyväksi, että kaksi ihmistä voi solmia parisuhteen ja rekisteröidä sen.

Ortodoksinen kirkko voi toimittaa rekisteröinnin viranomaisille vain niiden avioliittojen osalta, jotka kirkon palvelijat ovat vihkineet. Avioliitto on kirkossa miehen ja naisen yhteiselämän sakramentti ja tarkoitettu tuottamaan ja ksvattamaan uusi ihmissukupolvi.

Muunlaiset parisuhteet on tarkoitettu ihmisten keskinäisten (itsekkäiden) tarpeiden toteuttamiseksi, eivätkä ne täytä avioliiton sakramentin vaatimusta.

Kirkon kannalta ei ole merkitystä sillä, mihin homous perustuu. Olennaista on, että parisuhteen tarkoitus ei ole uuden sukupolven tuottaminen ja kasvattaminen kirkon tarkoittamalla tavalla.

Kirkko ei voi komennella tai opastaa kirkkoon kuulumattomien ihmisten elämänvalintoja. Mutta kun joku ihminen liittyy kirkkoon, niin hänen pitää sitoutua kirkon julistamaan arvomaailmaan.

Synnin käsite liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Kirkon palvelijat vain opettavat ja opastavat. Pappi voi kertoa, mitkä asiat ovat kirkon mielestä synnillisiä. Mutta vain yksittäinen kristitty voi tietää, onko hän syypää synnintekoon. Eri asia on tietysti, jos tekee syntiä julkisesti ja tietoisesti.

Golem kirjoitti:

Yhteiskunta on nähnyt hyväksi, että kaksi ihmistä voi solmia parisuhteen ja rekisteröidä sen.

Ortodoksinen kirkko voi toimittaa rekisteröinnin viranomaisille vain niiden avioliittojen osalta, jotka kirkon palvelijat ovat vihkineet. Avioliitto on kirkossa miehen ja naisen yhteiselämän sakramentti ja tarkoitettu tuottamaan ja ksvattamaan uusi ihmissukupolvi.

Muunlaiset parisuhteet on tarkoitettu ihmisten keskinäisten (itsekkäiden) tarpeiden toteuttamiseksi, eivätkä ne täytä avioliiton sakramentin vaatimusta.

Kirkon kannalta ei ole merkitystä sillä, mihin homous perustuu. Olennaista on, että parisuhteen tarkoitus ei ole uuden sukupolven tuottaminen ja kasvattaminen kirkon tarkoittamalla tavalla.

Kirkko ei voi komennella tai opastaa kirkkoon kuulumattomien ihmisten elämänvalintoja. Mutta kun joku ihminen liittyy kirkkoon, niin hänen pitää sitoutua kirkon julistamaan arvomaailmaan.

Synnin käsite liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Kirkon palvelijat vain opettavat ja opastavat. Pappi voi kertoa, mitkä asiat ovat kirkon mielestä synnillisiä. Mutta vain yksittäinen kristitty voi tietää, onko hän syypää synnintekoon. Eri asia on tietysti, jos tekee syntiä julkisesti ja tietoisesti.

Lue lisää

"muunlaiset parisuhteet on tarkoitettu ihmisten keskinäisten (itsekkäiden) tarpeiden toteuttamiseksi eivätkä ne täytä avioliiton sakramentin vaatimusta"

entäs jos avioliitto solmitaan niin vanhana ettei lapsia enää voi saada? Tai jos lapsia ei tule muusta syystä?? Kai niissäkin tapauksissa avioliitto on sakramentti? Vai mitä avioliiton sakramentti tarkoittaa? Se ei varmaankaan koske toista kertaa avioliittoon menenviä, jotka siis ovat toisen luokan kansalaisia? Vaikka olisivat kääntyneet ortodoksisuuteen ensimmäisten avioliittojensa ja erojensa jälkeen? Tai siis, eihän käännynnäiset ylipäätään edes ole oikeita ortodokseja joittenkin mielestä, mikä minusta tuntuu kertakaikkisen järkyttävältä ihmisten jaottelulta. Taas tätä itsensä ylentämistä ja toisten alentamista. Olisin kuvitellut että avioliiton sakramentti kattaa sisäänsä myös yhdessä kasvamisen ja kilvoittelemisen eikä pelkästään lasten hankkimisen???! Äääähh!!

Milka kirjoitti:

"muunlaiset parisuhteet on tarkoitettu ihmisten keskinäisten (itsekkäiden) tarpeiden toteuttamiseksi eivätkä ne täytä avioliiton sakramentin vaatimusta"

entäs jos avioliitto solmitaan niin vanhana ettei lapsia enää voi saada? Tai jos lapsia ei tule muusta syystä?? Kai niissäkin tapauksissa avioliitto on sakramentti? Vai mitä avioliiton sakramentti tarkoittaa? Se ei varmaankaan koske toista kertaa avioliittoon menenviä, jotka siis ovat toisen luokan kansalaisia? Vaikka olisivat kääntyneet ortodoksisuuteen ensimmäisten avioliittojensa ja erojensa jälkeen? Tai siis, eihän käännynnäiset ylipäätään edes ole oikeita ortodokseja joittenkin mielestä, mikä minusta tuntuu kertakaikkisen järkyttävältä ihmisten jaottelulta. Taas tätä itsensä ylentämistä ja toisten alentamista. Olisin kuvitellut että avioliiton sakramentti kattaa sisäänsä myös yhdessä kasvamisen ja kilvoittelemisen eikä pelkästään lasten hankkimisen???! Äääähh!!

Lue lisää

Kysymyslistsi on kiintoisa, mutta kaikki erityistapaukset kuuluvat selvitettäviksi katumuksen sakramentissa. Sehän ei ole vain omien syntien luettelemista varten, vaan myös tilaisuus kysyä papilta vaikeita asioita.

Siispä minä en vastaa näihin kysymyksiisi, vaan kehoitan kysymään papilta, jos asia on ajankohtainen.

Paitsi ehkä yhteen osaan voin vastata, että ajoittain on seurakunnassa ollut havaittavissa yhteentörmäyksiä syntymäortodoksien ja käännynnäisten välillä.

Golem kirjoitti:

Yhteiskunta on nähnyt hyväksi, että kaksi ihmistä voi solmia parisuhteen ja rekisteröidä sen.

Ortodoksinen kirkko voi toimittaa rekisteröinnin viranomaisille vain niiden avioliittojen osalta, jotka kirkon palvelijat ovat vihkineet. Avioliitto on kirkossa miehen ja naisen yhteiselämän sakramentti ja tarkoitettu tuottamaan ja ksvattamaan uusi ihmissukupolvi.

Muunlaiset parisuhteet on tarkoitettu ihmisten keskinäisten (itsekkäiden) tarpeiden toteuttamiseksi, eivätkä ne täytä avioliiton sakramentin vaatimusta.

Kirkon kannalta ei ole merkitystä sillä, mihin homous perustuu. Olennaista on, että parisuhteen tarkoitus ei ole uuden sukupolven tuottaminen ja kasvattaminen kirkon tarkoittamalla tavalla.

Kirkko ei voi komennella tai opastaa kirkkoon kuulumattomien ihmisten elämänvalintoja. Mutta kun joku ihminen liittyy kirkkoon, niin hänen pitää sitoutua kirkon julistamaan arvomaailmaan.

Synnin käsite liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Kirkon palvelijat vain opettavat ja opastavat. Pappi voi kertoa, mitkä asiat ovat kirkon mielestä synnillisiä. Mutta vain yksittäinen kristitty voi tietää, onko hän syypää synnintekoon. Eri asia on tietysti, jos tekee syntiä julkisesti ja tietoisesti.

Lue lisää

"Synnin käsite liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Kirkon palvelijat vain opettavat ja opastavat. Pappi voi kertoa, mitkä asiat ovat kirkon mielestä synnillisiä. Mutta vain yksittäinen kristitty voi tietää, onko hän syypää synnintekoon. Eri asia on tietysti, jos tekee syntiä julkisesti ja tietoisesti."

Tarkoittaako tämä siis sitä, että asian synnilisyys on viime kädessä ihmisen itsensä ratkaistavissa omalla kohdallaan? Vai onko niin, että tietyt asiat ovat yleispätevästi syntejä (niin kuin katolinen kirkko sanoo, kai) ja ihminen joka tekee näitä yleispäteviä syntejä, on syyllinen. Mitä tarkoittaa "julkinen ja tietoinen synnintekeminen"? Annan kaksi vaihtoehtoa

a) Kirkko opettaa että homous on haureus. Henkilö tietää sen mitä kirkko opettaa muttei tunne niin sydämessään. Onko tämä ihminen silloin syyllinen?

b)Kirkko opettaa että homous on haureus. Henkilö tietää sen JA tuntee sydämessään niin ja silti tekee niin.

jälkimmäinen tapaus on itsestäänselvästi syntiä, mutta onko myös tapaus a syntiä, ts. onko henkilö syyllinen? Olen ihan oikeasti kiinnostunut tietämään.

Golem kirjoitti:

Kysymyslistsi on kiintoisa, mutta kaikki erityistapaukset kuuluvat selvitettäviksi katumuksen sakramentissa. Sehän ei ole vain omien syntien luettelemista varten, vaan myös tilaisuus kysyä papilta vaikeita asioita.

Siispä minä en vastaa näihin kysymyksiisi, vaan kehoitan kysymään papilta, jos asia on ajankohtainen.

Paitsi ehkä yhteen osaan voin vastata, että ajoittain on seurakunnassa ollut havaittavissa yhteentörmäyksiä syntymäortodoksien ja käännynnäisten välillä.

Lue lisää

Keskustelukumppanini, aivan ihana pappi ja sielunhoitaja, on kesälaitumilla enkä voi hänen kanssaan keskustella päässä surraavista kysymyksistä. Osittain varmaan siksi heittelen kysymyksiä ilmaan muissa yhteyksissä.

Milka kirjoitti:

"muunlaiset parisuhteet on tarkoitettu ihmisten keskinäisten (itsekkäiden) tarpeiden toteuttamiseksi eivätkä ne täytä avioliiton sakramentin vaatimusta"

entäs jos avioliitto solmitaan niin vanhana ettei lapsia enää voi saada? Tai jos lapsia ei tule muusta syystä?? Kai niissäkin tapauksissa avioliitto on sakramentti? Vai mitä avioliiton sakramentti tarkoittaa? Se ei varmaankaan koske toista kertaa avioliittoon menenviä, jotka siis ovat toisen luokan kansalaisia? Vaikka olisivat kääntyneet ortodoksisuuteen ensimmäisten avioliittojensa ja erojensa jälkeen? Tai siis, eihän käännynnäiset ylipäätään edes ole oikeita ortodokseja joittenkin mielestä, mikä minusta tuntuu kertakaikkisen järkyttävältä ihmisten jaottelulta. Taas tätä itsensä ylentämistä ja toisten alentamista. Olisin kuvitellut että avioliiton sakramentti kattaa sisäänsä myös yhdessä kasvamisen ja kilvoittelemisen eikä pelkästään lasten hankkimisen???! Äääähh!!

Lue lisää

Tuohon liittyen olen kuullut sanottavan, että ortodoksisessa avioliitossa lasten tulee olla tervetulleita, mutta vaikka ne olisivatkin tervetulleita, niin kaikkihan niitä eivät tietystikään saa, vaikka haluaisivatkin.

milwaukee kirjoitti:

"Synnin käsite liittyy ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Kirkon palvelijat vain opettavat ja opastavat. Pappi voi kertoa, mitkä asiat ovat kirkon mielestä synnillisiä. Mutta vain yksittäinen kristitty voi tietää, onko hän syypää synnintekoon. Eri asia on tietysti, jos tekee syntiä julkisesti ja tietoisesti."

Tarkoittaako tämä siis sitä, että asian synnilisyys on viime kädessä ihmisen itsensä ratkaistavissa omalla kohdallaan? Vai onko niin, että tietyt asiat ovat yleispätevästi syntejä (niin kuin katolinen kirkko sanoo, kai) ja ihminen joka tekee näitä yleispäteviä syntejä, on syyllinen. Mitä tarkoittaa "julkinen ja tietoinen synnintekeminen"? Annan kaksi vaihtoehtoa

a) Kirkko opettaa että homous on haureus. Henkilö tietää sen mitä kirkko opettaa muttei tunne niin sydämessään. Onko tämä ihminen silloin syyllinen?

b)Kirkko opettaa että homous on haureus. Henkilö tietää sen JA tuntee sydämessään niin ja silti tekee niin.

jälkimmäinen tapaus on itsestäänselvästi syntiä, mutta onko myös tapaus a syntiä, ts. onko henkilö syyllinen? Olen ihan oikeasti kiinnostunut tietämään.

Lue lisää

Oikeastaan teon synnillisyyden määrittelee kirkko ja yksittäistapauksissa rajanvedossa auttaa katumuksen sakramenttia ohjaava pappi. Hän voi kertoa asioiden synnillisyydestä, mutta ihmisen itse on tiedettävä, onko hän syyllistynyt syntiin. Kyse ei ole siitä, miltä tuntuu vaan teosta, onko syyllistynyt siihen.

Homous on sanana epätarkka. Tuolla toisaalla on jo todettu, että taipumuksensa tunnistava ihminen ei yleensä voi vaikuttaa olemukseensa. Sen vuoksi kirkko ei tuomitse ihmistä siitä, millainen hän on.

Syntiä ovat ajatukset, sanat ja teot.

Jos minulla on iso puukko kädessäni, niin se ei vielä tee minusta syntistä, mutta jos lyön sen lähimmäisen selkään, niin se on syntiä.

Golem kirjoitti:

Oikeastaan teon synnillisyyden määrittelee kirkko ja yksittäistapauksissa rajanvedossa auttaa katumuksen sakramenttia ohjaava pappi. Hän voi kertoa asioiden synnillisyydestä, mutta ihmisen itse on tiedettävä, onko hän syyllistynyt syntiin. Kyse ei ole siitä, miltä tuntuu vaan teosta, onko syyllistynyt siihen.

Homous on sanana epätarkka. Tuolla toisaalla on jo todettu, että taipumuksensa tunnistava ihminen ei yleensä voi vaikuttaa olemukseensa. Sen vuoksi kirkko ei tuomitse ihmistä siitä, millainen hän on.

Syntiä ovat ajatukset, sanat ja teot.

Jos minulla on iso puukko kädessäni, niin se ei vielä tee minusta syntistä, mutta jos lyön sen lähimmäisen selkään, niin se on syntiä.

Lue lisää

Siis jos homoseksuaalinen mies haluaa pitkäaikaisen, jopa elinikäisen kumppaninsa, kanssa parisuhteessaan myös seksuaalisen täyttymyksen (joka lienee ihmisen perustarve), se on rinnastettavissa puukottamiseen? Ymmärrän kyllä fallisen metaforan, mutta...

Mak.

Milka kirjoitti:

"muunlaiset parisuhteet on tarkoitettu ihmisten keskinäisten (itsekkäiden) tarpeiden toteuttamiseksi eivätkä ne täytä avioliiton sakramentin vaatimusta"

entäs jos avioliitto solmitaan niin vanhana ettei lapsia enää voi saada? Tai jos lapsia ei tule muusta syystä?? Kai niissäkin tapauksissa avioliitto on sakramentti? Vai mitä avioliiton sakramentti tarkoittaa? Se ei varmaankaan koske toista kertaa avioliittoon menenviä, jotka siis ovat toisen luokan kansalaisia? Vaikka olisivat kääntyneet ortodoksisuuteen ensimmäisten avioliittojensa ja erojensa jälkeen? Tai siis, eihän käännynnäiset ylipäätään edes ole oikeita ortodokseja joittenkin mielestä, mikä minusta tuntuu kertakaikkisen järkyttävältä ihmisten jaottelulta. Taas tätä itsensä ylentämistä ja toisten alentamista. Olisin kuvitellut että avioliiton sakramentti kattaa sisäänsä myös yhdessä kasvamisen ja kilvoittelemisen eikä pelkästään lasten hankkimisen???! Äääähh!!

Lue lisää

vain ortodoksina solmitut avioliitot. Kirkkoon liittyessään ihminen saa syntinsä anteeksi, myös aviolliset epäonnistumisensa. Jos tämän jälkeen solmii kirkollisen avioliiton, se lasketaan ensimmäiseksi avioliitoksi.

Avioliitolla on kolme tehtävää: haureuden välttäminen, lasten siunattu synnyttäminen ja kasvattaminen sekä keskinäinen apu. Vanhojen ihmisten avioliitoissa korostuu tuo viimeinen asia, sillä seksi loppuu jokaisesta avioliitosta enemmin tai myöhemmin, ja lapset kasvavat ja lähtevät luotamme pois. Jäljelle ja vain puolisoiden välinen rakkaus ja toinen toisensa auttaminen.

Ortodoksiseen kirkoon aikuisena liittynyt ei ole sen huonompi ortodoksi kuin ortodoksiseen perheeseen syntynyt ja lapsena kirkkoon liitetty. Mutta uusi ortodoksi on tietysti vastakääntynyt 5-10 ensimmäistä vuottaan ortodoksina. Tällä vastakääntyneisyydellä ei ole maallikko-ortodoksin ollessa kyseessä mitään merkitystä, mutta se pitäisi tietysti ottaa huomioon pappeuden eri asteisiin vihittäessä.

Golem kirjoitti:

Oikeastaan teon synnillisyyden määrittelee kirkko ja yksittäistapauksissa rajanvedossa auttaa katumuksen sakramenttia ohjaava pappi. Hän voi kertoa asioiden synnillisyydestä, mutta ihmisen itse on tiedettävä, onko hän syyllistynyt syntiin. Kyse ei ole siitä, miltä tuntuu vaan teosta, onko syyllistynyt siihen.

Homous on sanana epätarkka. Tuolla toisaalla on jo todettu, että taipumuksensa tunnistava ihminen ei yleensä voi vaikuttaa olemukseensa. Sen vuoksi kirkko ei tuomitse ihmistä siitä, millainen hän on.

Syntiä ovat ajatukset, sanat ja teot.

Jos minulla on iso puukko kädessäni, niin se ei vielä tee minusta syntistä, mutta jos lyön sen lähimmäisen selkään, niin se on syntiä.

Lue lisää

minun mielestäni "homous ei ole syntiä vaan homoseksuaaliset teot" on aika ontuvaa moraaliteologiaa. Tällä tavallahan sallitaan homolle hänen suuntautuneisuutensa, mutta kuitenkin samalla vammautetaan hänen loppuelämänsä (jos siis kyseinen henkilö haluaa elää täysivaltaisena kristittynä kirkon yhteydessä). Ei kovin loppuun mietittyä teologiaa, eikä kovin vastuullistakaan. Reilumpaa olisi leikata homoseksuaaliset oksat sitten kokonaan pois Kristuksen viinipuusta!

Serafima kirjoitti:

vain ortodoksina solmitut avioliitot. Kirkkoon liittyessään ihminen saa syntinsä anteeksi, myös aviolliset epäonnistumisensa. Jos tämän jälkeen solmii kirkollisen avioliiton, se lasketaan ensimmäiseksi avioliitoksi.

Avioliitolla on kolme tehtävää: haureuden välttäminen, lasten siunattu synnyttäminen ja kasvattaminen sekä keskinäinen apu. Vanhojen ihmisten avioliitoissa korostuu tuo viimeinen asia, sillä seksi loppuu jokaisesta avioliitosta enemmin tai myöhemmin, ja lapset kasvavat ja lähtevät luotamme pois. Jäljelle ja vain puolisoiden välinen rakkaus ja toinen toisensa auttaminen.

Ortodoksiseen kirkoon aikuisena liittynyt ei ole sen huonompi ortodoksi kuin ortodoksiseen perheeseen syntynyt ja lapsena kirkkoon liitetty. Mutta uusi ortodoksi on tietysti vastakääntynyt 5-10 ensimmäistä vuottaan ortodoksina. Tällä vastakääntyneisyydellä ei ole maallikko-ortodoksin ollessa kyseessä mitään merkitystä, mutta se pitäisi tietysti ottaa huomioon pappeuden eri asteisiin vihittäessä.

Lue lisää

Lainaan itseäni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000062&posting=22000000008207575#22000000008207575

Juxukka kirjoitti:

Lainaan itseäni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000062&posting=22000000008207575#22000000008207575

Lue lisää

että kirkkoon liittyvä tekee täyden pesäeron entiseen ja kirkon tulee auttaa kääntyvää siinä. Avioero on tietysti syntiä, mutta kaikki synnithän saa anteeksi kirkkoon liittyessään.

Pappeuteen aikovilta voidaan sen sijaan vaatia tahratonta menneisyyttä esim, että hänellä ei ole takanaan hajonneita avio- tai avoliittoja myöskään ennen ortodoksiseen kirkkoon liittymistään.

milwaukee kirjoitti:

minun mielestäni "homous ei ole syntiä vaan homoseksuaaliset teot" on aika ontuvaa moraaliteologiaa. Tällä tavallahan sallitaan homolle hänen suuntautuneisuutensa, mutta kuitenkin samalla vammautetaan hänen loppuelämänsä (jos siis kyseinen henkilö haluaa elää täysivaltaisena kristittynä kirkon yhteydessä). Ei kovin loppuun mietittyä teologiaa, eikä kovin vastuullistakaan. Reilumpaa olisi leikata homoseksuaaliset oksat sitten kokonaan pois Kristuksen viinipuusta!

Lue lisää

Jätän mieluummin väittelemättä "homogeenin" muodostumisesta, mutta taipumuksensa mukaisesti (siis erossa naiaista) elävä homohan ei lisäänny. Eli tällä tavalla kyseinen "viinipuun oksa" kuivuu.

Erilaisten "eheyttämiskurssien" tulosten perusteella voidaan todeta, että homo on oma itsensä. On monia erilaisia taipumuksia, joiden mukaan ei ole luvallista elää. Kleptomania on yksi niistä vaarattomimmista (ei vahingoita toista ihmistä).

Yhteiskunnan päättäjät ovat julistaneet, että parisuhteet ovat laillisia. Siihen ei kirkolla ole enää mitään sanomista vaikka lain valmisteluvaiheessa varmasti on lausuntoja annettukin.

Kirkko päättää itse, ketkä ovat soveliaita seurakuntien jäseniksi ja millaista käyttäytymistä seuakuntalaisilta voidaan odottaa. Minulla on oma käsitykseni, mutta kirkon virallista kantaa on parasta kysyä papeilta.

Makarios kirjoitti:

Siis jos homoseksuaalinen mies haluaa pitkäaikaisen, jopa elinikäisen kumppaninsa, kanssa parisuhteessaan myös seksuaalisen täyttymyksen (joka lienee ihmisen perustarve), se on rinnastettavissa puukottamiseen? Ymmärrän kyllä fallisen metaforan, mutta...

Mak.

Lue lisää

Käytin puukkoa esimerkkinä siksi, että kyseinen työväline on sellaisenaan hyödyllinen, mutta väärinkäytettynä vaarallinen ja mahdollistaa synnintekemisen.

Vastaavasti rakkaus on maailmankaikkeutta ylläpitävä voima, mutta sitäkin voi käyttää väärin. Rakkaus voi myös sellaisenaan vääristyä, jolloin eri osapuolet ymmärtävät sen eri tavalla.

Milka kirjoitti:

"muunlaiset parisuhteet on tarkoitettu ihmisten keskinäisten (itsekkäiden) tarpeiden toteuttamiseksi eivätkä ne täytä avioliiton sakramentin vaatimusta"

entäs jos avioliitto solmitaan niin vanhana ettei lapsia enää voi saada? Tai jos lapsia ei tule muusta syystä?? Kai niissäkin tapauksissa avioliitto on sakramentti? Vai mitä avioliiton sakramentti tarkoittaa? Se ei varmaankaan koske toista kertaa avioliittoon menenviä, jotka siis ovat toisen luokan kansalaisia? Vaikka olisivat kääntyneet ortodoksisuuteen ensimmäisten avioliittojensa ja erojensa jälkeen? Tai siis, eihän käännynnäiset ylipäätään edes ole oikeita ortodokseja joittenkin mielestä, mikä minusta tuntuu kertakaikkisen järkyttävältä ihmisten jaottelulta. Taas tätä itsensä ylentämistä ja toisten alentamista. Olisin kuvitellut että avioliiton sakramentti kattaa sisäänsä myös yhdessä kasvamisen ja kilvoittelemisen eikä pelkästään lasten hankkimisen???! Äääähh!!

Lue lisää

Miehen ja naisen liittoon liittyy aina MAHDOLLISUUS lapsista. Lapsettomuus on kuitenkin sekin Jumalan sallima tila avioliitossa. Lapsia SAADAAN, ei tehdä. Olennaista on kuitenkin se, että miehen ja naisen liittoon sisältyy tämä mahdollisuus. Lisäksi miehen ja naisen liitto on kristinuskon mukainen elämäntapa, josta jo Raamattukin puhuu. En tiedä yhtään sellaista Kirkon pyhää tms. jossa sanottaisiin, että homoseksuaalisuus on kristitylle oikea tapa elää.

Näin asia vain ON kristinuskossa. Jos uskonasioista on eri mieltä niin sitten voi liittyä sellaiseen uskonnolliseen yhteisöön, joka on lähempänä niitä omia käsityksiä. Suomessa on uskonnonvapaus, kenenkään ei ole pakko kuulua mihinkään kirkkoon. Juuri tämän vuoksi tämä homoseksuaalisuus-keskustelu joskus ihmetyttää minua. Miksi asiasta pitää koko ajan olla vänkäämässä? Monet vänkääjät eivät itse edes kuulu kirkkoihin, kunhan vain muuten vaan puhuvat. Ja asia kun ei siitä muutu, kristinusko ei parin tuhannen vuoden jälkeen ala vetää kaikkia asioita ylös alaisin vain "ajan hengen" vuoksi.

Serafima kirjoitti:

että kirkkoon liittyvä tekee täyden pesäeron entiseen ja kirkon tulee auttaa kääntyvää siinä. Avioero on tietysti syntiä, mutta kaikki synnithän saa anteeksi kirkkoon liittyessään.

Pappeuteen aikovilta voidaan sen sijaan vaatia tahratonta menneisyyttä esim, että hänellä ei ole takanaan hajonneita avio- tai avoliittoja myöskään ennen ortodoksiseen kirkkoon liittymistään.

Lue lisää

Serafima: "Pappeuteen aikovilta voidaan sen sijaan vaatia tahratonta menneisyyttä esim, että hänellä ei ole takanaan hajonneita avio- tai avoliittoja myöskään ennen ortodoksiseen kirkkoon liittymistään."

Ikävää että tapa on kaventunut vain papistoon liittyen. Senhan se keisarin pakkoedikti sai aikaan!!

Itse asiassa tämä mainitsemasi papistoon liittyvä kanoninen sääntö on jäänne siitä, että kirkon ALKUPERÄINEN perinne oli 1 avioliitto/nenä. Tämän alkuperäisen tradition (Basileios Suuren kanoni) keisarin pakkokäsky sotki ja tätä sotkua edelleen kirkko valitettavasti noudattaa.

Tämän kirkon alkuperäisen tradition ollessa käytännössä - jos henkilö oli kokenut avioeron ENNEN kirkkoon liittymistä, niin tottakai henkilö sai senkin synnin anteeksi, mutta se EI merkinnyt lupaa uuteen avioliittoon.

Suosittelen lukemaan Meyendorffia - vaikkapa uudelleen ; )

Juxukka kirjoitti:

Serafima: "Pappeuteen aikovilta voidaan sen sijaan vaatia tahratonta menneisyyttä esim, että hänellä ei ole takanaan hajonneita avio- tai avoliittoja myöskään ennen ortodoksiseen kirkkoon liittymistään."

Ikävää että tapa on kaventunut vain papistoon liittyen. Senhan se keisarin pakkoedikti sai aikaan!!

Itse asiassa tämä mainitsemasi papistoon liittyvä kanoninen sääntö on jäänne siitä, että kirkon ALKUPERÄINEN perinne oli 1 avioliitto/nenä. Tämän alkuperäisen tradition (Basileios Suuren kanoni) keisarin pakkokäsky sotki ja tätä sotkua edelleen kirkko valitettavasti noudattaa.

Tämän kirkon alkuperäisen tradition ollessa käytännössä - jos henkilö oli kokenut avioeron ENNEN kirkkoon liittymistä, niin tottakai henkilö sai senkin synnin anteeksi, mutta se EI merkinnyt lupaa uuteen avioliittoon.

Suosittelen lukemaan Meyendorffia - vaikkapa uudelleen ; )

Lue lisää

että kirkon ulkopuolella ei ole sakramentteja -ei siis kristillistä avioliittoakaan. Toisissa kirkoissa toimitettu kaste voidaan hyväksyä "hätäkasteena" yleisekonomian perusteella, mutta toisissa kirkoissa solmittua avioliittoa ei pidä rinnastaa ortodoksiseen avioliittoon, joka on sakramentti

On tietysti paha asia, jos henkilöllä on särkyneitä avioliittoja takanaan tai hän on ollut avoliitossa tai esim homosuhteessa, mutta tämä ei kuulu mitenkään ortodoksiseen kirkkoon liittyneen avioliittoon vihkimiseen. Kun muissa kristillisissä yhteisöissä vihityt avioliitot eivät ole ortodoksisia sakramentaalisia avioliittoja, niin niitä ei pidä kirkon ottaa huomioon. Johdonmukaista on, että Kirkko toimittaa kaikkille kirkkoonliittyville aviopareille kruunauspalveluksen.

Minusta kirkkoon liittyvällä on oikeus aloittaa puhtaalta pöydältä, olkoon hänen menneisyytensä ollut minkälainen vain. Esim autuas Augustinus eli ennen kristityksi kääntymistään konkubinaattisuhteessa, josta hänellä oli poikakin, nimeltä Adeodatus. Kristityksi kääntyessään hän jätti jalkavaimonsa ja hänestä tuli myöhemmin piispa, siis huolimatta siitä, että hän ennen kirkkoon liittymistään oli elänyt avoliitossa.

Huomaan, että taidamme puhua eri asioista. Ortodoksisesta avioliitosta eronutta ei Kirkon pitäisi minustakaan vihkiä toiseen avioliittoon.

Makarios kirjoitti:

Kirkko ei hyväksy tekoa mutta pyrkii ymmärtämän taipumuksen. Suomeksi sanottuna: pesee kätensä ja samanaikaisesti tuomitsee. Olen tällä palstalla individualisti ja harhaoppinen näissä kysymyksissä, sillä mielestäni Kirkko on homouden tuomitsemisessa väärässä. Mielestäni homous on poikkeama mutta poikkeamanakin Jumalan luomaa. Mielestäni myös homoseksuaaleilla kuuluu olla heteroseksuaalien oikeus etsiä ja löytää kumppani (tässä tapauksessa tietysti samaa sukupuolta oleva), haluta ja olla haluttu, tuntea intohimoa, rakastua ja rakastaa, nauttia parisuhteesta, kokea täyttymys, kasvaa rakkaansa rinnalla ja jopa vanheta yhdessä.... mutta - huom! - kantaa myös vastuu ja elää kuten parisuhteessa kuuluu: kunnioittaen, uskollisuutta noudattaen ja kumppania niin myötä- kuin vastoinkäymisissä tukien ja rakastaen.

Kirkon mielestä homoseksuaaleilla on vain kaksi vaihtoehtoa: heteroitua tai kilvoitella. Koska heteroituminen on mahdotonta, tulee homoseksuaalin tyytyä osaansa ja ymmärtää, että Jumala on hänet näin valinnut "avioon kelpaamattomaksi". Parasta olisi hänen mennä luostariin mutta maailmassakin saa hän toki yksin elää, kunhan ei vain koskaan haikaile, halua eikä vaadi sitä, mitä jumalaapelkääville norkuille kuuluu. Vaietkoon siis ja nauttikoon kilvoituksen tuottamasta osastaan aikanaan Taivaissa.

En usko, että kukaan jyrkinkään todellinen ortodoksi käyttää (ei edes taipumuksen ja käyttäytymisen tuomitessaan) sanaa "homostelu". Vain typerä, ahdasmielinen ja ennakkoluuloinen ihminen tekee niin.

Mak.

Lue lisää

tässä asiassa kyllä ortodoksien keskuudessa näyttää olevan. Seuraan ortodoksi.net-keskusteluja, ja siellä oli tämä sama aihe taannoin käsittelyssä. Näin ulkopuolisen silmään näytti siltä, että teologit kilvan todistivat, että ortodoksisen näkemyksen mukaan myös homoseksuaalinen tapumus on synti, koska jos Jumala tuomitsee homoseksuaaliset teot, on myös taipumus (mihin liittyy himo) tällöin syntiä.

Minä jäin tätä yksisilmäisyyttä kovasti ihmettelemään.

Ovatko ortodoksipiispat ottaneet virallisesti kantaa siihen, miten kirkko suhtautuu homoseksuaaliseen taipumukseen? Synti vai ei?

Serafima kirjoitti:

että kirkon ulkopuolella ei ole sakramentteja -ei siis kristillistä avioliittoakaan. Toisissa kirkoissa toimitettu kaste voidaan hyväksyä "hätäkasteena" yleisekonomian perusteella, mutta toisissa kirkoissa solmittua avioliittoa ei pidä rinnastaa ortodoksiseen avioliittoon, joka on sakramentti

On tietysti paha asia, jos henkilöllä on särkyneitä avioliittoja takanaan tai hän on ollut avoliitossa tai esim homosuhteessa, mutta tämä ei kuulu mitenkään ortodoksiseen kirkkoon liittyneen avioliittoon vihkimiseen. Kun muissa kristillisissä yhteisöissä vihityt avioliitot eivät ole ortodoksisia sakramentaalisia avioliittoja, niin niitä ei pidä kirkon ottaa huomioon. Johdonmukaista on, että Kirkko toimittaa kaikkille kirkkoonliittyville aviopareille kruunauspalveluksen.

Minusta kirkkoon liittyvällä on oikeus aloittaa puhtaalta pöydältä, olkoon hänen menneisyytensä ollut minkälainen vain. Esim autuas Augustinus eli ennen kristityksi kääntymistään konkubinaattisuhteessa, josta hänellä oli poikakin, nimeltä Adeodatus. Kristityksi kääntyessään hän jätti jalkavaimonsa ja hänestä tuli myöhemmin piispa, siis huolimatta siitä, että hän ennen kirkkoon liittymistään oli elänyt avoliitossa.

Huomaan, että taidamme puhua eri asioista. Ortodoksisesta avioliitosta eronutta ei Kirkon pitäisi minustakaan vihkiä toiseen avioliittoon.

Lue lisää

Joostein Gaardner on kirjoittanut kirjan Vita Brevis, jossa Augustinuksen hylätty avovaimo kertoo oman näkemyksensä. Kannattaa lukea, vaikkei todenperäisenä pitäisikään!

ortodoksinainen kirjoitti:

Miehen ja naisen liittoon liittyy aina MAHDOLLISUUS lapsista. Lapsettomuus on kuitenkin sekin Jumalan sallima tila avioliitossa. Lapsia SAADAAN, ei tehdä. Olennaista on kuitenkin se, että miehen ja naisen liittoon sisältyy tämä mahdollisuus. Lisäksi miehen ja naisen liitto on kristinuskon mukainen elämäntapa, josta jo Raamattukin puhuu. En tiedä yhtään sellaista Kirkon pyhää tms. jossa sanottaisiin, että homoseksuaalisuus on kristitylle oikea tapa elää.

Näin asia vain ON kristinuskossa. Jos uskonasioista on eri mieltä niin sitten voi liittyä sellaiseen uskonnolliseen yhteisöön, joka on lähempänä niitä omia käsityksiä. Suomessa on uskonnonvapaus, kenenkään ei ole pakko kuulua mihinkään kirkkoon. Juuri tämän vuoksi tämä homoseksuaalisuus-keskustelu joskus ihmetyttää minua. Miksi asiasta pitää koko ajan olla vänkäämässä? Monet vänkääjät eivät itse edes kuulu kirkkoihin, kunhan vain muuten vaan puhuvat. Ja asia kun ei siitä muutu, kristinusko ei parin tuhannen vuoden jälkeen ala vetää kaikkia asioita ylös alaisin vain "ajan hengen" vuoksi.

Lue lisää

"...jos ei kelpaa niin pitää liittyä toiseen kirkkoon" heitetään täällä hyvin kevyesti, mikä minusta on kysymyksen/asian välttelyä ja menemistä siitä mistä aita on matalin. Entä jos sydämessään tuntee syvää kutsua ortodoksiseen kirkkoon, mutta jotkut asiat ihmetyttää ja aiheuttaa kysymyksiä?! Ihmettely ja kyseleminen ei mielestäni saa olla uhka ja este. Hyväksyihän Jeesus Tuomaankin opetuslapsekseen. Ei kai ortodoksinakaan voida vaatia oman ajattelun totaalista kieltämistä ja kaiken sokeaa uskomista kyselemättä??!

Makarios kirjoitti:

Siis jos homoseksuaalinen mies haluaa pitkäaikaisen, jopa elinikäisen kumppaninsa, kanssa parisuhteessaan myös seksuaalisen täyttymyksen (joka lienee ihmisen perustarve), se on rinnastettavissa puukottamiseen? Ymmärrän kyllä fallisen metaforan, mutta...

Mak.

Lue lisää

rakkautta tuskin on tässä maailmassa koskaan liikaa, olkoon sitä sitten minkä sukupuolten välillä tahansa.

Serafima kirjoitti:

että kirkon ulkopuolella ei ole sakramentteja -ei siis kristillistä avioliittoakaan. Toisissa kirkoissa toimitettu kaste voidaan hyväksyä "hätäkasteena" yleisekonomian perusteella, mutta toisissa kirkoissa solmittua avioliittoa ei pidä rinnastaa ortodoksiseen avioliittoon, joka on sakramentti

On tietysti paha asia, jos henkilöllä on särkyneitä avioliittoja takanaan tai hän on ollut avoliitossa tai esim homosuhteessa, mutta tämä ei kuulu mitenkään ortodoksiseen kirkkoon liittyneen avioliittoon vihkimiseen. Kun muissa kristillisissä yhteisöissä vihityt avioliitot eivät ole ortodoksisia sakramentaalisia avioliittoja, niin niitä ei pidä kirkon ottaa huomioon. Johdonmukaista on, että Kirkko toimittaa kaikkille kirkkoonliittyville aviopareille kruunauspalveluksen.

Minusta kirkkoon liittyvällä on oikeus aloittaa puhtaalta pöydältä, olkoon hänen menneisyytensä ollut minkälainen vain. Esim autuas Augustinus eli ennen kristityksi kääntymistään konkubinaattisuhteessa, josta hänellä oli poikakin, nimeltä Adeodatus. Kristityksi kääntyessään hän jätti jalkavaimonsa ja hänestä tuli myöhemmin piispa, siis huolimatta siitä, että hän ennen kirkkoon liittymistään oli elänyt avoliitossa.

Huomaan, että taidamme puhua eri asioista. Ortodoksisesta avioliitosta eronutta ei Kirkon pitäisi minustakaan vihkiä toiseen avioliittoon.

Lue lisää

..emme puhu eri asioista. Sinä puhut nykyisestä Kirkon linjasta ja ymmärryksestä - niinkuin se käytännössä esittämälläsi tavalla suurinpiirtein onkin.

Minä taas viittaan siihen - että nykyinen avioliittokäytäntö kirkossamme EI OLE KIRKON ALKUPERÄSEN tradition mukainen linja. Nykyinen linja noudattaa nimittäin kompromissiratkaisulinjaa joka juontaa juurensa mainitsemaani keisarin pakkoediktiin. Tämän linjan silloiset kirkon paimenet pitkin hampain hyväksyivät. "Pitkin hampain" siksi, että tämä ratkaisu särki alkuperäisen ortodoksisen linjan.

Väärinkäsityksen välttämiseksi - rautalankaversio. Kirkossamme on kaksi avioliiton sakramentin käytännettä.

1.Se alkuperäinen joka oli voimassa noin vuoteen 900jkr saakka ja joka perustui Basileios Suuren kanoneihin. Niiden pohjana taas oli Pyhä Raamattu ja Kirkon pyhä traditio

2.Nykyinen linja joka 800-900-luvun taitteessa syntyi Bysantin keisarin painostuksesta ja jonka mukaan "kirkon on annettava muodollinen laillisuus kaikille avioliitoille." Tämän painostuksen alla kirkko joutui antamaan periksi alkuperäisestä linjastaan. Tätä "pakkoajan" käytännettä ortodoksinen maailma - surullista kyllä noudattaa edelleen. Katolinen kirkko sen sijaan pitää alkuperäisestä linjasta kiinni.

Tämä skitsoidinen tilanne aiheuttaa myös monenlaisia sotkuja suhteessa avioliiton kanoniseen ymmärtämiseen. Esimerkiksi otan lausumasi. Sanot "kun muissa kristillisissä yhteisöissä vihityt avioliitot eivät ole ortodoksisia sakramentaalisia avioliittoja, niin niitä ei pidä kirkon ottaa huomioon." Sanomasi noudattaa täsmälleen (HUOM!! tämä ei siis ole syytös ; ) - harmi kun et kuule ääntäni...sanon lempeän toteavalla äänellä) modernia kirkon "kompromissilinjaa" jossa hylätään alkuperäinen linja. Näin nykyisin yleisesti todetaan! (En kritisoi siis sinua - vaan yleistä linjausta)

Kirkko kun alunperin "laski" ("yksi, kaksi kolme") myös ENNEN Kirkkoon liittymistä olevat avioliitot! Ei niitä suinkaan nollattu niinkuin nykyinen käytänne väittää. Esim. hellenistisen maailman keskellä kirkko arvosti myös pakanatemppeleissä solmittuja virallisen statuksen omaavia avioliittoja. Ainoastaan moniavioisuutta ei hyväksytty. Jopa sellaisessa tilanteessa jos kristitty henkilö jäi leskeksi ja hänen puolisonsa oli pakana - kirkko EI suositellut uudelleen avioitumista koska se särkisi avioliiton purkamattomuus periaatteen (jota ei edes kuolema katkaise.) HUOM!! Vaikka kyseessä ei ollut ns.sakraaliavioliitto - niin purkamattomuudesta tuli kristityn osapuolen pitää kiinni. Pakanallista liittoakin pidettiin siis pyhänä!! Sen taustoja en jaksa selittää - menee muuten romaaniksi... ; )

Suosittelen edelleen lukemaan Meyendorffia!! Näissä asioissa niin paljon oikaistaan mutkia. Nimittäin ei tämä "sakramentti-avioliitto -- ei sakramentti-avioliitto" asetelma niin mustavalkoinen ole, mitä edelleenkin voimassa oleva pakkoediktin aikainen avioliittokäytänne meille syöttää.

Milka kirjoitti:

"...jos ei kelpaa niin pitää liittyä toiseen kirkkoon" heitetään täällä hyvin kevyesti, mikä minusta on kysymyksen/asian välttelyä ja menemistä siitä mistä aita on matalin. Entä jos sydämessään tuntee syvää kutsua ortodoksiseen kirkkoon, mutta jotkut asiat ihmetyttää ja aiheuttaa kysymyksiä?! Ihmettely ja kyseleminen ei mielestäni saa olla uhka ja este. Hyväksyihän Jeesus Tuomaankin opetuslapsekseen. Ei kai ortodoksinakaan voida vaatia oman ajattelun totaalista kieltämistä ja kaiken sokeaa uskomista kyselemättä??!

Lue lisää

Melkeinpä missä tahansa kristityssä "kirkossa" on kaikki uskonkohdat hyväksyttävä kyselemättä. Sitä ON kristillisyys. Katso vaikka protestanttisia herätysliikkeitä tai katolista kirkkoa. Vertailukohtana voi pitää vaikka monia itämaisia uskontoja, joissa ei vaadita mitään riittejä sille, kuka kelpaa palvelemaan Jumalaa.

Juxukka kirjoitti:

..emme puhu eri asioista. Sinä puhut nykyisestä Kirkon linjasta ja ymmärryksestä - niinkuin se käytännössä esittämälläsi tavalla suurinpiirtein onkin.

Minä taas viittaan siihen - että nykyinen avioliittokäytäntö kirkossamme EI OLE KIRKON ALKUPERÄSEN tradition mukainen linja. Nykyinen linja noudattaa nimittäin kompromissiratkaisulinjaa joka juontaa juurensa mainitsemaani keisarin pakkoediktiin. Tämän linjan silloiset kirkon paimenet pitkin hampain hyväksyivät. "Pitkin hampain" siksi, että tämä ratkaisu särki alkuperäisen ortodoksisen linjan.

Väärinkäsityksen välttämiseksi - rautalankaversio. Kirkossamme on kaksi avioliiton sakramentin käytännettä.

1.Se alkuperäinen joka oli voimassa noin vuoteen 900jkr saakka ja joka perustui Basileios Suuren kanoneihin. Niiden pohjana taas oli Pyhä Raamattu ja Kirkon pyhä traditio

2.Nykyinen linja joka 800-900-luvun taitteessa syntyi Bysantin keisarin painostuksesta ja jonka mukaan "kirkon on annettava muodollinen laillisuus kaikille avioliitoille." Tämän painostuksen alla kirkko joutui antamaan periksi alkuperäisestä linjastaan. Tätä "pakkoajan" käytännettä ortodoksinen maailma - surullista kyllä noudattaa edelleen. Katolinen kirkko sen sijaan pitää alkuperäisestä linjasta kiinni.

Tämä skitsoidinen tilanne aiheuttaa myös monenlaisia sotkuja suhteessa avioliiton kanoniseen ymmärtämiseen. Esimerkiksi otan lausumasi. Sanot "kun muissa kristillisissä yhteisöissä vihityt avioliitot eivät ole ortodoksisia sakramentaalisia avioliittoja, niin niitä ei pidä kirkon ottaa huomioon." Sanomasi noudattaa täsmälleen (HUOM!! tämä ei siis ole syytös ; ) - harmi kun et kuule ääntäni...sanon lempeän toteavalla äänellä) modernia kirkon "kompromissilinjaa" jossa hylätään alkuperäinen linja. Näin nykyisin yleisesti todetaan! (En kritisoi siis sinua - vaan yleistä linjausta)

Kirkko kun alunperin "laski" ("yksi, kaksi kolme") myös ENNEN Kirkkoon liittymistä olevat avioliitot! Ei niitä suinkaan nollattu niinkuin nykyinen käytänne väittää. Esim. hellenistisen maailman keskellä kirkko arvosti myös pakanatemppeleissä solmittuja virallisen statuksen omaavia avioliittoja. Ainoastaan moniavioisuutta ei hyväksytty. Jopa sellaisessa tilanteessa jos kristitty henkilö jäi leskeksi ja hänen puolisonsa oli pakana - kirkko EI suositellut uudelleen avioitumista koska se särkisi avioliiton purkamattomuus periaatteen (jota ei edes kuolema katkaise.) HUOM!! Vaikka kyseessä ei ollut ns.sakraaliavioliitto - niin purkamattomuudesta tuli kristityn osapuolen pitää kiinni. Pakanallista liittoakin pidettiin siis pyhänä!! Sen taustoja en jaksa selittää - menee muuten romaaniksi... ; )

Suosittelen edelleen lukemaan Meyendorffia!! Näissä asioissa niin paljon oikaistaan mutkia. Nimittäin ei tämä "sakramentti-avioliitto -- ei sakramentti-avioliitto" asetelma niin mustavalkoinen ole, mitä edelleenkin voimassa oleva pakkoediktin aikainen avioliittokäytänne meille syöttää.

Lue lisää

pastoraaliselta kannalta. Jos olisit itse eronnut ennen kirkkoon liittymistäsi ja sinulle sanottaisiin, ettet enää saa mennä avioliittoon ortodoksiksi tultuasi, niin pitäisit varmasti tätä vähän liian ankarana.

Protestanttisissa kirkoissahan avioliitto ei ole sakramentti, joten niissä on aivan mahdollista, että pari menee naimisiin sillä mielellä, että katsotaan nyt miten lähtee sujumaan, puhumattakaan siviiliavioliitoista.

Jos meillä otettaisiin käytäntöön roomalaiskatolinen kanoninen laki mitä tulee avioliittoihin, pitäisi sitten ottaa käyttöön myös avioliitojen mitätöimiset ja niiden "pätevyyden" tutkinta. Roomalaiskatolisessa kirkossa tutkitaan myös muiden kuin katolisessa kirkossa solmittujen avioliitojen "pätevyyttä". Minusta nuo avioliittojen mitätöimiset ovat silkkaa jumalanpilkkaa.

Pidän oman kirkkomme käytäntöä rehellisempänä ja parempana. Kirkko suosittelee vain yhtä avioliittoa, mutta vihkii myös uudelleen -tapauksesta riippuen.

Milka kirjoitti:

"...jos ei kelpaa niin pitää liittyä toiseen kirkkoon" heitetään täällä hyvin kevyesti, mikä minusta on kysymyksen/asian välttelyä ja menemistä siitä mistä aita on matalin. Entä jos sydämessään tuntee syvää kutsua ortodoksiseen kirkkoon, mutta jotkut asiat ihmetyttää ja aiheuttaa kysymyksiä?! Ihmettely ja kyseleminen ei mielestäni saa olla uhka ja este. Hyväksyihän Jeesus Tuomaankin opetuslapsekseen. Ei kai ortodoksinakaan voida vaatia oman ajattelun totaalista kieltämistä ja kaiken sokeaa uskomista kyselemättä??!

Lue lisää

Kyllä asioita saa ihmetellä, mutta pitää myös luottaa siihen tulkintaan Raamatusta ja uskosta, minkä Kirkko on vuosisatojen kuluessa luonut. Ei ortodoksisuus ole mitään "yksityisajattelua". Nykyisin moni ajattelee, että noukitaan rusinat pullasta: ortodoksisuudesta omaksutaan ikonit, luterilaisilta naispappeus, katolilaisilta pyhimyspatsaat. Ei tämä ole kuitenkaan sellaista uskonnollisuutta, jota Kirkko edellyttää. Tuo on juuri sitä rusinat pullasta-uskonnollisuutta.

Kirkko on täydellinen. Ihmisiin voi pettyä, mutta Kirkko ja sen opetus ovat arvostelun yläpuolella.

Koska tämä homous-asia ei tästä tule muuttumaan (ainakaan ortodoksisessa kirkossa), niin minusta asiasta on turha vääntää sen enempää. Jos asia tuntuu hankalalta, niin en oikeasti näe juuri muutakaan vaihtoehtoa kuin 1) keskustelun rippi-isän kanssa, joka voi selvittää Kirkon opetusta 2) oman mielentilan tutkiskelua yksinäisyydessä, kunnes asiat selviävät tai päätyvät edes johonkin suvantovaiheeseen 3)toiseen uskontokuntaan liittymisen, jos tästä asiasta muodostuu joku kynnyskysymys. Se olisi sääli, mutta tietenkään kenenkään ei pidä toimia omaatuntoaan vastaan.

ortodoksinainen kirjoitti:

Kyllä asioita saa ihmetellä, mutta pitää myös luottaa siihen tulkintaan Raamatusta ja uskosta, minkä Kirkko on vuosisatojen kuluessa luonut. Ei ortodoksisuus ole mitään "yksityisajattelua". Nykyisin moni ajattelee, että noukitaan rusinat pullasta: ortodoksisuudesta omaksutaan ikonit, luterilaisilta naispappeus, katolilaisilta pyhimyspatsaat. Ei tämä ole kuitenkaan sellaista uskonnollisuutta, jota Kirkko edellyttää. Tuo on juuri sitä rusinat pullasta-uskonnollisuutta.

Kirkko on täydellinen. Ihmisiin voi pettyä, mutta Kirkko ja sen opetus ovat arvostelun yläpuolella.

Koska tämä homous-asia ei tästä tule muuttumaan (ainakaan ortodoksisessa kirkossa), niin minusta asiasta on turha vääntää sen enempää. Jos asia tuntuu hankalalta, niin en oikeasti näe juuri muutakaan vaihtoehtoa kuin 1) keskustelun rippi-isän kanssa, joka voi selvittää Kirkon opetusta 2) oman mielentilan tutkiskelua yksinäisyydessä, kunnes asiat selviävät tai päätyvät edes johonkin suvantovaiheeseen 3)toiseen uskontokuntaan liittymisen, jos tästä asiasta muodostuu joku kynnyskysymys. Se olisi sääli, mutta tietenkään kenenkään ei pidä toimia omaatuntoaan vastaan.

Lue lisää

Hei kerropas kuinka tämän asian voi ottaa puheeksi "rippi-isän" kanssa joka on homo. Voiko hän neuvoa ja ohjata ja avustaa heteroa käsittelemään näitä asioita objektiivisesti. Voiko piispa (joka myös on homo) sen paremmin pystyä samaistumaan heteron ajatusmaailmaan. Mikä on syntiä ja mikä on heikkoutta?

Serafima kirjoitti:

pastoraaliselta kannalta. Jos olisit itse eronnut ennen kirkkoon liittymistäsi ja sinulle sanottaisiin, ettet enää saa mennä avioliittoon ortodoksiksi tultuasi, niin pitäisit varmasti tätä vähän liian ankarana.

Protestanttisissa kirkoissahan avioliitto ei ole sakramentti, joten niissä on aivan mahdollista, että pari menee naimisiin sillä mielellä, että katsotaan nyt miten lähtee sujumaan, puhumattakaan siviiliavioliitoista.

Jos meillä otettaisiin käytäntöön roomalaiskatolinen kanoninen laki mitä tulee avioliittoihin, pitäisi sitten ottaa käyttöön myös avioliitojen mitätöimiset ja niiden "pätevyyden" tutkinta. Roomalaiskatolisessa kirkossa tutkitaan myös muiden kuin katolisessa kirkossa solmittujen avioliitojen "pätevyyttä". Minusta nuo avioliittojen mitätöimiset ovat silkkaa jumalanpilkkaa.

Pidän oman kirkkomme käytäntöä rehellisempänä ja parempana. Kirkko suosittelee vain yhtä avioliittoa, mutta vihkii myös uudelleen -tapauksesta riippuen.

Lue lisää

Serafima: "Pidän oman kirkkomme käytäntöä rehellisempänä ja parempana."

***Nii...langenneessa maailmassa ei taida aukotonta systeemiä näissä jutuissa olla...*huokaus*

Upeaa että ajattelet pastoraaliselta kannalta ; )
Joskus on hyvä kääntää näkökulmaa myöskin niinpäin, että ajattelee pastoraaliselta kannalta millaisen paineen keskellä papperoisemme ovat.

Vihkipappeina he joutuvatkin melkoiseen taiteiluun: soveltavat käytännössä kirkon avioliiton purkamattomuusdogmaa sekä yhdistävät sen kanssa pastoraaliteologian sekä samaan aikaan tiedostavat näitä "historian vääristymiä" joita Kirkonkin elämään on pujahtanut. Mahtaa sisäiset tunteet olla melko mylläkässä kun vihkivät itse samaa henkilöä jopa kolmatta kertaa!! Siinä on oleminen!

Sitä en tiedä miten piispojen sisäinen maailma tässä kohden liikkuu - kun he joutuvat omalta osaltaan "myöntämään" kirkollisia avioeroja ja näin itseasiassa tehtailevat luvan uusioliitoille...eli käytännössä itse rikkovat avioliiton purkamattomuusperiaatetta.

Voi maailmaa...voi meitä...*huokaus*

kysynpähän kirjoitti:

Hei kerropas kuinka tämän asian voi ottaa puheeksi "rippi-isän" kanssa joka on homo. Voiko hän neuvoa ja ohjata ja avustaa heteroa käsittelemään näitä asioita objektiivisesti. Voiko piispa (joka myös on homo) sen paremmin pystyä samaistumaan heteron ajatusmaailmaan. Mikä on syntiä ja mikä on heikkoutta?

Lue lisää

Ovatko nuo viittaamasi pappi ja piispa julistautuneet homoiksi?

milwaukee kirjoitti:

Melkeinpä missä tahansa kristityssä "kirkossa" on kaikki uskonkohdat hyväksyttävä kyselemättä. Sitä ON kristillisyys. Katso vaikka protestanttisia herätysliikkeitä tai katolista kirkkoa. Vertailukohtana voi pitää vaikka monia itämaisia uskontoja, joissa ei vaadita mitään riittejä sille, kuka kelpaa palvelemaan Jumalaa.

Lue lisää

...ei hyväksynyt kyselemättä!! Jeesus kyllä hyväksyi hänet kysymyksineen ja epäilyksineen.

Golem kirjoitti:

Ovatko nuo viittaamasi pappi ja piispa julistautuneet homoiksi?

...oli mielenkiintoinen lause Rauno Pietarisen artikkelissa Vastuu kirkon tilasta on kaikilla sen jäsenillä: "Kirkon on voitava myös 2000-luvulla edellyttää avioliitossa olevilta uskollisuutta toisilleen ja luostariasukkailta ja selibaattiin vapaaehtoisesti (huom!) sitoutuneilta seksuaalista pidättäytymistä. Selibaattia ei saa yksipuolisesti tulkita vain heterosuhteita koskevaksi."
Jokainen voi miettiä mitä lauseen taustalta löytyy.

Toinen asia: mikä merkitys kihlauksella on ortodoksikirkossa? Happamia, sanoi kettu...taannoin ortodoksimies pyysi minua kihloihin kanssaan ja yllätys yllätys, jätti minut ennekuin ehdimme sormuksia ostaa. Luulin että jos kihlauksesta puhutaan,ja etenkin jos puhujana on ortodoksi, kyse on jostain vakavammasta. :-(

ortodoksinainen kirjoitti:

Kyllä asioita saa ihmetellä, mutta pitää myös luottaa siihen tulkintaan Raamatusta ja uskosta, minkä Kirkko on vuosisatojen kuluessa luonut. Ei ortodoksisuus ole mitään "yksityisajattelua". Nykyisin moni ajattelee, että noukitaan rusinat pullasta: ortodoksisuudesta omaksutaan ikonit, luterilaisilta naispappeus, katolilaisilta pyhimyspatsaat. Ei tämä ole kuitenkaan sellaista uskonnollisuutta, jota Kirkko edellyttää. Tuo on juuri sitä rusinat pullasta-uskonnollisuutta.

Kirkko on täydellinen. Ihmisiin voi pettyä, mutta Kirkko ja sen opetus ovat arvostelun yläpuolella.

Koska tämä homous-asia ei tästä tule muuttumaan (ainakaan ortodoksisessa kirkossa), niin minusta asiasta on turha vääntää sen enempää. Jos asia tuntuu hankalalta, niin en oikeasti näe juuri muutakaan vaihtoehtoa kuin 1) keskustelun rippi-isän kanssa, joka voi selvittää Kirkon opetusta 2) oman mielentilan tutkiskelua yksinäisyydessä, kunnes asiat selviävät tai päätyvät edes johonkin suvantovaiheeseen 3)toiseen uskontokuntaan liittymisen, jos tästä asiasta muodostuu joku kynnyskysymys. Se olisi sääli, mutta tietenkään kenenkään ei pidä toimia omaatuntoaan vastaan.

Lue lisää

tämä "kirkko on täydellinen". Kuitenkin se muodostuu epätäydellisistä ja erehtyväisistä ihmisistä! ja kaikkien kirkkojen, myös ortodoksikirkkohen , historiasta löytyy ylilyöntejä ja harha-askelia.

Milka kirjoitti:

tämä "kirkko on täydellinen". Kuitenkin se muodostuu epätäydellisistä ja erehtyväisistä ihmisistä! ja kaikkien kirkkojen, myös ortodoksikirkkohen , historiasta löytyy ylilyöntejä ja harha-askelia.

Lue lisää

Jos vaikuttaa kovalta tekstiltä, niin ehkäpä se ei johdukaan minusta, vaan koko tästä läpälässyn-kulttuuristamme, joka kieltäytyy määrittelemästä oikeaa ja väärää.

Kirkko on täydellinen - sen sanoi minulle eräs pappi. Ja hän on oikeassa. Kirkko Kristuksen ruumiina ON täydellinen. Vaikka Kirkon piirissä toimivat ihmiset ovat epätäydellisiä.

Golem kirjoitti:

Ovatko nuo viittaamasi pappi ja piispa julistautuneet homoiksi?

Eiköhän ole niin, että jos pappi tai piispa uskaltaisi "julistautua" tai tulla kaapista ulos kuten eräs julkisuuden henkilö taannoin, edessä voisi olla tai olisi viralta pano. Ei kai sellainen ole tarpeen, kysymykselläni kyseenalaistan taipumukseltaan homoseksuaalin henkilön mahdollisuuden ja kyvyn samaistua hetoron ajatusmaailmaan. Voihan olla että olen tässä asiassa täysin väärässä, en nimittäin pysty heterona samaistumaan homoseksuaalin ajatus- ja tunne-elämään.

ortodoksinainen kirjoitti:

Jos vaikuttaa kovalta tekstiltä, niin ehkäpä se ei johdukaan minusta, vaan koko tästä läpälässyn-kulttuuristamme, joka kieltäytyy määrittelemästä oikeaa ja väärää.

Kirkko on täydellinen - sen sanoi minulle eräs pappi. Ja hän on oikeassa. Kirkko Kristuksen ruumiina ON täydellinen. Vaikka Kirkon piirissä toimivat ihmiset ovat epätäydellisiä.

Lue lisää

ehdottoman tärkeä täsmennys: kirkko Kristuksen ruumiina on täydellinen. Ihmisinä kirkossa teemme virheitä ja siksi pitää olla mahdollisuus myös keskusteluun ja kritisointiin ilman että heti ollaan osittamassa ovea!

Asia on näin, eikä siihen ole vastaansanomista. Avaaja ei kuitenkaan kysellyt homoseksuaalisen parisuhteen sakramentaalisuudesta tai -dettomuudesta vaan homoseksuaalisuuden synnillisyydestä. Vastauskin on saatu: itse taipumus ei ole synti, toteutettu teko on. Mikä sitten on homoseksuaalisuuden toteutumaa, kaipa siihenkin on olemassa vastauksia?

Mak.

Makarios kirjoitti:

Asia on näin, eikä siihen ole vastaansanomista. Avaaja ei kuitenkaan kysellyt homoseksuaalisen parisuhteen sakramentaalisuudesta tai -dettomuudesta vaan homoseksuaalisuuden synnillisyydestä. Vastauskin on saatu: itse taipumus ei ole synti, toteutettu teko on. Mikä sitten on homoseksuaalisuuden toteutumaa, kaipa siihenkin on olemassa vastauksia?

Mak.

Lue lisää

Ehkäpä meidän tulisi tässäkin keskustelussa palauttaa mieleemme, mitä synti (kielititeellisestikin) judeo-hellenistiseltä ja sitä kautta ortodoksiselta kannalta on: harhaan osumista. Se on jotain aivan muuta kuin läntinen, varsinkin protestanttinen käsitys. Onhan jo germaanisten kielten synti-sanakin lähtöisin lakitermistä, joka on tarkoitanut lailista estettä.

Mak.

Makarios kirjoitti:

Asia on näin, eikä siihen ole vastaansanomista. Avaaja ei kuitenkaan kysellyt homoseksuaalisen parisuhteen sakramentaalisuudesta tai -dettomuudesta vaan homoseksuaalisuuden synnillisyydestä. Vastauskin on saatu: itse taipumus ei ole synti, toteutettu teko on. Mikä sitten on homoseksuaalisuuden toteutumaa, kaipa siihenkin on olemassa vastauksia?

Mak.

Lue lisää

Jos piispainkokouksen lausuntoa lukee - niin siinähän se vastaus myös tuohon keskustelijan avaajan kysymykseenkin tulee jos sen osaa sieltä poimia ; ) (pientä sisälukutaitoa...)

Pointsi on siinä, että on nimittäin jokin syvempi SYY ja TEOLOGINEN tausta sille - MIKSI piispainkokous torjuu kaikki muut yhteiselämän muodot paitsi miehen ja naisen väliset AVIOLIITOT.

Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä - eiköhän tuo ole piispainkokouksen kannanoton taustateologia. Synniksi sen ainakin sanoo a)Raamattu ja b)kanoninen traditio. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Jälkimmäisenä mainittu lähde pitää itse aktia erittäin raskauttavana synnin harjoittamisena jonka katumusaika oli vuosia.

Taipumus on eri juttu - heteroillakin voi olla kaikenlaista synniksi luokiteltavaa taipumusta. Sellaiset "taipumukset" tulee alistaa kilvoituksen ja kirkastumisen alueelle. Ortodoksikristityn tulee KAIKESSA kirkastaa Jumalaa ja pyrkiä myös pyhittämään "taipumus" alue siten, että se ohjautuu Jumalan tahdon mukaisesti. Jos taipumusta ei "valvo" (kaanaan kielellä sanottuna: torju paheita ja harjoita hyveitä, pyrkien kohti täydellisyyttä, kuolettaen himot) se synnyttää helposti sitten taipumuksen valloilleen pääsemisen.

Homoseksuaalisuuteen liittyvästä teemasta kirjoittaa ortodoksisen tradition valossa mm. TM Markus Paavola kirjassa "kruunaa heidät yhdeksi."

Juxukka kirjoitti:

Jos piispainkokouksen lausuntoa lukee - niin siinähän se vastaus myös tuohon keskustelijan avaajan kysymykseenkin tulee jos sen osaa sieltä poimia ; ) (pientä sisälukutaitoa...)

Pointsi on siinä, että on nimittäin jokin syvempi SYY ja TEOLOGINEN tausta sille - MIKSI piispainkokous torjuu kaikki muut yhteiselämän muodot paitsi miehen ja naisen väliset AVIOLIITOT.

Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä - eiköhän tuo ole piispainkokouksen kannanoton taustateologia. Synniksi sen ainakin sanoo a)Raamattu ja b)kanoninen traditio. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Jälkimmäisenä mainittu lähde pitää itse aktia erittäin raskauttavana synnin harjoittamisena jonka katumusaika oli vuosia.

Taipumus on eri juttu - heteroillakin voi olla kaikenlaista synniksi luokiteltavaa taipumusta. Sellaiset "taipumukset" tulee alistaa kilvoituksen ja kirkastumisen alueelle. Ortodoksikristityn tulee KAIKESSA kirkastaa Jumalaa ja pyrkiä myös pyhittämään "taipumus" alue siten, että se ohjautuu Jumalan tahdon mukaisesti. Jos taipumusta ei "valvo" (kaanaan kielellä sanottuna: torju paheita ja harjoita hyveitä, pyrkien kohti täydellisyyttä, kuolettaen himot) se synnyttää helposti sitten taipumuksen valloilleen pääsemisen.

Homoseksuaalisuuteen liittyvästä teemasta kirjoittaa ortodoksisen tradition valossa mm. TM Markus Paavola kirjassa "kruunaa heidät yhdeksi."

Lue lisää

Markus Paavola käsittääkseni nimenomaan on sitä mieltä, että jo homoseksuaalinen taipumus on syntiä. Eli annoitko nyt viitteen, joka lyö aikaisempaa ajatustasi korville vai miten tämä on ymmärrettävissä?

Ihme ja kumma kirjoitti:

Markus Paavola käsittääkseni nimenomaan on sitä mieltä, että jo homoseksuaalinen taipumus on syntiä. Eli annoitko nyt viitteen, joka lyö aikaisempaa ajatustasi korville vai miten tämä on ymmärrettävissä?

Lue lisää

Esitin lukuvinkiksi Paavolan ansiokkaan ja raikkaan kirjoituksen. En ajatellut korvapuusteja sen kummemmin ; )

Tämän lisäksi esitin "taipumukseen" liittyen OMAN näkemykseni joka on kieltämättä vaappuva, eikä ole asettunut mihinkään "kiveen hakattuun" muotoonsa, sillä Jeesuksen sanojen mukaan: "himokas katse" on jo sinällään syntiä. Tällöin olemmekin jo taipumuksen alueella...taipumuksen katsella sitä mikä miellyttää....hmm.... 8 )

Juxukka kirjoitti:

Jos piispainkokouksen lausuntoa lukee - niin siinähän se vastaus myös tuohon keskustelijan avaajan kysymykseenkin tulee jos sen osaa sieltä poimia ; ) (pientä sisälukutaitoa...)

Pointsi on siinä, että on nimittäin jokin syvempi SYY ja TEOLOGINEN tausta sille - MIKSI piispainkokous torjuu kaikki muut yhteiselämän muodot paitsi miehen ja naisen väliset AVIOLIITOT.

Homoseksuaalisuuden toteuttaminen on syntiä - eiköhän tuo ole piispainkokouksen kannanoton taustateologia. Synniksi sen ainakin sanoo a)Raamattu ja b)kanoninen traditio. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä. Jälkimmäisenä mainittu lähde pitää itse aktia erittäin raskauttavana synnin harjoittamisena jonka katumusaika oli vuosia.

Taipumus on eri juttu - heteroillakin voi olla kaikenlaista synniksi luokiteltavaa taipumusta. Sellaiset "taipumukset" tulee alistaa kilvoituksen ja kirkastumisen alueelle. Ortodoksikristityn tulee KAIKESSA kirkastaa Jumalaa ja pyrkiä myös pyhittämään "taipumus" alue siten, että se ohjautuu Jumalan tahdon mukaisesti. Jos taipumusta ei "valvo" (kaanaan kielellä sanottuna: torju paheita ja harjoita hyveitä, pyrkien kohti täydellisyyttä, kuolettaen himot) se synnyttää helposti sitten taipumuksen valloilleen pääsemisen.

Homoseksuaalisuuteen liittyvästä teemasta kirjoittaa ortodoksisen tradition valossa mm. TM Markus Paavola kirjassa "kruunaa heidät yhdeksi."

Lue lisää

Tämän sanojenpyörittelyn keskellä taidamme unohtaa, että homoseksuaalisuus on kaikkea ja paljon muuta kuin "taipumus". Olen itse hetero ja neljän lapsen isä mutta minulla on homoseksuaalisia ystäviä, joiden kärsimystä ja pakotettua kilvoittelua - eikö kilvoittelunkin tulisi olla valinta? - olen päässyt viereltä seuraamaan. Seksuaalisuus on jotain paljon syvempää, kokonaisvaltaisempaa ja sielun syvimpiin kerroksiinkin tunkeutuvampaa kuin esim. tässä ketjussa ilmoille heitetty kleptomania. Oletko sinä, Juxukka, vain "taipumukseltasi" hetero? (Panisin tähän perään hymiön, jos käyttäisin niitä.)

Mak. (joka taitaa ottaa syksyllä yliopistolla vapaaehtoisena kurssina sisälukutaidon, hymps, hymps)

Juxukka kirjoitti:

Esitin lukuvinkiksi Paavolan ansiokkaan ja raikkaan kirjoituksen. En ajatellut korvapuusteja sen kummemmin ; )

Tämän lisäksi esitin "taipumukseen" liittyen OMAN näkemykseni joka on kieltämättä vaappuva, eikä ole asettunut mihinkään "kiveen hakattuun" muotoonsa, sillä Jeesuksen sanojen mukaan: "himokas katse" on jo sinällään syntiä. Tällöin olemmekin jo taipumuksen alueella...taipumuksen katsella sitä mikä miellyttää....hmm.... 8 )

Lue lisää

Nimittäin esimerkiksi aviorikos on sellainen asia, joka joko tehdään tai ei. Sen sijaan katse, "katsoo naista himoiten häntä", on pitkälti mielen asia. Silloin sellaisen selvittely voi vaatia pitkääkin keskustelua rippi-isän kanssa.

Jos mieli houkuttelee tuijottamaan naista siten "kuin riisuisi hänet", niin on parempi katsella toiseen suuntaan. Tällainen katseleminen on kuitenkin rakennettu heteroseksuaalisen miehen geeneihin. Ihmisen erottaa muista eläimistä se, että myös ajatuksia on mahdollista hallita. Kovin monet kuitenkaan eivät edes yritä.

Makarios kirjoitti:

Tämän sanojenpyörittelyn keskellä taidamme unohtaa, että homoseksuaalisuus on kaikkea ja paljon muuta kuin "taipumus". Olen itse hetero ja neljän lapsen isä mutta minulla on homoseksuaalisia ystäviä, joiden kärsimystä ja pakotettua kilvoittelua - eikö kilvoittelunkin tulisi olla valinta? - olen päässyt viereltä seuraamaan. Seksuaalisuus on jotain paljon syvempää, kokonaisvaltaisempaa ja sielun syvimpiin kerroksiinkin tunkeutuvampaa kuin esim. tässä ketjussa ilmoille heitetty kleptomania. Oletko sinä, Juxukka, vain "taipumukseltasi" hetero? (Panisin tähän perään hymiön, jos käyttäisin niitä.)

Mak. (joka taitaa ottaa syksyllä yliopistolla vapaaehtoisena kurssina sisälukutaidon, hymps, hymps)

Lue lisää

Kun takerruit tuohon kleptomaniaan, niin huomautan sinulle, että monet muut esimerkit, jotka olisivat ehkä lähempänä pääongelmaamme, eivät oikein sovellu käsiteltäviksi täällä. Niistä jotkut ovat moniltakin osin raskaita rikoksia, jos kyseisiä taipumuksia toteutettaisiin käytännössä. En aio yksilöidä pidemmälle.

Makarios kirjoitti:

Asia on näin, eikä siihen ole vastaansanomista. Avaaja ei kuitenkaan kysellyt homoseksuaalisen parisuhteen sakramentaalisuudesta tai -dettomuudesta vaan homoseksuaalisuuden synnillisyydestä. Vastauskin on saatu: itse taipumus ei ole synti, toteutettu teko on. Mikä sitten on homoseksuaalisuuden toteutumaa, kaipa siihenkin on olemassa vastauksia?

Mak.

Lue lisää

kanta tosiaan se, että homoseksuaalinen taipumus ei ole synti? Kyselen tätä vielä, kun minulle jäi epäselväksi.

Minulle on tosiaan syntynyt sellainen kuva, että iso osa ort. teologeista on paljon ahdasmielisempiä kuin katoliset kollegansa suhteessa homoseksuaalisuuteen. Eli katolisen katekismuksen mukaan homoseksuaalinen taipumus ei ole synti itsessään.

Ihme ja kumma kirjoitti:

kanta tosiaan se, että homoseksuaalinen taipumus ei ole synti? Kyselen tätä vielä, kun minulle jäi epäselväksi.

Minulle on tosiaan syntynyt sellainen kuva, että iso osa ort. teologeista on paljon ahdasmielisempiä kuin katoliset kollegansa suhteessa homoseksuaalisuuteen. Eli katolisen katekismuksen mukaan homoseksuaalinen taipumus ei ole synti itsessään.

Lue lisää

Esim Venäjän kirkossa ei homoseksuaalisuutta yleensä ymmärretä. Venäläiset suhtautuvat galluppejen mukaan muutenkin homoihin hyvin kielteisesti.

Ortodoksinen kirkko korostaa hyvin voimakkaasti, että ihmisen tulee elää joko avioliitossa tai mennä luostariin. Katolisessa kirkossa taas suositaan naimattomuutta. Papit elävät selibaatissa ja maailmassa eläville maallikoillekin naimattomuutta pidetään hyvänä vaihtoehtona.

Monet roomalaiskatoliset papit ovat itse homoseksuaaleja, kun taas meikäläinen valkoinen papisto (naimisissa oleva papisto)koostuu tietysti pelkästään heteroista.

Taipumus johonkin syntiin ei ole sinänsä syntiä, jos ei lankea näihin houkutuksiin. Synnilliset ajatukset ovat kuin linnut, jotka lentävät päämme yli, mutta emme saa antaa niiden tehdä pesää päämme päälle.

Serafima kirjoitti:

Esim Venäjän kirkossa ei homoseksuaalisuutta yleensä ymmärretä. Venäläiset suhtautuvat galluppejen mukaan muutenkin homoihin hyvin kielteisesti.

Ortodoksinen kirkko korostaa hyvin voimakkaasti, että ihmisen tulee elää joko avioliitossa tai mennä luostariin. Katolisessa kirkossa taas suositaan naimattomuutta. Papit elävät selibaatissa ja maailmassa eläville maallikoillekin naimattomuutta pidetään hyvänä vaihtoehtona.

Monet roomalaiskatoliset papit ovat itse homoseksuaaleja, kun taas meikäläinen valkoinen papisto (naimisissa oleva papisto)koostuu tietysti pelkästään heteroista.

Taipumus johonkin syntiin ei ole sinänsä syntiä, jos ei lankea näihin houkutuksiin. Synnilliset ajatukset ovat kuin linnut, jotka lentävät päämme yli, mutta emme saa antaa niiden tehdä pesää päämme päälle.

Lue lisää

Aina välillä, Serafima rakas, mustavalkoinen naiiviutesi tuntuu herttaisen hölmöltä. Kuten tässä:

"Monet roomalaiskatoliset papit ovat itse homoseksuaaleja, kun taas meikäläinen valkoinen papisto (naimisissa oleva papisto) koostuu tietysti pelkästään heteroista."

Juupa juu, jokainen naimisissa oleva on hetero. Tietysti, eihän hän muuten olisi naimisissa... Pappikin on vain ihminen, ja tragedioita (mene naimisiin tai luostariin) löytyy satavarmasti myös seurakuntapappien perheistä.

Mak.

Makarios kirjoitti:

Aina välillä, Serafima rakas, mustavalkoinen naiiviutesi tuntuu herttaisen hölmöltä. Kuten tässä:

"Monet roomalaiskatoliset papit ovat itse homoseksuaaleja, kun taas meikäläinen valkoinen papisto (naimisissa oleva papisto) koostuu tietysti pelkästään heteroista."

Juupa juu, jokainen naimisissa oleva on hetero. Tietysti, eihän hän muuten olisi naimisissa... Pappikin on vain ihminen, ja tragedioita (mene naimisiin tai luostariin) löytyy satavarmasti myös seurakuntapappien perheistä.

Mak.

Lue lisää

Ehkä yksinkertaistin taas vähän liikaa. Olen tottunut selittämään asioita lapsille.

Tietysti papistonkin piiristä löytyy perhetragedioita. Ihmisiähän papit ja heidän puolisonsakin vain ovat.

Jos homoseksuaalinen taipumus on synnnäinen laatuaan, ei kukaan usko ensin olevansa hetero ja myöhemmin kuitenkin koe "homoseksuaalista herätystä", vaan taipumus tulee esiin viimeistään murrosiässä. Varsinkin lesboilla tämä on kuitenkin tavallista. He saattavat ensin olla tavallisia naimisissaolevia naisia ja äitejäkin, mutta huomata myöhemmin olevansakin lesboja.

Miespuolisten homojen asioita en niinkään tunne. Homoseksuaalisuuden syntyä tutkitaan kovasti. Ehkä tiede piankin selvittää tämän ilmiön synnyn. Kirkon pitää sitten ottaa siihen kantaa uudestaan.

Golem kirjoitti:

Kun takerruit tuohon kleptomaniaan, niin huomautan sinulle, että monet muut esimerkit, jotka olisivat ehkä lähempänä pääongelmaamme, eivät oikein sovellu käsiteltäviksi täällä. Niistä jotkut ovat moniltakin osin raskaita rikoksia, jos kyseisiä taipumuksia toteutettaisiin käytännössä. En aio yksilöidä pidemmälle.

Lue lisää

...pahan sanan ääneen: pedofilia. Se on tullut täällä sanotuksi ennenkin, ja jätän sen omaan arvoonsa. Sen sijaan haluan lainata tänään tullutta Aamun Koittoa ja Isä Andreas Larikkaa (tai pikemminkin hänen siteeraamaansa radiosaarnaa):

"Saavatko kirkkoon tulla kaikki? Siis todella aivan kaikki? Miten suhtautuivatkaan fariseukset ja kirjanoppineet, kun Jeesuksen perässä temppelin tulivat myös sokeat ja rammat! Muta Jeesus hyväksyi kaikki - vain fariseuksia, siis tekopyhiä, Hän ei hyväksynyt."

Mak.

Serafima kirjoitti:

Esim Venäjän kirkossa ei homoseksuaalisuutta yleensä ymmärretä. Venäläiset suhtautuvat galluppejen mukaan muutenkin homoihin hyvin kielteisesti.

Ortodoksinen kirkko korostaa hyvin voimakkaasti, että ihmisen tulee elää joko avioliitossa tai mennä luostariin. Katolisessa kirkossa taas suositaan naimattomuutta. Papit elävät selibaatissa ja maailmassa eläville maallikoillekin naimattomuutta pidetään hyvänä vaihtoehtona.

Monet roomalaiskatoliset papit ovat itse homoseksuaaleja, kun taas meikäläinen valkoinen papisto (naimisissa oleva papisto)koostuu tietysti pelkästään heteroista.

Taipumus johonkin syntiin ei ole sinänsä syntiä, jos ei lankea näihin houkutuksiin. Synnilliset ajatukset ovat kuin linnut, jotka lentävät päämme yli, mutta emme saa antaa niiden tehdä pesää päämme päälle.

Lue lisää

Edelleen jää epäselväksi mikä on kirkon kanta. Onko homous syntiä vai ei? Homoseksuaalinen taipumus ei olisi syntiä, mutta homoseksuaalinen akti olisi. Käyvätkö parisuhteessa elävät ortodoksihomot ja seksuaalista aktia harrastavat heterot (avioliiton ulkopuolella seksiä harrastavat) synnintunnustuksella jokaisen aktin jälkeen (hehän tekevät syntiä lähes päivittäin). Miksi tämä asia jaksaa täällä puhuttaa, onko ort.kirkko tuonut kantansa julkisuutteen.

Mitenkäs sitten ne heterot tai muut erilaisuudet, joiden taipumukset ovat jos jonkinlaiset. Entäs vaikka pedofiilit onko heidänkin "taipumuksensa" geneettinen vai johtuuko lapsuuden traumoista.
Eivät kaikki ihmiset elä hyvässä parisuhteessa, jossa on rakkautta. On paljon yksinäisiä ja erilaisia, jotka eivät saa lainkaan kumppania tai rakkautta ja läheisyyttä. Ovatko hekin syntisiä ihmisiä etsiessään ystävää ja suhdetta toiseen ihmiseen.

Makarios kirjoitti:

...pahan sanan ääneen: pedofilia. Se on tullut täällä sanotuksi ennenkin, ja jätän sen omaan arvoonsa. Sen sijaan haluan lainata tänään tullutta Aamun Koittoa ja Isä Andreas Larikkaa (tai pikemminkin hänen siteeraamaansa radiosaarnaa):

"Saavatko kirkkoon tulla kaikki? Siis todella aivan kaikki? Miten suhtautuivatkaan fariseukset ja kirjanoppineet, kun Jeesuksen perässä temppelin tulivat myös sokeat ja rammat! Muta Jeesus hyväksyi kaikki - vain fariseuksia, siis tekopyhiä, Hän ei hyväksynyt."

Mak.

Lue lisää

Muistelepas rikkaan nuorukaisen tapausta. Jos sydän on kukkarossa ja osakesalkussa, niin ei ole asiaa apostolien joukkoon.

Jeesuksen kutsut voi tulkita niinkin, että kaikki ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Siis ovet ovat auki, mutta ennen sisäänpääsyä pitää hyväksyä järjestyssäännöt.

vastausta vailla kirjoitti:

Edelleen jää epäselväksi mikä on kirkon kanta. Onko homous syntiä vai ei? Homoseksuaalinen taipumus ei olisi syntiä, mutta homoseksuaalinen akti olisi. Käyvätkö parisuhteessa elävät ortodoksihomot ja seksuaalista aktia harrastavat heterot (avioliiton ulkopuolella seksiä harrastavat) synnintunnustuksella jokaisen aktin jälkeen (hehän tekevät syntiä lähes päivittäin). Miksi tämä asia jaksaa täällä puhuttaa, onko ort.kirkko tuonut kantansa julkisuutteen.

Mitenkäs sitten ne heterot tai muut erilaisuudet, joiden taipumukset ovat jos jonkinlaiset. Entäs vaikka pedofiilit onko heidänkin "taipumuksensa" geneettinen vai johtuuko lapsuuden traumoista.
Eivät kaikki ihmiset elä hyvässä parisuhteessa, jossa on rakkautta. On paljon yksinäisiä ja erilaisia, jotka eivät saa lainkaan kumppania tai rakkautta ja läheisyyttä. Ovatko hekin syntisiä ihmisiä etsiessään ystävää ja suhdetta toiseen ihmiseen.

Lue lisää

"Edelleen jää epäselväksi mikä on kirkon kanta. Onko homous syntiä vai ei? Homoseksuaalinen taipumus ei olisi syntiä, mutta homoseksuaalinen akti olisi."

Tuolla on aiemmin viitattu piispojen lausumaan: Avioliiton sakramentti koskee miehen ja naisen liittoa. Siis muut "suhteet" ovat syntiä.

Ihminen ei ole syntiä, mutta ihmisen teot voivat sitä olla.

Makarios kirjoitti:

Tämän sanojenpyörittelyn keskellä taidamme unohtaa, että homoseksuaalisuus on kaikkea ja paljon muuta kuin "taipumus". Olen itse hetero ja neljän lapsen isä mutta minulla on homoseksuaalisia ystäviä, joiden kärsimystä ja pakotettua kilvoittelua - eikö kilvoittelunkin tulisi olla valinta? - olen päässyt viereltä seuraamaan. Seksuaalisuus on jotain paljon syvempää, kokonaisvaltaisempaa ja sielun syvimpiin kerroksiinkin tunkeutuvampaa kuin esim. tässä ketjussa ilmoille heitetty kleptomania. Oletko sinä, Juxukka, vain "taipumukseltasi" hetero? (Panisin tähän perään hymiön, jos käyttäisin niitä.)

Mak. (joka taitaa ottaa syksyllä yliopistolla vapaaehtoisena kurssina sisälukutaidon, hymps, hymps)

Lue lisää

Totta - seksuaalisuus on ihmisen "syviin kerroksiin tunkeutuvaa" kuten sanoit. Homoseksuaalisia ystäviä on minullakin - ja ymmärrän varsin hyvin yskäsi. Niinhän heterollakin voi olla monenlaisia intohimoja - joista erääseen viittasitkin - jotka saattavat tunkeutua todella syvälle identiteettiin. Näitä petoja ei kuitenkaan tule päästää irti - vaan niitä vastaan on taisteltava.

Fundeeraan (*raapii päätään)hmm...niin, että Kirkon kanonisten periaatteiden* rimaa seksuaalikysymyksissä ei tule laskea sen perusteella alas että tietynlainen seksuaalinen "formaatti" on kiinni omassa persoonassa. Rima tulee pysyttää juuri siinä mihin sen Kristus on asettanut. Kanoninen periaate olkoon kilvoituselämän ihanteena - edustakoon itse kukakin mitä seksuaalista "taipumusta"/identiteettiä/formaattia tahansa.

Ymmärrän, että jokaisella tulee vastaan hetkiä jolloin ei jaksa taistella ja toteaa olevansa voimaton himojensa suhteen. Se on inhimillistä - jokainen joutuu tämän todellisuuden eteen. Aina ei suinkaan ole jalo Kristuksen sotamies - vaan jotain ihan muuta. Mutta: jos lankeaa - tulee nousta ja tsempata taas - Jumalan armon avulla. Mutta ihanteesta ei tule luovuttaa. Pantteri ei ehkä pääse pilkuistaan, mutta ihminen voi ainakin jossain määrin hillitä ja hallita himonsa. Jumala sanoo: "väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" (1. Moos. 4:7)Ihminen on vastuullinen teoistaan.

(*ei-ortodoksi lukijalle tiedoksi, kanoninen periaate=isien tulkinta Raamatusta! vrt.Calvin/Luther/Melanchton/lut.tunnustuskirjat, jotka tulkitsevat Raamattua ja sitä miten kristittyjen pitäisi toimia tietyssä tilanteessa. Kanonit toimivat samalla tavalla ort.kirkossa uskon käytännön soveltamisen tulkkeina/ohjeistuksina. Kanonit ovat täynnä Pyhän Raamatun viittauksia johon ne nojaavat.)

Juxukka kirjoitti:

Totta - seksuaalisuus on ihmisen "syviin kerroksiin tunkeutuvaa" kuten sanoit. Homoseksuaalisia ystäviä on minullakin - ja ymmärrän varsin hyvin yskäsi. Niinhän heterollakin voi olla monenlaisia intohimoja - joista erääseen viittasitkin - jotka saattavat tunkeutua todella syvälle identiteettiin. Näitä petoja ei kuitenkaan tule päästää irti - vaan niitä vastaan on taisteltava.

Fundeeraan (*raapii päätään)hmm...niin, että Kirkon kanonisten periaatteiden* rimaa seksuaalikysymyksissä ei tule laskea sen perusteella alas että tietynlainen seksuaalinen "formaatti" on kiinni omassa persoonassa. Rima tulee pysyttää juuri siinä mihin sen Kristus on asettanut. Kanoninen periaate olkoon kilvoituselämän ihanteena - edustakoon itse kukakin mitä seksuaalista "taipumusta"/identiteettiä/formaattia tahansa.

Ymmärrän, että jokaisella tulee vastaan hetkiä jolloin ei jaksa taistella ja toteaa olevansa voimaton himojensa suhteen. Se on inhimillistä - jokainen joutuu tämän todellisuuden eteen. Aina ei suinkaan ole jalo Kristuksen sotamies - vaan jotain ihan muuta. Mutta: jos lankeaa - tulee nousta ja tsempata taas - Jumalan armon avulla. Mutta ihanteesta ei tule luovuttaa. Pantteri ei ehkä pääse pilkuistaan, mutta ihminen voi ainakin jossain määrin hillitä ja hallita himonsa. Jumala sanoo: "väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" (1. Moos. 4:7)Ihminen on vastuullinen teoistaan.

(*ei-ortodoksi lukijalle tiedoksi, kanoninen periaate=isien tulkinta Raamatusta! vrt.Calvin/Luther/Melanchton/lut.tunnustuskirjat, jotka tulkitsevat Raamattua ja sitä miten kristittyjen pitäisi toimia tietyssä tilanteessa. Kanonit toimivat samalla tavalla ort.kirkossa uskon käytännön soveltamisen tulkkeina/ohjeistuksina. Kanonit ovat täynnä Pyhän Raamatun viittauksia johon ne nojaavat.)

Lue lisää

Ymmärrän vastauksesi täysin; toisin et voisi vastatakaan - ja silti en ymmärrä mitään. Minä olen mennyt naimisiin ja saanut neljä lasta. Olen siis siinä mielessä oikein hyveellinen ortodoksi, peräti Kristuksen esimerkillinen sotamies, öhöm. Rima on korkealla mutta ei ulottumattomissa. Olen saanut elämänkumppanin ja pystyn sekä antamaan että vastaanottamaan rakkautta sen kaikilla tasoilla. Ystäväni rakkauden ja harmonisen elämän tiellä sen sijaan ovat hänen synnynnäiset pilkkunsa. Hänen osanaan (jos hän haluaa olla Kristuksen jalo soturi niin ikään) on moninkertainen kilvoitus. Hänen täyttymyksennälkänsä onkin jylläävä peto - kun se minulla on peräti ihanne!

Tässä on jotain kovasti epäoikeudenmukaista. Ei voi sanoa kuin "elämä on".

Mak.

Serafima kirjoitti:

Esim Venäjän kirkossa ei homoseksuaalisuutta yleensä ymmärretä. Venäläiset suhtautuvat galluppejen mukaan muutenkin homoihin hyvin kielteisesti.

Ortodoksinen kirkko korostaa hyvin voimakkaasti, että ihmisen tulee elää joko avioliitossa tai mennä luostariin. Katolisessa kirkossa taas suositaan naimattomuutta. Papit elävät selibaatissa ja maailmassa eläville maallikoillekin naimattomuutta pidetään hyvänä vaihtoehtona.

Monet roomalaiskatoliset papit ovat itse homoseksuaaleja, kun taas meikäläinen valkoinen papisto (naimisissa oleva papisto)koostuu tietysti pelkästään heteroista.

Taipumus johonkin syntiin ei ole sinänsä syntiä, jos ei lankea näihin houkutuksiin. Synnilliset ajatukset ovat kuin linnut, jotka lentävät päämme yli, mutta emme saa antaa niiden tehdä pesää päämme päälle.

Lue lisää

yhtyä ajatukseesi taipumuksesta homoseksuaalisuuteen. Minua on vaivannut ort. keskusteluissa, miksi nimenomaan seksuaalisella taipumuksella on niin erityisen syntinen asema monien ortodoksien (teologien) mielissä. Seksuaalisuus ei ymmärtääkseni ole itäisessä kristillisyydessä samalla tavalla peikko, kun läntisessä perinteessä.

Meillä jokaisellahan on monenlaista taipumusta monenlaiseen syntiin, ja näiden taipumustemme kanssa kamppailemme, se on osa maallista elämää. Itse ainakin omaan erittäin vahvan taipumuksen olla rakastamatta Jumalaa ja lähimmäistä niin kuin itseäni. Minusta se on taipumus, joka on huomattavasti vakavampi asia kuin seksuaalinen suuntaus.

En voi missään tilanteessa nähdä taipumusta syntinä, teot ovat sitten eri asia.

Ihme ja kumma kirjoitti:

Markus Paavola käsittääkseni nimenomaan on sitä mieltä, että jo homoseksuaalinen taipumus on syntiä. Eli annoitko nyt viitteen, joka lyö aikaisempaa ajatustasi korville vai miten tämä on ymmärrettävissä?

Lue lisää

Taipumusta kutsutaan "synnilliseksi", jos se houkuttaa syntiin. Jos sitten ihmisellä on synnillinen taipumus, ei häntä suinkaan tuomita taipumuksen mukaan vaan synnillisten tekojen.