Positiivinen yllätys oli Variksen novellikokoelma "Toshiro Mifunen tiikeri".
Kannattaa lukea, kolahtaa ehkä kohteeseen keski-ikäiset. Itse kuuntelin kasettikirjana verkkokeinussa maaten samalla kun virkkasin vauvannuttua. Lukijana Liisa Paatsokin onnistuu niin, että tulee välillä aivan Minna Canthimainen tunnelma.
Kirjassa teemana muistot ja valheet ja niiden seuraamukset.
Ihastuin tähän teokseen, joka ansaitsisi paljon enemmän huomiota.
Kannattaa lukea, kolahtaa ehkä kohteeseen keski-ikäiset. Itse kuuntelin kasettikirjana verkkokeinussa maaten samalla kun virkkasin vauvannuttua. Lukijana Liisa Paatsokin onnistuu niin, että tulee välillä aivan Minna Canthimainen tunnelma.
Kirjassa teemana muistot ja valheet ja niiden seuraamukset.
Ihastuin tähän teokseen, joka ansaitsisi paljon enemmän huomiota.
Vastaukset 7
Vanhimmat
lemkikirjailijoitani. Oletko tutustunut hänen muuhun tuotantoonsa? Mainitsemasi novellikokoelma oli hyvä, olen samaa mieltä.
Juu, olen lukenut muutkin ja pitänyt paljon... siis oikeasti lukemalla. Tämän kuuntelin kirjakasettina ja kolahti, johtuneeko osin myös kesälomastani.
Mukava tietää, että meitä muitakin faneja on. Mielestäni Varis on yksi parhaista suomalaisista naiskirjailijoista.
Tuula-Liina Variksen kaikki kirjat läpikahlattu, omassa hyllyssä mainio Kilpikonna ja olkimarsalkka, luettuna kolmeen kertaan. Kypsän ihmisen kuvaus eletystä avioliitosta, lopussa eleetön ja vaikuttava kuvaus Pentti Saarikosken viimeisistä päivistä.
Pidin kovasti myös kirjasta Kaksi kesää - kaksi kirjaa, jossa Varis kuvailee omaa kirjoittamisprosessiaan ja arvioi lukemiaan kirjoja.
Kaipaan hänen kirjallisuusohjelmaansa TV:stä. Siihen välittyi aito kiinnostus aiheesta: asiantuntemusta ilman itsetehostusta.
TLV on kova, ei julma mutta tarvittaessa myös armottoman viiltävä - aijai miten nautin, kun se muinoinkin pudotti eräänkin pääskysen, kun tuo ihmetteli miksi hänen kirjojaan pidetään vaikeina, että ei ne hänestä yhtään ole. "Se nyt vielä puuttuisikin, että sinä pitäisit..." tms. :-) Eikä tämä luonnollisestikaan ole mikään kommentti ko. kirjailijaa vastaan sinänsä.
Muistan tuon pääskynpojan. Itse kyllä pidin pääskysen tekstistä. Viileää, teräksistä ja citymäistä.
Pääskysen Ellington on ihan OK, mutta jätkä ite on ylilevee paska.
Erittäin nautittavaa oli kun Tuula-Liina haastatteli neurootikkohärköstä, joka oli täys änkkä (kuinka kirjoittava ihminen voi olla puheilmaisultaan niin vajavainen?!?!) eikä osannut vastata valmiiksi syötettyihin pitkiin kysymyksiin kuin "just", "niinku", "mäkin" nenänniiskautus.
Ehkäpä alisyöneellä neurootikolla oli verensokerit niin matalalalla, että mentiin jo hämärän rajamailla eikä yhtään ajatusta pulpahtanut pintaan.
Totta! Pääskynen valitettavasti on asettanut itsensä leuhkan älykön kuoseihin, mikä rumentaa hänen imagoaan pahasti. Nöyrempi asenne löytyy ehkä vielä, kun elämä ja kritiikki vetävät mojovan syvät raappeutumat kirjailijan siloiseen porsliinipintaan.