Miten suhtaudut juoruihin? Onko juoruaminen elämän pikku piriste?
Juoruaminen on sikäli vastenmielistä, että kaikkihan perustuu kuulopuheelle. Ihminen voi leimaantua ihan pahojen puheiden ja väärinkäsitysten takia. Surullista. Pienien paikkakuntien vitsaus on juuri se, että kylä tietää asiasi paremmin kuin sinä itse.
Juoruaminen on sikäli vastenmielistä, että kaikkihan perustuu kuulopuheelle. Ihminen voi leimaantua ihan pahojen puheiden ja väärinkäsitysten takia. Surullista. Pienien paikkakuntien vitsaus on juuri se, että kylä tietää asiasi paremmin kuin sinä itse.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on sellainen klassinen juttu.
Ja Suomalaiset ovat siinä mestareita,minäkin :)))))
Se joka juoruaa, saa siitä "Orgasmin", se piristää.
Siitä voi hyvin ja se näkyy päälle päin.
Tärkeyttä sekin.
Faktaa ihmisestä: Ihmisellä itsellään, ei koskaan ole, eikä tule, niin paljon omia asioita, etteikö sillä olisi aikaa muitten asioille.
Juoruamin teettää ihmisessä paljon..sen takia lähteä kylään, puhelin soitot, ulos menot kylä kauppaan, etsiä tietty iminen käsiinsä, joka tietää uusista juorusta..jne..jne.. loppuu kohta muste, näppäimistöstä..
Mutta varma olen siitä, että Jokainen joka vastaa avaukseesi, tuntee jonkun joka juoruaa :)
Minäkin tunnen..monta, mutten täällä Keskusteluissa.
Se vanhan kansan sanonta, kylä pahin :)
kerrot saman tarinan vaikka kolmelle eri tyypille hieman muunneltuna. Katsot sitten mikä tarinoista saavuttaa muodossa tai toisessa sinut, niin olet saanut juoruilijan "kiinni". Sitä on sitten mukava rääkätä kuittailemalla kaikkee tosta jutusta. Se on helppoo, kun sen osaa.
Olemme samoilla linjoilla ;D
Juoruamista on monenlaista, mutta pahimmanlaatuista mustamaalaamista on se, kun se tapahtuu esim. netin välityksellä. Kukaan ei välttämättä todella edes tunne koko ihmistä josta jotain kerrotaan, eikä niitten kertojaa, mutta kaikki kakkajutut kyllä uskotaan. Kuinkahan monen suomalaisen maine on pilattu juuri netin kautta? Jos esim. minulla olisi joku henkilö josta en erityisemmin pidä, lähtisin keksimää vaikka mitä kauheuksia hänestä jollain keskustelusivulla ja kohta jossain pikkukylässä tai -kaupungissa sipistäisiin ja supistaisiin kuinka kauhea ihminen se onkaan. Noita juttuja on tosi vaikea lähteä oikomaan. Pitäisi olla tosi varma ennenkuin lähtee kyseenalaisia juoruja eteenpäin levittelemään. Parhaimmat esim. on ne, kun jonkun väitetään myyvän itseään päivät pitkät, vaikka netissä ja sitten on selvinnyt ettei henkilö edes omista koko konetta, tai sitten jotkut perättömät homo ja lesbo leimaamiset.
missä menee juoruilun ja keskustelun raja. Perustuuko juoruilu aina pelkille kuulopuheille? Eikö hän, joka tiedonlevityksen aloittaa (hänhän on tavallisesti ollut näkemässä tai kuulemassa) sitten syyllisty juoruiluun?
En pidä juoruilusta, enkä haluaisi osallistua siihen. Omituisena tuppisuunakaan en kyllä halua itseäni pidettävän, joten mitä teen?
Jokaisessa keskustelussa kuitenkin on myös ripaus juoruilua, niin valitettavaa kuin se onkin.
ei tunnusta juoruavansa, kaikki halveksii juoruamista, ainakin sanoo niin.
Minusta EI saa juoruta, mutta joskus jostain ikävästä ihmisestä kuultu juoru piristää..(häpeä tunnustaa)
Siinä saa kateelliset polttoainetta elämäänsä ja sen katkeran kalkin avulla ne jaksaa seuraavaan aamuun. Olen siis tehnyt hyvän teon antamalla heille juorun aihetta. Näin mä sen näkisin.
sitten olen superhyväntekijä ja voimavarojen lähde, hyvä näkökanta :)))
Onhan se joskus hiukka raskasta tehdä aina niin oikein, mutta ei auta, ei auta..Katos, kun tää paremmuus velvoittaa. Kokeiles vaan joskus nauraa niille juoruujille, niin ne menee ihan sekaisin ja sitten ne änkyttää siinä sun etessä kaikkee ja sitten seuraavana päivänä saatat kuulla kautta rantain olevasi todella ilkeä juoruilija. Hah!
havaintoni mukaan juorutaan immeisistä jotka kulkee
nokka pystyssä" siis joilla on hyvä itsetunto.
Tyyliin mikä seki luulee olevasa, ja perään kaikkee paskaa.
Noi säätäjät on sellaisia, mitkä epäonnistuu melkein kaikessa, mihin ne ryhtyy. Niistä on tollasten keskinkertaisuuksien helppo kertoa tarinoita ja osoittaa paremmuutensa.
Tälläisten ylimielisten tyyppien, niinku meikäläinen just on, perään saatetaan sanailla kaikkea, mutta tosiasiat lepää kuitenkin siinä ihmisten nähtävillä. Jos mä sanon lähteväni jonnekkin, niin mä meen. Jos sanon hankkivani jotain, niin mä hankin. Siinähän taas kitisevät surkeuttaan ja mulla on hauskaa.
Tunnustan: luen niitä ;) Mutta en totta vie usko kaikkea. Joskus näkee selvästi, kuinka kärpäsestä on tehty härkänen ja jonkun heittämästä "sivulauseesta" vetäistään iso lööppi. On se oma maailmansa varmasti. Ei olis kiva olla julkkis :) Aatelkaa, kuka tahansa vois koska tahansa ja missä tahansa bongata sinut ja heittää juttuvinkin jonnekin juorulehteen...Hui!
on mun mielestä se, että sekin paskalehti, jota kutsutaan nimellä seiska, kirjoittaa todella ilkeästi julkisuuden henkilöistä, mut silti se on saanu niitä julkkiksia mainoskampanjoihinsa.
Sanotaankohan juoruiluksi muuten sitä, jos kertoo
myönteisiä asioita jostakin ihmisestä, vai onko
se aina pahansuopaa puhetta.
Tietysti, varmaksi luotetulle ihmiselle voi kertoa jotain asioita
kahden kesken, negatiivisiakin. Mutta ei isomman yleisön kuullen.
Vältän ns. juorupiirejä. Pahan puhumisesta vaan ei tule itselle hyvä mieli!
Säästä ja ilmoista ei paljon riitä juttua. Omat kuulumiset on äkkiä puhuttu. Eli sitten siirrytään käsittelemään jonkun kolmannen asioita, joka ei takuulla ole sillä hetkellä paikalla. Jos ei tiedetä, niin arvaillaan. Kun arvaillaan tarpeeksi kauan, niin löydetään jo faktoja ja johdatellaan niin, että kaikki onkin selvää pässinlihaa. Sellaisia monet ihmiset on.
Pahinta on jos ystävä juoruaa sinun asioistasi kolmannelle, eikö vain?
että tosi harvoihin ihmisiin voi luottaa täydellisesti. Eli ystävätkin juoruilevat toistensa asioista jollekin kolmannelle. Vain tosiystävät pitävät suunsa supussa.