Taas kerran äiti jätti tulematta lapsen syntymäpäiville, vaikka lupasi tulla.
On todella vaikeaa yrittää kertoa lapselle, miksei tullut, ehkä jokin este esti tulemisen? sairaus?
Tätä on jatkunut jo vuosia ja aina lapset odottavat, kun kerran on luvattu.
Miten te selitätte nämä jutut? Kun lapset tulevat vanhemmaksi ymmärtävät/tietävät syyn, mutta mitä kertoa näin pienille?
Meillä on kaksi vanhempaa ja he tietävät, että viina on tärkeämpää kuin he, mutta mitä sanoa pienille odottajille?
Yhdenkin isä ja äiti on luvannut tulla jo neljän vuoden ajan, koskaan heitä ei ole näkynyt.
Lähetetään vaan kortti, missä kerrotaan tulevansa.
Raakaa toimintaa!
On todella vaikeaa yrittää kertoa lapselle, miksei tullut, ehkä jokin este esti tulemisen? sairaus?
Tätä on jatkunut jo vuosia ja aina lapset odottavat, kun kerran on luvattu.
Miten te selitätte nämä jutut? Kun lapset tulevat vanhemmaksi ymmärtävät/tietävät syyn, mutta mitä kertoa näin pienille?
Meillä on kaksi vanhempaa ja he tietävät, että viina on tärkeämpää kuin he, mutta mitä sanoa pienille odottajille?
Yhdenkin isä ja äiti on luvannut tulla jo neljän vuoden ajan, koskaan heitä ei ole näkynyt.
Lähetetään vaan kortti, missä kerrotaan tulevansa.
Raakaa toimintaa!
Vastaukset 24
Vanhimmat
etukäteen ollenkaan vanhempien tulosta, jos on kokemusta siitä etteivät lupaukset pidä.
Ehkä jotenkin, että äiti ja isä toivottavat sinulle hyvää syntymäpäivää missä ovatkin, olet heidän mielissään ja heille tärkeä ja rakas.
Vasta kun näet tai kuulet että tulevat on aika kertoa että äiti/isä tuli juhlimaan syntymäpäivääsi luoksesi.
Pienille koululaisille sitten jo kertoisinkin että on mukavaa jos äiti/isä tulee juhliin.
Jos ei tule niin lapsi vähitellen tajuaa, että sellaisia ne nyt vaan on, vaikka rakastaisivatkin. Ja jotain muuta mukavaa on tiedossa vaikkeivät vanhemmat tulisikaan.
Isompien koululaisten kanssa voi keskustella ihan oikeilla nimillä asiasta.
4-vuotiaalla on alkoholistivanhemmat ja hän tietää sen (asui ja kulki yli 3-vuotiaaksi joukossaan).
Suullinen sopimus on, että vanhemmat eivät soita tai tule käymään humalassa ja lähes aina lupaukset rikotaan silloin kun ei pystytä olemaan juomatta - jos on ollut sairautta tai muuta syytä ovat soittaneet ja kertoneet.
Olemme sosiaalityöntekijän kanssa keskusteltuamme kertoneet lapselle totuudenmukaisesti, että X ei tullut, koska viina on päässyt voitolle, viina on kuin mörkö, joka menee ihmiseen ja estää tekemästä muuta kuin juomasta lisää viinaa. Lapsi on tietysti surullinen ja yleensä seuraavan kerran X:n tavatessaan kysyy tältä, että kun et tullut silloin, niin joitko viinaa ? X ei vastaa lapselle vaan siirtää puheen muihin aiheisiin.
Sosiaalityöntekijä tukee meidän lapsemme biologisia vanhempia tapaamaan lastaan, tulee aina välillä heidän kanssaan meille jne. koska lapsi kaipaa heitä - luulen, että ilman tätä tukea heiltäkin jäisivät tapaamiset kokonaan.
Minkä vuoksi huostaanotetun lapsen vanhempien on mentävä sijaishuoltopaikkaan?
Miksi näitä tapaamisia ei järjestetä jossain ns. puolueettomassa paikassa?
Ihmisellä täytyy olla todella vahva itsetunto (mitä ei varmaankaan useimmila huostaanottujen lasten vanhemmilla enää huostaanottorumban jälkeen ole) että voi mennä kuin "kylään" sijaishuoltopaikkaan omaa lastansa tapaamaan.
tapaamisiin, ei vanhempienko lapsen luo?
Meillä on ollut tapaamisia jopa mäkkärissä ja täytyy sanoa ,että tunnelma oli ihan mukavan rento.Tällainen paikka ei tietenkään ole sopiva jokaiselle.
Meillä on myös biovanhemmat ,joita tapaamme aina muualla ,kuin omassa kodissamme.
kyseessä olla häpeä ja syyllisyys, kun ne ovat asioita, jotka ovat selvänä ollessa niin pinnalla.
Kyseessä on vieläpä SYNTYMÄPÄIVÄ, ajattele mikä tunnelataus äidille. Tuskin hän on suunnitellut ryhtyvänsä alkoholistiksi, vaan haaveen ikuisesta ihonläheisestä rakkaudesta lapseen on kuningas alkoholi häneltä vienyt.
Ei alkoholi välttämättä tärkeämpi ole, on vaan pakotie omalta itseltä, syyllisyydeltä, häpeältä ja pettymykseltä. Alkoholisti ei pysty takuuvarmasti pitämään lupaustaan, vaikka haluaisikin. Viina muuttaa ihmistä, saa ajattelemaan sellaista mitä ei selvänä ajattelisi ja viina saa haluamaan lisää viinaa. Kun humalassa ei voi tietenkään syntymäpäiville tai lasta tapaamaan tulla, käy sitten näin.
Lapsen ikätason mukaisesti voisit kertoa lapselle, että jos äiti olisi terve, niin varmasti olisi tullut ja että se on se sama syy, miksi ei asu hänen kanssaan. Kerro että äiti ei voi tulla humalassa syntymäpäiville, mutta ei ole pystynyt olemaan juomatta. Itse sanoisin, että ehkä äitiä itkettäisi koko ajan, kun muistaisi sinua ihanana pienenä vauvana ja näkisi että taas olet kasvanut paljon, eikä hän ole voinut sairautensa takia elää sinun kanssasi. Tuota ajateltuaan hänen on ehkä tehnyt taas mieli viinaa, kun on tullut paha mieli, kun alkoholisti juo viinaa silloin kun on paha mieli.
Jos äiti on lapselle luvannut, sanoisin, että hän lupasi kun niin kovasti tahtoisi tulla. Mutta että viina saa haluamaan lisää viinaa ja kun sitä on ottanut, ei silloin voi tulla vaikka haluaisikin.
Minusta totuus on kerrottava, mutta kerro myös että äiti viinan takia tekee sellaista, mitä ei tekisi jos olisi terve ja viinasta riippumaton.
En missään nimessä sanoisi, että äiti ei välitä, kun asia on todennäköisesti ihan päin vastoin, vaikka hänen käytöksensä viinan vuoksi näyttääkin välinpitämättömältä ja kylmältä.
Koska terve ihminen ei tee noin, voit aivan hyvin kertoa, että äiti on sairas, alkoholisti. On parempi että lapsi tietää asian jo pienenä, kuin että "tabu" tai salaisuus selviää myöhemmin. Liian myöhäinen kertominen antaa lapselle myös sen viestin, että asiassa on jotain hävettävää, vaikka näin ei ole.
Siis tarkoitin sitä, kun vanhemmat lähettelevät kortteja misssä sanovat tulevansa mutta ei tule.
Ihan siis ilman synttäreitäkin!
Kortteja ei voi pimittää lapsilta, mielestäni?
mutta voit aloittaa korttien keräämistä varten muistokirjan, albumin tms., johon liimaat kortit kuvat päällepäin kiinni.
Niitä on kiva katsella.
antaisin silti.
"Lupasi kortissa siksi, kun haluaa tulla ja aikoi pitää lupauksensa, mutta ei sitten sairautensa takia pystynytkään." Korostaisin itse tuota, että se mitä äiti tekee, ei ole sitä mitä hän haluaisi tehdä. Kortithan "todistavat" sen että äiti välittää kyllä, jos ei välittäisi, ei niitä ainakaan lähettäisi. Niitä ei kannata pitää pettymyksinä, vaan ne kertovat sen, mitä äiti haluaisi tehdä, jos ei olisi niin tautinsa (alkoholismi) vietävissä.
Ihanaa, että äiti lähettää kortteja! Joillekin vanhemmille kortin saaminen postilaatikkoon asti on sekin liian vaikeaa. On vaikeaa kaikkea välittämistään pieneen lappuun saada ja kirjoittaminen menee itkuksi. Kortti saattaa suttaantua kyyneliin kun rohkaisuryyppy taas tarvitaan, teksti menee pieleen, ja rahat ei riitäkään sitten postimerkkiin...ja postissakin miettivät, mihinkähän tuo huono nainen nyt korttia meinaa postittaa, lukeekohan ne osoitteen, josta tietävät juoruta, missä se minun lapsi on...jne. jne. Ja äiti inhoaa kaikkea tätä niin paljon, että usein ei edes jaksa aloittaa. Pahimmillaan tämän muistamisen jälkeen kun sitten vielä päädytään siihen mitä yritetään välttää, eli juomiseen, siinäkin tapauksessa, vaikka korttia kirjoitettaessa olisi monta kertaa ollut mielessä, että tämä pitää saada loppumaan, että saa lapsen luokseen.
Kortti on myös voitu kirjoittaa humalassa, jolloin lupaus on useammallakin tavalla huteralla pohjalla. Ei muista selvänä luvanneensakaan, sekin mahdollista. Päihdevanhempien tiellä lastaan tapaamaan on siis hirvittävästi alkoholin nakertamia kuoppia, joihin langeta.
Jokainen toteutumaton tapaaminen on naula äidin syyllisyyden arkkuun, eikä seuraava tapaaminen varmasti ole sen helpompi pala vanhemmalle tulla.
Jos äiti vielä kokee, että näitä epäonnistumisia paheksutaan, kynnys nousee edelleen. Voisitko vaikka itse kysyä äidiltä, voisitko sinä tai perheesi tehdä jotain, jotta tapaamisiin olisi helpompi tulla. Silloin annat viestin, että et syyllistä epäonnistumisista, ymmärrät miksi äiti ei ole tullut ja välität ja haluat silti auttaa tapaamistilanteissa.
Voi olla että peitetarinat eivät tästä lopu, koska äitiä hävettää se ettei kykene laittamaan itseään ruotuun. Kuitenkaan äidille ei tule lisää paineita keksiä niitä lisää sinulle kelvatakseen.
Tuo lupailu on ihan tavallinen asia alkoholismissa. Lapsille voi selittää, että alkoholinkäyttö saa äidin tekemään niin ja tosi monet samalla tavalla sairaat ihmiset tekevät ihan samoin. Näin lapsetkin ymmärtävät, ettei heissä ole mitään vikaa, he ovat tapaamisen arvoisia äidille, vika vaan on siinä viinassa johon äiti on jäänyt koukkuun.
Nämä moninaiset bioäidin selitykset eivät useinkaan ole mitään harkittuja valehteluja, vaan kun h-hetki tulee, huomataankin, että pohjia on liikaa tai että jännittää niin hirveästi, että paniikki iskee. Valitettavasti alkoholistiäiti tuntee huonommuutta ja tahtoisi tietysti olla lapsensa ja sijaisperheen silmissä "hyvä pystyvä äiti" eikä itkuinen ja tärisevä krapulainen tai paniikkihäiriöinen. Usein äiti tietää myös että lapsen tapaamistilanne on niin tunnepitoinen, että on vaikeaa olla iloinen ja "korrektisti" käyttäytyvä viilipytty, niin kuin äiti mieltää hyvän tapaamisen olevan. Äiti miettii, mitä vaikeaa lapsi häneltä kysyy ja miten hän sitten voi siihen vastata. Äiti miettii osaako olla lapselleen iloksi, osaako kysyä häneltä oikeita kysymyksiä, antaako itsestään edullisen kuvan, sillä kuvittelee ehkä sijaisperheenkin häntä arvioivan. Äiti miettii, jääkö lapsi ehkä itkemään perään, koska se on sydäntäsärkevä kokemus äidille. Äiti ei siis välttämättä hahmota sitäkään, että lapsella ei ehkä ole ollenkaan samanlaista kaukorakastamisen kykyä syntymänsä perusteella, kuin hänellä itsellään, vaan tämä ehkä itkee niiden ihmisten perään, kenen hoidon on kokenut turvalliseksi. Äiti rakastaa lastaan ja tuntee hänet hyvin läheiseksi ja tunne ehkä vain korostuu, kun ei voi olla lapsen kanssa, vaan joutuu kaipaamaan joka päivä, lisäsyy juomiseen. On mielestäni hyvin loogista, että tällaiset paineet johtavat "pään selvitykseen" ryypyllä tai kahdella ja siitä se sitten lähtee...
Aivan kuten ehkä ennen huostaanottoa viina ei ole ollut lasta tärkeämpää, vaan se on äidille ollut tapa unohtaa arjen murheita, tapa saada raskas arki sujumaan yms. Samoin on nytkin, viinaa käytetään että kestettäisiin tätä kummallista elämää, unohdettaisi murheet hetkeksi jne.
Voi kuulostaa kylmältä, mutta itse asiassa minusta on helpompi suhtautua tällaiseen "satuiluun", kun ei yritäkään suojella lapsia siltä. Lasten on hyvä tietää, miksi ovat sijoitettuina ja toki tällaisesta käytöksestä sen näkee. Kummamamman ohje korttialbumista oli mainio. Minustakin kannattaisi kortit kerätä muistoksi, hyväksi sellaiseksi. Vaikka kortti olisi hetkellisesti ollut lapselle pettymys, voit kumminkin vaikuttaa siihen, miten lapsi näkee asian. Voithan vaikka etukäteen jo hieman pehmentää tulevaa pettymystä sanomalla vaikka "Äiti on sitten tulossa jos hänellä on hyvä päivä, olipa kiva kun muisti sinua kortilla!" Jos tapaaminen ei sitten onnistukaan, voitte kumminkin katsella korttia ja todeta, että valitettavasti äidillä oli huono päivä, kun ei pystynytkään tulemaan, vaikka halusi. Lisäksi voit mielestäni sanoa, että äitikin on varmaan pettynyt, kun ei päässytkään katsomaan sinua. Annat siis näin lapselle kuitenkin luvan surrakin. Oma suhtautumisesi tarttuu helposti pieneen lapseenkin. Jos et itse pidä asiaa kiusallisena, vaan realiteettina, lapsikin oppii suhtautumaan samoin. On todella hyvä, että pohdit suhtautumistasi kortteihin, jos ne tuntuvat kiusallisilta ja lasta loukkaavilta. Kun tunnistat kortin tarkoituksen, mikä ei suinkaan ole aiheuttaa lapselle pettymystä, vaan kertoa välittämisestä, olette jo hyvän matkaa menossa kohti valoisampia päiviä ja parempaa mieltä korttien saavuttua. Jos kortteja taas tulee paljon, se on vain osoitus siitä että lapsi on mielessä usein sehän on lapsen kannalta oikein mukavaa.
Minä en ole varsinaisesti aiheesta lukenut paljoa, koska olen päässyt hiedän ajatustensa lähelle toista tietä, mutta sinua voisi auttaa, jos lukisit jonkun kirjan siitä, millaista alkoholistin arki on ja millainen on ihminen kaiken takana. Jos joku muu tietää jonkin kirjan, niin voisi antaa vinkin????
Tarinoita on niin monta kuin sijoituksia.
Meillä osa lapsista tapaa biologista sukua säännöllisesti ilman mitään ongelmaa. Muutokset sovitaan nuorten ja suvun kesken ja asiat hoituu.
Toiset istuvat autossa matkalla kohti tapaamista ja viikonloppua yhdessä äidin kanssa kun kännykkä piippaa ja ilmoittaa En jaksa tai on muuta menoa.
Miten sen kerrot lapselle? Useiden pettymysten jälkeen lähteminen tulee aina vain vaikeammaksi. Ei sen takia, etteikö lapsi haluaisi tavata äitiään vaan sen takia, ettei halua myöntää itselleen äidin tuottavan pettymyksen kerta toisensa jälkeen. Aluksi lapset itse keksivät hyviä selityksiä, miksi äiti ei soita vaikka lupasi tai miksi hän ei jaksakkaan hoitaa luvattua viikonloppua. He tietävät pettyvänsä kerta toisensa jälkeen, kuitenkin he odottavat jospa sittenkin.
Tapaamisia on yritetty toteuttaa niin monilla eri tavoilla, että kohta mielikuvitus tulee vastaan. Aina on jotain, mikä ei vastaa odotuksia. Aina on jotain joka tuottaa pettymyksen.
Tiedän tapaamisia, missä viikonloput ovat kuin huvipuistokäyntejä. Lapset saavat kaiken tahtomansa ja vanhemmat nauttivat saadessaan tuottaa iloa lapsilleen. Hyvä niin kunhan vain muistaa, ettei arki ole sitä.
Minulle on sanottu, että lapsien pitää itse huomata missä mennään. Minulla ei ole oikeutta osoittaa sormella, muttei myöskään oikeutta kaunistella asioita. Lapset ovat usein paljon tarkkanäköisempiä kuin luulemme. He alkavat itse näkemään ja ymmärtämään asioita kun sen aika on.
Itselläni oli vaikeaa hyväksyä, miksi tuottaa lapsille tarpeettomasti tuskaa, kun he muutenkin olivat kokeneet niin paljon. Nyt vuosien jälkeen huomaan sen kuitenkin kasvattavan heitä ymmärtämään, miksi heidät on sijoitettu.Meidän aikuisten tulee olla heitä varten eikä päinvastoin. He ovat aina valmiit kaikkiin meidän aikuisten luomiin päätöksiin. He eivät tuota meille aikuisille pettymyksiä vaan me heille.
Antakaa bioäidin järjestää itse ne syntymäpäivät lapselleen siellä omassa kodissaan tai Mäkkärissä. On hyvin vaikea kuvitella tilannetta, että pitäisi mennä lapsensa synttäreille, jotka vieras ihminen on organisoinut. Tämän voi hyvin kertoa mielestäni lapsellekin, koska siinä tulee ilmi, ettei äiti halua jakaa lastaan muille.
Valitettavasti taas kerran asia on monella mahdoton toteuttaa. Valitettavasti on niitä perheitä , joiden talous ei pysy siinä mallissa,että mäkkäri synttäreitä voi toteuttaa.o
Meillä niissä perheissä joissa on mahdollista pidetään tuplasynttärit usein tripla kun kavereille omat.
Mikään asia ei ole suuraan siirrettävissä joka tapaukseen niin yksiselitteistä tämä ei ole.
Me veronmaksajat kustannamme mielellämme mäkkärisynttärit bioäidin järjestämänä kerran vuodessa pakkohuostaanotetulle lapselle. On sitä sossurahaa turhempaankin tuhrattu. Eli rahapula ei ole tekosyy kun ollaan toimimassa lapsen iloksi ja parhaaksi siten, että bioäiti pääsee toteuttamaan äitiyttään asuntopulasta tai rahattomuudesta huolimatta.
sekä LASTEN tarpeet että biovanhempien tarpeet huomioon.
Sinun täytyisi olla lapsiasiavaltuutettu!
Terveisin väärin perustein huostaanotettujen ja huonoon sijoitukseen sijoitettujen tyttöjen äiti.
Miksei samantien kaikille lapsille Mäkkärisynttärit kerran vuodessa?
Sotii täysin sitä vastaan mitä aiemmin olet ajanut, eli lisää rahaa bioperheisiin, ei sijaishuoltoon.
Nyt olisit laittamassa sijaishuollossa oleville pakkohuostaanotetuille taas puolestaan etuuksia.
Omitusta logiikkaa.
Ja ketkä veronmaksajat kustantaisivat mielellään noita biovanhempien "järjestämiä" synttäreitä ja miten?
Yksikin pakkohuostaanotetun oikea äiti haki ja sai sossusta rahaa mennäkseen oman sijoitetun lapsensa hautajaisiin. Rahat myönnettiin surunvalittelujen kera kukkaseppeleeseen, hautajaisasuun ja matkakustannuksiin.
Myöhemmin kävi ilmi, että lapsi voi oikein hyvin.
Että sellasia juhlien järjestämisiä.
Ja millaisia pettymyksiä tuolla mäkkärisynttärijärjestelyillä sitten saataisiinkaan aikaan.
Toimisi vamaan pienellä osalla, kuten tuossa Pirjon tapauksessa, mutta se nyt onkin poikkeus.
Mietihän vähän miltä niistä poloisista sitten tuntuisi, kun ei äiti/isä tulekaan paikalle ja mitään lastenkutsuja ei olekaan maksettu/järjestetty.
hei haloo.
Mielestäni kaikessa pitää yhteiskunnan varoja käyttää lapsen ja biovanhemman suhteen vahvistamisen sijaisvanhemmuuden vahvistamisen sijaan. Mikä tässä sinusta on ristiriidassa sen kanssa, että biovanhemmuutta pitää tietenkin tukea tulonsiirroin siten, ettei koko huostaanottoon edes tarvitse ainakaan köyhyydestä johtuvien seurauksien vuoksi mennä. Nyt kun vahinko on jo tapahtunut niin vähintä mitä voidaan tehdä on kustantaa edes bioäidin järjestämät Mäkkärisynttärit tai sen kaltaista bioäidin äitiyttä ylläpitävää iloa kotinsa menettäneelle sijaislapselle. Mitä siis itseasiassa vastustat ehdotuksessani, joka ei mitenkään ole pois sijaisvanhemman kukkarosta (jos sitä pelkäät).
tai toimisi vain pienellä osallakuten sanoin jo.
Toiveajattelua.
"Kun kyseessä on juopot, hullut ja huostaanotetut, ei asialla ole poliittista painoarvoa tai nostetta."
Politiikon suulla sanottu ja FST:N dokumentissä julkistettu jo lentävä lause.
Siitä vaan yrittämään. En toki vastusta.
Montaa muutakin yritystä biovanhempien ja lasten välisen suhteen ylläpitämiseksi on kokeiltu, jos se toimii niin siitä vaan.
Epäilen.
niille rahoille ajautuu paremman käytön löytämään. Ei synttäreistä saa tehdä vielä senkin takia pettymystä, ettei niitä ole ollenkaan!
Voihan se sijaisperhekin ne noin järjestää. Jos äiti sinne tulee mieluummin, niin mikä ettei. Jos bioäiti ei niitä sitten järjestäkään, niin pitäisikö itse järjestää ja valehdella lapselle?...
Jokainen varmaan haluaisi järjestää synttärit lapselleen, mutta kun vaan lainaa tuota rahaa yhteen juttuun, maksaa kyllä sitten, kun saa taas rahaa, joka menikin...voi ei, ne synttärit!...
No jos pelottaa että raha häviää, niin aina voi antaa jonkun lahjakortin tai maksumääräyksen. Mäkkäri varmaan liikeyrityksenä tekee tarvittavat sopimukset sossun kanssa. Ihmettelen että vastustetaan tätäkin hyvää tarkoittavaa ratkaisuehdotusta itse ilmoittamaanne ongelmaan ja suruunne lapsen puolesta. Jos äiti ei tilaa Mäkkäristä juhlia, niin niitä ei ole tiedossakaan. Jos äiti juhlat tilaa ja vieraat kutsutaan sinne, ne ovat pidettävissä, ilmestyi äiti sinne siten tai ei. En kertakaikkiaan voi käsittää kun kaikkeen pitää sijaisvanhempien suhtautua niin negatiivisesti. Olisitte iloisia mahdollisuudesta säästyä synttärimaksuilta, ja jos itsekin haluatta varjosynttärit vielä järjestää sijaislapselle, niin sekin käy. En näe mitään ongelmaa tässä asiassa, jos vaan on positiivinen mieli.
Helinällä hienoja ajatuksia bioäitiyden tukemisesta, mutta.
Olen itse asunut bioäitini kanssa 15 vuotta, jotka olivat kaikkea muuta kuin hyvät 15 vuotta. Meitä sosku tuki, työnnettiin rahaa ja tukea ovista ja ikkunoista, mutta mikä oli tulos? Äiti osti lisää viinaa ja lähti pariksi viikoksi juopottelemaan jonnekkin. Emme tienneet että mihin, joten useampi katoamisilmoitus ehdittiin tehdä aika moneen kertaan 15 vuoden aikana. Kiinnostiko häntä siinä vaiheessa meidän lasten hyvinvointimme? Kiinnostiko häntä, että oliko meillä ruokaa tai ketään kuka meistä huolehtisi? Eipä tainnut. Minä lapsena koin, että minusta ja minun hyvinvoinnista ei kukaan ollut kiinnostunut. Ja äiti kyllä osasi näytellä hyvää äitiä kun soskusta käytiin kylässä. Ei sillä, aika ajoin äiti olikin hyvä äiti, mutta valitettavan harvoin. Ja nyt ei saa ymmärtää väärin; en ole katkera äidilleni, äitini vain on alkoholisti, jolle hän ei mitään voi. Hän ei halunnut missään vaiheessa hoitoon, joten lopetin yrittämisen täysi-ikäiseksi tultuani.
Olisin toivonut aikoinaan soskulta hieman muitakin otteita kuin mitä he antoivat, mutta ei. Itse lähdin lastenkotiin 15-vuotiaana, mutta sekään ei äitiäni hetkauttanut. Joten: Eivät kaikki biovanhemmat edes välitä lastensa synttäreistä (tai tottakai välittävät, ainakin kahden promillen humalassa), joten spekulointi missä niitä järjestettäisiin, on aivan turhaa. Minun mielipiteeni on että jos äiti rakastaa tarpeeksi lastaan, niin hän tulee, oli kyse kenen tahansa kodista.
omakohtaisesta kokemukseta.
Kaikkien huostaanotettujen lasten äidit ja isät eivät todellakaan ole alkoholisteja tai narkkareita. Tuhansia syitä kuin on tuhansia lapsiakin vanhempineen.
Lapsen etu voi olla monenlainen ja monitahoinen myös huostaanotossa ja sen jälkeenkin. Huostaanotettuja lapsia ei voi eikä saakaan kohdella kenenkään, edes viranomaisten taholta kuin "lapsikarjaa".
Jokaiselle huostaanotetulle lapselle on taattava yksilöllinen ja inhimillinen kohtelu myös avohuollossa ollessaan kuin sijoituksenkin aikana,
näin vaatii jo lainsäädäntömmekin
lapselle tehdyn huoltosuunnitelman muodossa.
Jokaisella on omassa elämässään ristinsä kannettavana.
Toiset joutuvat kantamaan tätä todella kohtuuttoman raskastakin ristiä aivan liian pieninä ja vielä hennoilla, voimistumattomilla olkapäillään,
näin on myös käynyt Sinulle.
Jaksamisia Sinulle omaan elämääsi.
Suurimmassa osassa huostaanoton syynä on nimenomaan vanhempien päihteiden väärinkäyttö ja sen seuraukset, joten Idajohanna edustaa enemmistöä huostaanotetuista - asia ei muuksi muutu, vaikka myös muista syistä johtuvia huostaanottoja tehdään.
"alkoholisti tilastoihin".
Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret.
Alkoholinkäytön osuudesta
perheissä tapahtuvaan väkivaltaan ei ole vakiintuneita tilastointitapoja,
eikä lasten laiminlyöntejä kyetä mittaamaan. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja
tai huostaanotettuja lapsia koskevassa tilastoinnissa päihteidenkäytön
merkitystä erotellaan vaihtelevasti. Vaikka tiedot ovat puutteellisia, on
selvää, että päihdeongelmat ovat merkittävä tekijä kun lapsia joudutaan sijoittamaan
kotinsa ulkopuolelle. Yksittäisissä selvityksissä todetaan samansuuntaisesti,
että vanhempien runsas päihteidenkäyttö on ollut syynä tai
jopa keskeisenä syynä 30–50 prosentissa huostaanotoista.
Pääkaupunkiseudulla tehty tuore selvitys osoitti, että vanhempien päihteidenkäyttö
oli yleisimmin mainittu huostaanoton tarvetta aiheuttava tekijä.
Vanhempien päihdeongelma mainittiin 43 prosentissa huostaanottopäätöksistä
(N=134). Alle 12-vuotiaita lapsia koskevissa tapauksissa osuus oli
vielä huomattavasti korkeampi, 67 prosenttia. Selvityksessä havaittiin, että
kaikista vanhempien päihteidenkäyttöön liittyvistä maininnoista kaksi kolmasosaa
koski äitejä. Tämä kielii yhtäältä siitä, että naisten päihteidenkäyttö
on lisääntynyt, toisaalta siitä, että äidin päihteidenkäyttö on merkittävämpi
huostaanottoon vaikuttava tekijä kuin isän päihteidenkäyttö.
Myös avohuollossa alkoholinkäytön on todettu kuuluvan kolmen tärkeimmän
lastensuojelun tarvetta aiheuttavan tekijän joukkoon reilussa kolmanneksessa
tapauksista. Helsingissä vanhempien päihteiden käyttö oli vuonna
2003 yleisin lastensuojelun tarpeeseen vaikuttanut tekijä.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/07/hl1151647213306/passthru.pdf