Koko elämän ajan ihastuksia lukemattomiin naispuoleisiin, pari pusuttelua vuosien aikana parin tutun kanssa, jotka eivät kuitenkaan johtaneet enempään. Pari pitkää suhdetta miehen kanssa, joita yhtäkään kohtaan ei varsinaisesti ole ollut koskaan minkäänlaisia ihastumisen / asiaan kuuluvan jännitteen tunteita. Olosuhteet ja tutustumisen helppous, ympäristön ohjaavuus ja odotukset vain ovat tehneet miessuhteista itsestäänselvyyden. Muutamalle miespuoliselle ystävälle on tullut kerrottua oikeista tunteista, muutoin tilanteet ovat lähinnä sitä, että naispuoliset ystävät puhuvat ihanista miesjutuistaan; "lähdetäänkö etsimään ihanat kesämiehet tänään..." jne. Miten tutussa seurassa voikaan tuntua niin yksinäiseltä ja ulkopuoliselta noissa tilanteissa.
On tullut oltua käytännössä sinkkuna jo monta vuotta, ja toisaalta mietityttää epäilevätkö ystävät jotain, vai uskovatko todella että odotan sitä oikeaa (miestä) vieläkin. Ei kuitenkaan pahemmin tule katseltua ketään, varsinkaan miehiä missään ulkona ollessakaan.
Ei ole varmaa tietoa mikä suuntautuminen on kyseessä, mutta ajatuskin esim. seksistä miehen kanssa tuntuu koko ajan vanhetessa etäisemmältä ja epämiellyttävämmältä. Kuitenkaan (jo lähes keski-iän lähestyessä) ei ole voimaa / uskallusta / varmuutta etsiä mitään todellista ja oikeaa, tunnustaa esim. läheisille tilanne. Enkä todellakaan tiedä tuleeko voimaa koskaan olemaankaan. Joten tilanne on valumassa kohti omaa pientä häkkiä, umpikujaa, jossa mikään ei oikein huvita, mikään ei innosta, läheisiä ihmissuhteita ei ole kumpaankaan sukupuoleen, koska toinen ei ehkä kiinnosta ja toiseen ei ole käytännössä uskallusta. Tottakai sitä haluaisi läheisen ihmisen, mutta miten toteuttaa se käytännössä. Onpa sekavaa. Tiedossa on myös se, että kyse on vain omasta päätöksestä ja siitä miten elämänsä elää, eikä siinä toinen voi toisen puolesta muuttaa mitään, mutta siinä omassa "häkissä" se ongelma onkin. Tulipahan purkauduttua... Kiitos :')
On tullut oltua käytännössä sinkkuna jo monta vuotta, ja toisaalta mietityttää epäilevätkö ystävät jotain, vai uskovatko todella että odotan sitä oikeaa (miestä) vieläkin. Ei kuitenkaan pahemmin tule katseltua ketään, varsinkaan miehiä missään ulkona ollessakaan.
Ei ole varmaa tietoa mikä suuntautuminen on kyseessä, mutta ajatuskin esim. seksistä miehen kanssa tuntuu koko ajan vanhetessa etäisemmältä ja epämiellyttävämmältä. Kuitenkaan (jo lähes keski-iän lähestyessä) ei ole voimaa / uskallusta / varmuutta etsiä mitään todellista ja oikeaa, tunnustaa esim. läheisille tilanne. Enkä todellakaan tiedä tuleeko voimaa koskaan olemaankaan. Joten tilanne on valumassa kohti omaa pientä häkkiä, umpikujaa, jossa mikään ei oikein huvita, mikään ei innosta, läheisiä ihmissuhteita ei ole kumpaankaan sukupuoleen, koska toinen ei ehkä kiinnosta ja toiseen ei ole käytännössä uskallusta. Tottakai sitä haluaisi läheisen ihmisen, mutta miten toteuttaa se käytännössä. Onpa sekavaa. Tiedossa on myös se, että kyse on vain omasta päätöksestä ja siitä miten elämänsä elää, eikä siinä toinen voi toisen puolesta muuttaa mitään, mutta siinä omassa "häkissä" se ongelma onkin. Tulipahan purkauduttua... Kiitos :')
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen ilmeisesti sinua nuorempi, n. kolmekymppinen. Olet mua kokeneempi naisasioissa, tuosta "purkauduinkin" jo ylempänä.. Aivan täysin ymmärrän sun kirjoitustasi!
Ei saa luopua toivosta kohdata sitä oikeaa ihmistä jolle voi antaa ja jolta voi saada hellyttä. Sitähän se kaikki on.. :)
Olen myös kolmekymppinen ja useamman vuoden sinkkuna viihtynyt. En tiedä olenko kokonaan tunteeton vai eikö vain miehet kiinnosta...? Naisista ei ole kokemuksia enkä uskalla kokemattomana aloitettakaan tehdä vaikka joskus olisi mieli tehnytkin. Millähän asiaan saisi jotain varmuutta?
Olen kai aina tiennyt että myös naiset kiinnostavat mutta ikinä en ole asian suhteen tehnyt mitään. Kiinnostun edelleen myös miehistä mutta en halua seksiä heidän kanssaan. Tälläkin hetkellä molemminpuoleista kiinnostusta erään miehen kanssa joka varmasti haluaisi enemmän mutta itse en uskalla lähteä "pelaamaan" kun tiedän että varsinainen homma ei kiinnosta. Ahdistaa aika kovasti. Pitäisikö sitä "luovuttaa" ja vaihtaa kokonaan toiseen sukupuoleen vai pitäisikö odotella että löytyy mies jonka kanssa seksi kiinnostaa. On tämä niin vaikeeta :)!