Tapaan nykyisin lastani joka toinen viikonloppu. Ratkaisuun päädyttiin sen hetkisen työtilanteeni vuoksi. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja minulla olisi mahdollisuus vaatia lasta asumaan luokseni esim. joka toinen viikko. Lapsen äiti ei ole halukas tällaiseen järjestelyyn, vaikka lapsi itse tahtoisi viettää aikaa enemmän kanssani. Onko kenelläkään kokemusta siitä, miten käytännössä tapaamisoikeuksien muuttaminen onnistuu?
Voiko tapaamisoikeuksia muuttaa?
Vkl-isä
111522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
..tuo ole ihan sopimuskysymys. Jos lapsesi äiti ei ole halukas siitä keskustelemaan, niin kyselet lastenvalvojalta josko hän tulisi kolmanneksi neuvottelupöytään istumaan. Muutenkin lastenvalvojalta se juttu kai kannattaa aloittaa.
Koita miettiä hyvät perusteet ja toivo ettei lapsesi äidillä ei ole hyviä perusteita tapaamissopimuksen muutosta vastaan.
Minkä ikäinen lapsi muuten on kyseessä?
ei onnistu ilman äidin suostumusta,sopimuksen muutamiseen tarvitaan kummankin suostumus,sori
Lasta huomioidaan, mikäli lapsen kannanotot tai mielipiteet ovat äidille mieliksi.
Jos alunperin olisitte sopineet, että lapsi on sinulla "koko ajan" ja lapsen äiillä vain viikonloput, niin silloin löytyisi kylläkin keinot purkaa alkuperäinen sopimus. Näin se vaan valitettavasti on tässä rakkaassa Suomen maassamme... Aikuiset eivät ole läheskään tasavertaisia vanhempia.
tilanne on just toisenlainen, isä on se joka estää tapaamiset lasten äitiin ja sossun tädit on kovasti sitä mieltä,että isä päättää.. Vaikka lapset ovat selvästi ilmaisseet halunsa olla ja asua äidin luona. Että ei ole tasavertaista, on sitten kumpi tahansa lähinä. Ja nyt sitten ollaan käräjöimässä lasten asumisesta. Eli ei löytynyt meiltä ainakaan muuta keinoa purkaa sitä sopimusta,jonka tyhmänä tein luottaen ex:än lupauksiin. Kunpa olisikin sellainen selvännäkijän kyky,niin kuinka monelta turhalta käräjöinniltä säästyttäisiinkään.
Minä haluaisin muuttaa tapaamisoikeutta siten, että se olisi edes joka toinen viikonloppu. Nyt on sovittu, että isä saa tavata niin paljon kuin haluaa. Hän nimenomaan halusi niin. Tosiasiassa lapset ovat hänen luonaan korkeintaan yhden viikonlopun joka toinen kuukausi! Ja jos tarkasti laskisin, tuskin sitäkään, ehkä joka kolma kuukausi sentään. Niin, että meitä on moneksi.
Ja kehtaa vielä vaatia elatusmaksua takaisin niiltä päiviltä kun lapset ovat lomalla hänen kanssaan. Ja sitäkään ei suinkaan tapahdu joka lomalla. Kaikkea sitä meikäläinen kuvittelikin kun moiseen sopimukseen nimensä alle pisti. Hah.
Mitä tekisitte tässä tapauksessa?
Kyllä kai sitä on marssittava ensin lastenvalvojan pakeille ja siitä sitten tarvittaessa käräjille jos haluaa muutosta. Lapsen toiveen pitäisi painaa vaakakupissa aika paljon. Kysehän on ihmissuhteesta eikä mistään suoritettavasta kylävisiitistä. Jos lapsi alkaa olla teini-iässä kannattaa vielä harkita miten raskas prosessi vaikuttaa häneen. Joskus suhteen ylläpito on kannattavampaa vähän huonommillakin ehdoilla kuin se, että sopimuspaperit ovat tiptop. Teinit kuitenkin liikkuvat itse ja tapaavat vanhempiaan yhä enemmän omasta tahdostaan.. tai eivät tapaa.
Meillä, toisin kuin sinulla, isän ja lasten tapaamiset ovat olleet aina vaikeita usein melkein vastentahtoisia. Ongelmia ei ole syntynyt aikojen tai sopimisten takia vaan siksi, että isä on kuulemma todella ilkeä tapaamisilla. Meillä on sopimus tapaamisajoista ja erityisesti tapaamisten vapaaehtoisuudesta. Vaikka pikkulasten tapaamiseen sopivat ajat eivät päde enää on tapaamiset saatu joten kuten toteutumaan ja suhde säilymään siten, että lapset ovat saaneet tavata isäänsä kun ovat halunneet.
Isä kuitenkin yllättäen vei tapaamisasian sossuun ja vaati entisiä tapaamisaikoja. Hänen mielestään vanhemmat sopivat tapaamisista, lapsille vastuu on liian raskas. Sossun puututtua asiaan tapaamiset loppuivat kuin seinään. 15v tyttö koki isän toimet oman vapautensa loukkaamisena ja kieltäytyi kaikesta yhteydenpidosta. Pojat 16v ja 17v ilmoittivat "vetävänsä jätkää käkättimeen!" Nyt kuitenkin pitäisi lähteä sopimaan isojen lasten tapaamisista tunnilleen ilman, että heitä itseään kuullaan. Mielenkiintoista nähdä miten isoksi venähtäneet, möreä-ääniset pojat ja teiniprinsessa raahataan väkipakolla isän autoon tapaamisille joka toinen viikonloppu klo la klo 10.00- su klo 18.00. En haluaisi olla isän housuissa niinä viikonloppuina. .. ja luulenpa, että se oikea ihmissuhde isän ja lasten välillä on nyt aikalailla vaakalaudalla.
Kuullostaa meidän elämältä, vaikka mukelot ovatkin nuorempia.
Muutaman kilometrin välimatka aiheuttaa sen, että lapset karkaavat kukin vuorollaan isän luota pois, kotiin, ja kun soitan siellä olevan lapsen puhelimeen, että palautan kohta tämän karkulaisen, älkää olko huolissanne, puhelimenomistajaa rankaistaan siitä, että otin yhteyttä. Teini-ikäinen laitetaan nurkkaan häpeemään, koska äiti soitti ja jos ei pysy nurkassa, käytetään väkivaltaa. Kun samainen teini ei enää mene isänsä luokse, isä pommittaa puhelimitse ja lyö lopulta puhelimen "korvaan" kun ei saa tahtoaan läpi. Kummallinen tämä yhteishuoltajien maailma.
Sanoisinko, että odotan mielenkiinnolla tulevaa syksyä. Pakko on tehdä jotain, koska henkinen ja ruumiillinen väkivalta on joka tapaamiskerta tavalla tai toisella vieraana. Joskus tekisi mieli luovuttaa - kun tietää mikä on vastassa, ja ummistaa silmänsä, mutta sellaisen tiedon kanssa tuskin jaksaisin elää loppuikääni.
Murkku sanoi että joskus tulee verenmaku suuhun ja tekisi mieli vetäistä ukkoa turpaan niin että tuntuu, mutta se on jotenkin niin outo, että itsesuojeluvaisto estää tekemästä mitään.
kovin on väkivaltaisia lapsia... enpä tiedä. Jos omat lapseni jossain vaiheessa sanovat minulle, että tekis isäukkoa mieli vetää turpaan niin kyllä hävettäisi. Ollan erottu eikä parhaissa väleissä, mutta lapset kunnioittaa meitä kumpaakin!
..ehkäpä tuo ratkaisumalli on tässä tapauksessa isältä opittua ja lapset haluavat maksaa takaisin saman jonka ovat itse kokeneen.
Surullista kyllä mielestäni.
Minusta on erinomaisen hyvä, että lapset kertovat tuntemuksistaan avoimesti. Huippuhienoa, jos kertoja on murrosikäinen nuori. (Suosittelen luettavaksi jotain normaalin murrosikäisen mielenliikkeistä kertovaa materiaalia)
Onhan noita tiedossa; hyvinkasvatettuja ja väkivallattomia nuoria, jotka ensikännissä päästelevät höyryjä teinidiscossa ja potkivat rauhoittelevan portsarin koomaan tai ajokortin saatuaan kääntävät hanat auki ja tappavat siinä elvistelessään pari muuta vanhempiaan kunnioittavaa kaveria samalla.
Pst.. Olen ennenkin kuullut juttua noista "ihmenuorista", mutta onneksi minä en ole saanut sellaisia mallinukkia lapsikseni. Kiitos ja ylistys. Hard Rock Hallelujaa :) *pakana* :D
tuskin tulee onnistumaan mutta yrittää kannattaa ilman muuta