Elikkä miten on:
Jos joutuu kuulusteluihin epäiltynä "pakottaminen sukupuoliyhteyteen", joka on tapahtunut vuosi tai pari ennen, joten asianomistajalla ei ole muuta kuin sanansa todisteena. Eteneekö juttu edes käräjille? Vai tuleeko syyttämättäjättöpäätös?
Jos etenee, mihin syyttäjä vetoaa? asianomistajan psyykkisiin lausuntoihin? vai pelkästään hänen sanaansa? Voiko asianomistaja edes mitenkään voittaa, kun vastapuoli kiistää tapahtuneen?
Jos joutuu kuulusteluihin epäiltynä "pakottaminen sukupuoliyhteyteen", joka on tapahtunut vuosi tai pari ennen, joten asianomistajalla ei ole muuta kuin sanansa todisteena. Eteneekö juttu edes käräjille? Vai tuleeko syyttämättäjättöpäätös?
Jos etenee, mihin syyttäjä vetoaa? asianomistajan psyykkisiin lausuntoihin? vai pelkästään hänen sanaansa? Voiko asianomistaja edes mitenkään voittaa, kun vastapuoli kiistää tapahtuneen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pystytäänö edes näyttämään että nämä kaksi henkilöä ovat tavanneet ja olleet yhdessä jossain tapahtuman aikoihin?
Annetuilla tiedoilla sanoisin että ei tule tuomiota vaikka jostain syystä syyttäjä veisikin tuomioistuimeen.
Unohtui sanoa, että henkilöt seurustelivat ensin, sitten olivat vuoden verran erossa, sitten päätyivät seksisuhteeseen. Ja sen puolessa välissä kuulemma "väkisinmakasi" hänet. Eli seksi kyllä jatkui senkin jälkeen. Vasta vuotta myöhemmin henkilö on viemässä asiaa oikeuteen.
Sukupuoliyhteyttä vastoin toisen partnerin tahtoa kutsuttiin aiemmin väkisinmakaamiseksi. Nykyään vastaava rikos on porrastettu kolmeen vakavuusasteeseen, jotka ovat pakottaminen sukupuoliyhteyteen, raiskaus ja törkeä raiskaus.
Pakottaminen sukupuoliyhteyteen on näistä lievin. Sen tunnusmerkistöstä säädetään rikoslain 20 luvun ykköspykälässä. Edellytyksenä on, että uhri pakotetaan sukupuoliyhteyteen käyttämällä henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai uhkaamalla käyttää väkivaltaa. Toisena tekomuotona on sukupuoliyhteys uhrin kanssa sen jälkeen kun tämä on saatettu tiedottomaksi tai muuhun tilaan, jossa tämä on kykenemätön puolustamaan itseään.
Koska seksuaalirikoksissa ei yleensä ole todistajia, näyttö rakentuu paljolti asianosaisten kertomusten varaan. Tuomioistuimella on vapaa todisteharkinta.
Jos tutkittavasta rikoksesta on kulunut jo yli vuosi, teknistä näyttöä ei todennäköisesti ole saatavilla. Teknistä näyttöä on esimerkiksi emättimestä talteen otettu siemenneste.
Uhrin kannalta tilanne on edullisempi, jos hän on välittömästi tapahtuman jälkeen käynyt lääkärin tutkittavana. Tällöin lääkärinlausunto tukee hänen kertomustaan.
Vaikka uhri ja epäilty olisivatkin olleet sukupuoliyhteydessä keskenään, kysymyksessä ei välttämättä ole rikos. Lisäksi on selvitettävä, onko uhria uhattu väkivallalla tai onko hänet saatettu tiedottomaan tilaan.
tehdään yli vuosi väitetyn teon jälkeen, eikä "uhri" ollut käynyt lääkärissä, eikä puhunut asiasta välittömästi teon jälkeen muillekaan, on näyttö melko toivon. Muutenhan näissä jutuissa uhrin kertomuksella on yllättävänkin suuri näyttöarvo, koska silminnäkijätodistajia ei juuri koskaan ole.
Näistä lähtökohdista ei ole mitään mahdollisuuksia saada tuomiota, ja on äärimmäisen epätodennäköistä, että kukaan syyttäjä edes lähtee syyttämään.
Henkilöillä ollut on/off-suhde, väitettynä tapahtuma-aikana seksisuhteen luonteinen, sittemmin katkennut. Väitetty uhri ei ole puhunut välittömästi väitetyn tapahtuman jälkeen kenellekään, ei käynyt lääkärissä, ei ilmoittanut poliisille ennen kuin suhteen katkettua yli vuoden kuluttua.
Siis: ei todistajia, ei teknistä näyttöä eikä lääkärinlausuntoa. Toivotonta
mutta molempien kertomus arviodaan ja uskottavampi sitten voittaa