pimahdusko?

Enpä osaa neuvoja antaa vaikkakin oma mielipiteeni on se että koira joka on ihmistä purrut on selvästi häiriintynyt eikä sen elämää kannata jatkaa riskeeratakseen ihmisten terveyksiä, niin julmalta kun se saattaakin kuullostaa (HUOM: Vain oma henk. koht mielipitteni!) Vehniksistä sen verran että yhdes aika huonosti tuntemassani perheessä on samansorttisen koiran kanssa saman tyylisiä ongelmia, koira purrut perheen tuttua ja käyttäytyy muutenkin agressiivisesti ajoittain! Mutta eihän se helppo päätös oo koiraansa "tapattaakkaan"!

Jos nämä mainitsemasi tuijotuskohtaukset ovat sen tyyppisiä, että koira selkeästi on muissa maailmoissa, siihen ei saa kontaktia jne. niin olisi syytä käydä eläinlääkärillä. Esim. epilepsian ilmenemismuodot ovet monenlaiset, muutenkin olisi syytä poissulkea muutkin sairaudet käytöksen aiheuttajina. Sen jälkeen jos sairautta ei löydy, niin asiantuntevan ongelmakoirakouluttajan pakeille puhumaan asiasta. Koiraterapeutteja löytyy ympäri Suomen, laita hakukoneeseen hakusanaksi ko. termi. Yksi vaihtoehto on ottaa yhteyttä omaan rotujärjestöön ja jutella siellä tilanteen ratkaisusta, yhteystiedot löytyy kennelliiton sivuilta.

Hei,

meillä oli dalmatialainen ja tunnen tuon kertomuksen perusteella mistä on ehkä kysymys. Meillä koiramme oli vasta alle viiden kun hänellä ilmeni samanlaisia ongelmia vieraita kohtaan, oli vain muutama ihminen joka oli ok. Koira kävi sisareeni kiinni joka oli pentuna antanut koiran meille. Luulimme tämän johtuvan siitä että "koira" muistaa jos sille on oltu ilkeitä joka monesti ja usein pitää paikkansa kunnes koiramme sairastui yht äkkiä munuaisten vajaa toimintaan ja jouduimme luovuttamaan hänet ikuiseen uneen parin päivän sisällä. Sen jälkeen luin paljon, että olemmeko tehneet jotain tai olisiko ollut sellaista mitä olisimme voineet rakkaamme eteen tehdä ja huomasin lukevani kirjaa jossa kerrottiin, että jos koira on sairas niin se saattaa käyttäytyä agressiivisesti. Koirat eivät näytä sairauksiaan tai sairastumistaan helposti vaan sinnittelevät ja jos heihin sattuu niin on ymmärrettävää jos käyttäytyminen on tällaista. Hän luotti vain meihin, omiinsa koska tiesi tuen ja hellyyden tulevan meiltä. Emme tiedä kauanko koiramme oli loppujen lopuksi sairaana mutta jos tästä oli kyse niin suosittelen menemään heti lääkäriin hänen kanssaan koska asia voi olla pienestäkin kiinni. Koiraa ei tarvitse suotta lukea agressiiviseksi jos asian voi hoitaa. Toivon, että kaikki menee hyvin ja koira saisi elää vielä pitkän onnellisen elämän.

Sanon enimmäiseksi että minulla on omat mielipiteeni noista tuijottelukohtauksista, mutta kerron myös kuinka meillä kävi.

Koiran rodun huomioon ottaen oletan että tuo tuijottelu on raakaa dominanssia. Ja noin yleensä käy jos vieras vastaa tuijotukseen; koira tuntee saavansa haastajan omalle asemalleen ja hyökkää puolustaakseen sitä. Tässä "asema" ei tarkoita paikkaa varsinaisesti vaan lauman sisäistä arvojärjestystä. Jos tämä kohdistuu vieraisiin, koira yrittää toimia kuin susilaumassa eli ajaa vieraat pois omalta reviiriltään.

Tästä päästään taas seuraavaan huomioon, että vain johtajalla on oikeus aloittaa hyökkäys "tunkeilijaa" kohtaan. Pikainen johtopäätös (koiraa tuntematta) tukee sitä että koira on dominoiva ja on ottanut vallan perheessä. Koira näyttää nyt tekevän päätöksiä jotka eivät alkuunkaan kuulu sille. Vielä terrierin luonteen huomioon ottaen tämä on hyvin mahdollista. Kyseessä ei ole varmaankaan "pimahdus", vaan joistain eleistä ja "koiranlukemis-taidosta" johtuva väärinkäsitys, joka taas laukaisi koiralle ominaisia reaktioita.

Minulla oli alussa hyvin suuria ongelmia urokseni kanssa, koska teimme klassisen virheen. Olin kolmetoista kun sain sen ja koira sattuikin olemaan harvinaisen dominoiva yksilö ja lisäksi sillä oli epilepsia, joka puhkesi koiran ollessa n. puolitoista vuotias. Kaksi ensimmäistä vuotta se nousi "laumamme" arvojärjestyksessä ylöspäin, kunnes rotuleirillä eräs kouluttaja puuttui asiaan ja sen kanssa ruvettiin työskentelemään. Ennen asiaan puuttumista oli tapahtunut puremistapauksia perheen sisällä yhtä perheenjäsentä kohtaan, jota koira ei arvostanut ollenkaan.
Koiraa ruvettiin järjestelmällisesti "painamaan" alemmas, kunnes se oli takaisin ruohonjuuritasolla, minne dominoiva koira kuuluukin.

Kun koira täytti 6, sinä kesänä tapahtui ensimmäinen puremistapaus, jolle kukaan (edes käyttäytymisterapeutti) keksinyt syytä. Kohteena oli taas perheenjäsen. Parin kuukauden päästä sattui toinen, kohteena ulkopuolinen. Sitten kohteena oli koira, narttu. Tämän jälkeen sain vihdoinkin muun perheen vakuutettua että koirassa on jotain vialla, tämä ei ole normaalia.

Asiaa mietittiin ja pyöriteltiin ja jotkut yrittivät sitä jopa haudatakin. Lopulta perhe taipui ja veimme koiran piikille.

Viimeinen kuukausi koiran kanssa oli yhtä helvettiä, varsinkin kun nartulla oli juoksu ja uros kävi muutenkin ylikierroksilla.

Tässä ei ole ihan kaikkea tästä jutusta, mutta sellaisia asioita jotka voivat olla muille avuksi.
Lisätietoja jos kaipaa niin saa mailata.

Koira oli pakko lopettaa ja on jo lopetettukin. Sitä on tutkittu jo ennen tätä viimeistä tapausta koska käytös oli outoa...mitään ei löytynyt ikinä. Mutta näin ikävästi kävi.....