Miten opettaa koira päästämään irti esim. varastamastaan leivästä tai metsästä löytämästään linnun raadosta? Lelusta irtipäästäminen onnistuu, mutta esim. edellä mainituista taistellaan hampaat irvessä tai vaikka puremalla....Kyseessä yksivuotias koira.
Herkuista irti
Sohvi
6255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Irti käskyn pitäisi toimia, vaikka koiran suussa olisi luu. Aloita sillä, että tarjoat sille aina tilalle jotain parempaa, ts. pidä taskussa aina lihapullaa, juustoa tms. kunnon herkkua.
Juuri kuten edellinenkin kirjoittaja neuvoi: vaihtamalla vielä parempaan ja toistamalla tätä useita satoja kertoja niin sitten kun tulee se yksi kerta, että sulla ei olekaan namia niin koira päästää silti irti. Ruuanhankkimisvietti on kuitenkin ainakin meidän koiralla niin voimakas, että annan sen syödä varastamansa leivän (ja olen kuin en huomaisikaan, että se on varastanut mitään) jos se on jo suussa, koska komentamalla tehottomasti "irti" vain heikennän omaa johtajuuttani. Jos leipä on vasta lattialla, niin silloin meidän koira vielä uskoo kieltoa.
Minä myönnän ihan suoraan että en ole millään päässyt ongelmasta eroon vaikka on kokeiltu ties mitä. Yhdessä vaiheessa koko homma paheni. Mitä enemmän yritin vaihtaa kaikkea sitä pahemmin koira niistä piti kiinni. Jos ehdin kieltämään koiraa ennen kuin ottaa suuhun niin ei ota, ikinä. Mutta jos se saa jonkun oikein ihanan "jutun" suuhunsa niin siinä on turha hokea mitään irti sanaa tai yrittää vaihtaa sitä mihinkään herkkuun.
Treenatessa päästää myös lelusta irti nätisti, kuten myös tokokapulat palautuu nätisti.
Joten olen antanut asian olla ja hyväksynyt sen. Toivonut kädet ristissä että koira ei nappaa mitään mistä on sille haittaa. No, siinä tapauksessa sitten keksitään jotain harhautusta tai jotain...
Ketään moittimatta tai tuomitsematta esitän vain oman näkemykseni irti -käskyn noudattamisesta. Mielestäni irti on käsky siinä kuin istu, maahan, sivu tai mikä tahansa muukin. Ja kun jonkun käskyn koiralle opettaa tarpeeksi aukottomasti, se noudattaa sitä sen enempiä ajattelematta. Ajan tällä nyt siis takaa sitä, että jos irti käsky istuu koiran takaraivossa tiukasti, se myös noudattaa käskyä sen kuultuaan pohtimatta sen tarkemmin, onko suussa leipä vai pallo. Itse olen välttynyt varastelevilta koirilta varmaankin puhtaasti siksi, etten ole koskaan suonut niille tilaisuutta päästä varastamiseen asti. Pentuaikana useinkin jätin tarkoituksella jotain ruokaa pöydän reunalle niin, että koira olisi sen halutessaan ylettynyt ottamaan ja siinä vaiheessa kun nenä kävi pöydällä, kuului napakka ei- käsky (jonka merkityksen koira tiesi) ja leipä tms. sai olla, josta koiraa palkattiin. Nykyään meillä voi huoletta jättää vaikka makkarapaketin lattialle, koira ei siihen luvatta koske.
Tuli mieleen vain, että asiaa voisi auttaa myös se, että laittaisi lattialle tarkoituksella jotain ruokaa omien jalkojensa eteen, pyytäisi vaikka koiran istumaan ja sanoisi esim. "ei ota". Makupalaa voisi siirtää sitten lähemmäs koiraa ja kun se noudattaa käskyä silloinkin, kun nami on suoraan sen edessä eikä sinun vieressäsi, asia olisi opittu. Jokaisella opetuskerralla koira luonnollisesti palkattaisiin "saa ottaa" käskyllä, eli luvan antamisella.
Tuota noin. M-lin tekstissä on ehkä ideaa mutta suoraan sanottuna meillä nuo ovat kaksi ihan eri asiaa. "ei ota" ja irti. Voin harjoitella vaikka kuinka paljon sitä että ei ota jotain maassa olevaa mutta siinä vaiheessa kun se on jo suussa, se on jo ihan eri juttu.
Ja kun minäkin olen samaa mieltä tuosta että irti-käsky on ihan sama käsky siinä missä tänne, istu, maahan jne niin tuollaisessa tilanteessa missä tiedän että mahdollisesti koira uhmaa sitä käskyä en sitä käyttäisi.
Olisihan se ihanaa jos koira tottelisi jokaista käskyäni ajattelematta mutta valitettavasti sellaisessa unelmamaailmassa me ei asuta tämän irti aarteesta käskyn kanssa.
Voin jättää olkkarin lattialle vaikka minkälaisen kinkun palan ja kieltää koiraa ottamasta. Se tottelee. Oikeastaan kotona totteleekin koska kotona ei ole mitään uusia ihania aarteita. Ruokaa pöydältä se ei ole ikinä varastanut, eikä mistään muualtakaan. Minun ruoka on minun ja siihen ei kosketa, tietää sen ilman erillistä käskyäkin.
Mutta eri on sitten jos metsästä löytyy jotain. Harvemmin näin käy enään kun ikää on tullut, ehkä se minun auktoriteettikin on parantunut, mutta joskus. Viimeeksi ehkä kevättalvella. Turha siinä on sitä irti käskyä hokea. Ei ota-toimii mutta ei sitä ehdi siinä sanoa ennen kuin aarre on jo suussa.
Enkä ole tähän viitsinyt pahemmin paneutua juuri aikaisemmin mainitsemastani syystä. Koirani on erittäin! voimakasluonteinen ja asian harjoittelu vain pahensi asiaa.
Niin ja jos joku ihmettelee että mitä teen tilanteessa jossa koiralla on suussa joku ällö haaska jota en halua sen pistävän poskeen.
No, sitten tuijotetaan, väännetään leukoja auki, yritetään harhauttaa, yritetään vaihtaa namuun...joku niistä toimii.
Woah, kuullostaa rasittavalta mutta toisaalta ei tule mieleen kuin kaksi tälläistä tilannetta koiran kahden elinvuoden aikana...