Kun mä puhun elämästäni ja menneisyydestäni, vaikenen tietyistä asioista, kuten intin käymisestä. Joistakin mä taas puhun valikoiduin sanoin. Puhun exästäni, joka ei kerro suoraan sukupuolta, enkä sano olevani kahden lapsen isä vaan että minulla on kaksi lasta. En sano että sitä tai tätä harrastin jo pikkupoikana vaan "lapsena" tai "jo pienenä". En syyllisty valehteluun, joudun vain säätämään puheitani. Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat selviätte? Vai lipsahtaako joskus jotain harkitsematonta?
editointia...
retrospektri
2383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aina joutuu pelkäämään, että lipsauttaa jotain.
Jos avautuu vaikka vaitiolovelvollisessa vertaistukiryhmässä niin huomenna siitä puhutaan kadulla, se on kyllä koettu.
Myös minä puhun aivan samoin, koska en halua mainostaa taustaani. Olen yrittänyt opetella ettei lipsahduksia tulisi. Usein on joutunut nielaisemaan sanan kun lipsahdus on ollut lähellä. Aika usein tulee puhuttua samoin myös silloin kun kuulijat tietävät taustani.