Meillä koira oli sijoituskoira, kunnes tehdään ekat pennut.
Pentujen kanssa kävi niin, että kaksi ensimmäistä pentua syntyi ihan normaalisti ja kolmas syntyikin poikittain ja kesti todella kauan ja oli kivuliasta.
Loput pennut syntyivät ihan normaalisti sen jälkeen, mutta kivut olivat vielä kovia. Ensimmäiset pennut koira nuoli ihan normaalisti jne, mutta tämän kolmannen pennun jälkeen ei tehnyt pennuille enää mitään!
No sitten alkoi elämä koirien kanssa ja huomasimme oman koiramme VIHAAVAN pentua. Jos emme olisi olleet koko ajan vieressä olisi koira varmasti tappanut pentunsa, niin se niitä inhosi.
Me jouduimme pitämään koiraa imemisen aikaan paikoillaan ja jouduimme itse kakattamaan koirat jne.
En ole ikinä nähnyt koiraa niin onnellisena kun pennut lähtivät uusiin koteihinsa!
Miten luulette että koira suhtautuisi uusiin pentuihin?
Mitään tarkoitusta ei ole uusia pentuja nyt tehdä koiralla, tuskin koskaan tekisimme. Sen verran rankkaa toi homma oli!
Mutta mielessä on vain käynyt, että kuinkahan suhtauituisi uusiin pentuihin. Unohtuisiko edelliset kokemukset jos kaikki menisi uusien pentujen kanssa hyvin vai muistuisiko nuo edelliset kivut heti mieliin?
Älkää nyt tuomitko, suunnitelmissa ei todellakaan ole tehdä pentuja koiralla uudestaan. mielenkiinnosta vain kyselen että onko kellään muulla kokemuksia tälläisestä!
Pentujen kanssa kävi niin, että kaksi ensimmäistä pentua syntyi ihan normaalisti ja kolmas syntyikin poikittain ja kesti todella kauan ja oli kivuliasta.
Loput pennut syntyivät ihan normaalisti sen jälkeen, mutta kivut olivat vielä kovia. Ensimmäiset pennut koira nuoli ihan normaalisti jne, mutta tämän kolmannen pennun jälkeen ei tehnyt pennuille enää mitään!
No sitten alkoi elämä koirien kanssa ja huomasimme oman koiramme VIHAAVAN pentua. Jos emme olisi olleet koko ajan vieressä olisi koira varmasti tappanut pentunsa, niin se niitä inhosi.
Me jouduimme pitämään koiraa imemisen aikaan paikoillaan ja jouduimme itse kakattamaan koirat jne.
En ole ikinä nähnyt koiraa niin onnellisena kun pennut lähtivät uusiin koteihinsa!
Miten luulette että koira suhtautuisi uusiin pentuihin?
Mitään tarkoitusta ei ole uusia pentuja nyt tehdä koiralla, tuskin koskaan tekisimme. Sen verran rankkaa toi homma oli!
Mutta mielessä on vain käynyt, että kuinkahan suhtauituisi uusiin pentuihin. Unohtuisiko edelliset kokemukset jos kaikki menisi uusien pentujen kanssa hyvin vai muistuisiko nuo edelliset kivut heti mieliin?
Älkää nyt tuomitko, suunnitelmissa ei todellakaan ole tehdä pentuja koiralla uudestaan. mielenkiinnosta vain kyselen että onko kellään muulla kokemuksia tälläisestä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
jolla teetettiin ihan omat pennut. Emä hylki pentuja, ei siivonnut, eikä imettänyt oma-aloitteisesti. Vihamielisyyttä ei ollut vain välinpitämättömyyttä. Silti oli niin rankka työ ihmisille, ettei uutta pentuetta ole tarkoitus tehdä. Hyväluontoinen, kiltti rotukoira, mutta emänä ihan mahdoton. Sekin heilutti vain iloisesti häntää, kun pennut lähtivät uusiin koteihin.
Itse olen sitä mieltä, että jos ei tuo emänä toimiminen kunnolla onnistu, eikä ole luontaista, ei ole järkevää lisäännyttää sellaista koiraa. Minä en tiedä, onko juttu geeniperimässä vai opittua, mutta huono ominaisuus jatkoa ajatellen. Ihannehan on narttu, joka huolehtii pentunsa.
meillä oli siis ihan selvää vihamielisyyttä! olen aivan varma, että koira olisi ilman meitä tappanut pentunsa, niin hän alkoi niitä vihaamaan tuon kivun jälkeen...
mitenkään ei siis huolehtinut pennuista, ei tehnyt mitään! Paikoillaan jouduimme pitämään koiraa imetyksenkin ajan...
Tämäkin koira on oikeasti rauhallisuuden perikuva, ja siis myös rotukoira ja hieno yksilö. Mitään agressiivisuutta tai muutakaan ei ole ennen ilmennyt.
Ja alussa siis huolehtikin pennuistaan, kunnes tuo kolmas pentu syntyi poikittain.
Meillä koira sekosi täysin kun pennut häippäsivät! Siis yleensä niin rauhallinen koira, hyppi innosta!
En siis usko että tämä meidän juttu oli mitenkään luonteessa tai geeneissä, koska juttu muutti suuntaansa ihan selkeästi tuon poikittain syntyneen pennun jälkeen.
Mutta kyllä kävi pentujakin sääliksi, kun eivät saaneet äidin hoivaa ja eivätkä voineet viettää aikaansa äitinsä kanssa! Jo pelkästään pentujen ja sen mitä pennut ovat ansainneet takia emme aio ikinä ottaa sitä riskiä että teettäisimme koirallamme uusia pentuja!