Nyt joku rehellinen tuhnu vastaamaan, saat olla myynyt omasi milloin vain, 2006 heinäkuussa tai 2002 tai 1998. Pääasia että olet myynyt pelkästään spekulatiivisessa mielessä ja odottelet nyt vuokralla romahduksesta haaveillen.
Eli, mikä on suunnitelma b)? Jos havaitset, että ei romahdakaan, mitä teet? Ostatko takaisin vanhan asuntosi korkeammalla hinnalla vai odotatko yksinkertaisesti niin kauan että rommaa / kuolet vanhuuteen vuokra-asunnossa?
Oikeesti, mitä teette jos ei rommaakaan?
Eli, mikä on suunnitelma b)? Jos havaitset, että ei romahdakaan, mitä teet? Ostatko takaisin vanhan asuntosi korkeammalla hinnalla vai odotatko yksinkertaisesti niin kauan että rommaa / kuolet vanhuuteen vuokra-asunnossa?
Oikeesti, mitä teette jos ei rommaakaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suuren Rommauksen toisen tulemisen odotus on ihan samanlaista kuin
Vapahtajan toisen tulemisen odotus.
Sitä ei kyseenalaisteta.
niin sitten kysymykseeni voi vastata ajatusleikkinä. Eli jos leikitään että rommausta ei tulisi (vaikka se tottakai tulee), mitä moisessa tilanteessa tekisit? Vähän kuin "mitä ostaisit jos saisit lottovoiton"?
Asuntorahoille on viime vuosina saanut todella hyvät tuotot pörssistä (viime vuonna keskimäärin 30%). Paljon jää ylikin jos ostaisi takaisin vanhan asunnon nykyhinnoilla. Sen verran pitää tunnustaa että en haaveile vastaavasta kuin vanha vaan aikomus on alkaa rakentamaan kun eräät työkuviot hellittävät.
Helsingissä hinnat ehkä nousseet rajusti, muualla nousu on kumminkin ollut aika lievää.
Kyllä toi nyt taas on näitä palstan vakiotakinkääntöjuttuja. Sitten jos lopulta huomataan että aha ei rommannutkaan olinpa tyhmä kun niin kuvittelin ja siirryin vuokralle, sitten sanotaankin että hahaa, kannatti tämä silti, sijoitin rahat niin viisaasti.
Pörssissä voi voittaa tai hävitä. Yhtä hyvin ois voinut käydä niin, että sinänsä huonon asunnonmyymisratkaisusi lisäksi olisit vielä hävinnyt puolet kauppahinnasta pörssissä! Hyvä että kaikki taivaanmerkit eivät sentään olleet sinua vastaan.
"Yhtä hyvin ois voinut käydä niin, että sinänsä huonon asunnonmyymisratkaisusi lisäksi olisit vielä hävinnyt puolet kauppahinnasta pörssissä!"
Tuon logiikan mukaan myös asuntojen hinnat olisivat yhtä hyvin voineet romahtaa. Tosiasia on se että ne jotka yrittävät elää mahdollisimman riskittömästi eivät ikinä vaurastu. Sitäpaitsi myymästäni asunnosta sain jo ruhtinaalisen voiton kun myin sen 1,5 vuotta sitten. Ei se huono sijoitus ollut.
Riskinottoa on myös olla myymättä asuntoa tai ostaa sellainen sijoitusmielessä, koska kuvittelee että hinnat vielä nousee. Sekin voi olla kannattavaa.
Totta puhuen en usko että on järkevää myydä asuntoa spekulatiivisessa mielessä jos se asunto on ns. unelmakämppä tai muuten loppuelämäksi ajateltu. On muitakin arvoja kuin raha. Vamiiksi ahtaasta kaksiosta taas oli ihan hyvä päästä eroon ja olen edelleen henkisesti ja taloudellisesti tyytyväinen ratkaisuuni. Asunto ei edellenkään ole ainoa asia jonka arvo on noussut. Jatkossa niiden hinnat voi aivan yhtähyvin laskea kuten pörssiosakkeetkin on tehnyt nyt keväällä.
Arvopaperikauppa on kiehtovaa toimintaa, joka kirvoittaa muhkeita otsikoita.
Joskus julkisessakin mielipiteessä yltiöpositiivisuus on se ainoa oikea ajatusmalli. Joskus revitään masentavia otsikoita laman tai taantuman syövereissä. Tuolloin vain "hullu ostaa osakkeita" todistellaan yhteen ääneen.
Jotkut "hullut" niitä silloinkin ostavat - ja ne harvat sitten vaurastuvatkin, jotkut peräti rikastuvat.
Pörssien ja pörssikurssien merkitys on yhä suurelle yleisölle hämärän peitossa, vaikka pörssien vaikutus on valtava maailmanlaajuisestikin.
Monen maan eläketurva nojaa entistä vahvemmin pörssikurssien kehitykseen. Niin meidänkin. Pakko näin on ollakin, jos aiotaan osakin eläkkeistä rahastoida etukäteen.
Vanha Roope Ankan keino setelien varastoimisesta holveihin ei inflaatiomaailmassa toimi. Siinä eläkkeiden taitettu indeksi muuttuisi äkkiä kokonaan poikkinaiseksi eli miinusmerkkiseksi.
Pörssien ja pörssiyhtiöiden toiminta on muuttunut täydellisesti muutamassa vuodessa.
Alunperinhän yhtiöiden piti saada pörssin kautta pääomia investointeihinsa tai yritysostoihinsa. Rahaa siis kerättiin osakeanneilla. Muistattehan ne jonot TV-uutisissa!
Nyt ei terve pörssiyritys osakeantirahaa hae. Se toimii aivan päinvastoin: ostaa omia osakkeitaan ja mitätöi ne sitten! Siis repii riihikuivaa rahaa roskikseen!
Tätä on lamat kokeneen suomalaisen vaikea sulattaa. Ennenkin vanhan sanonnan mukaan jollakin saattoi olla rahaa niin, ettei tietylle tarpeelleen taipunut. Muttei rikaskaan niitä seteleitä käyttänyt pyyhkimiseen!
Omien osakkeiden ostoa on perusteltu sillä, ettei yhtiöllä ole rahoilleen järkevää käyttöä (esimerkiksi investointeihin), joten ylimääräiset rahat on oikeudenmukaisinta jakaa osakkeenomistajille.
Mutta kun niitä ei jaeta! Omien osakkeiden ostollahan rahat ojennetaan osakkeista luopuvalle ex-omistajalle! Se ei paljon lämmitä uskollista osakasta.
Uuden uskon mukaan vanhatkin osakkaat hyötyvät, koska kurssit nousevat ostojen myötä. Toki tunnusluvut paranevatkin, kun samaa voittolukemaa verrataan pienempään osakemäärään.
Analyytikot tuijottavat sokeasti tunnuslukuja ja tekevät suosituksensa niiden perusteella. Sitten kun yhden kvartaalin tulos hieman putoaa, niin kurssikin saattaa pudota kymmenen prosenttia.
Kuitenkin pörssin tulisi mitata luotettavasti osakkeen ja koko yhtiön arvoa. Yhden kvartaalin tuloksen heilumisen ei pitäisi näkyä kurssissa kuin prosentin osina - ei valtavina heilahteluina, jos pörssikurssi todellakin mittaisi yhtiön todellista arvoa.
Omien osakkeiden osto on kuitenkin tämän päivän uskonto, jota mikään ei horjuta.
Fortumkin ostaa omia osakkeitaan ja nostaa siten valtio-omistajan osuutta yhtiössä. Varmaan Mauri Pekkarisen jykevä omistajahahmo nostaa jatkossa Fortumin arvoa, vaikka perinteisesti sijoittajat ovat kavahtaneet suuren valtio-omistajan dominoimaa yhtiötä...
Tavallisen ihmisen näkökulmasta yritysten setelinrepimisvimma näyttää hölmöläisen hommalta. Saa nähdä, syntyykö uusia innovaatioita seteleiden hävittämiseksi pörssin ulkopuolella. Tässä pari virikettä ideoinnille:
Omien osakkeiden repiminen on samanlaista puuhaa kuin jos VVO hankkisi pari vuokrataloa ja purkaisi ne saman tien. Siinä pääsisi kätevästi eroon ylimääräisistä seteleistä!
Työvoimakoulutusta on syytetty samantyyppisestä toiminnasta: On järjestetty työttömille kalliita kursseja, joista ei ole ollut mitään hyötyä osallistujille.
Ehkäpä löytyisikin kysyntää kurssille, jossa työvoimahallinto kouluttaa talouselämälle käteviä rahan hävittämiskeinoja!