Yhteen muuttaminen, omistusasunto

Mullakin on oma asunto, ja poikaystäväni muutti siihen asumaan. Eli ihan sama tilanne kuin sullakin.
Me ei tehty mitään sopimusta, siis kirjallista. Sovittiin vaan ihan suullisesti, että paljonko poikaystäväni maksaa mulle kuussa. Eli periaatteessa jaettiin mun asumiskustannukset. Ja sitten jos tulee riitaa, niin etsiköön sitten itselleen toisen kämpän ;)
Nyt ollaan asuttu samassa kämpässä jo vuosi ja hyvin on mennyt. Eikä asiasta ole ikinä tullut sitä riitaa :)

Taloyhtiöön täytyy tietysti ilmoittaa, ja silloin esimerkiksi tuli toinen vesimaksukin maksettavaksi. Mutta muuten ei mitään ihmeempiä sopimuksia ole tullut kirjoitettua

Avoliitostahan oli kyse, niinkö? Kun aikaa kuluu ja jos asutte aina vain yhdessä eroten kuitenkin joskus vuosien kuluttua, olet velvollinen niin vaadittaessa maksamaan osan asunnon uudesta käypästä arvosta nyt muuttamassa olevalle poikaystävällesi. Vaikka hän ei lainalyhennyksiä rahottaisikaan.
Minä tekisin paperin, vähän kuin avioehdon, että omaisuus säilyy minulla jakamattomana eronkin sattuessa, kuten on ollut ennen avoliittoakin.

Koskaan ei voi olla liian varovainen. Tuuriinsa eikä toisen hyvyyteen kannata luottaa erotilanteessa, jossa nykyinen tilanne on muuttunut täysin vastakohdaksi. Se tuli minullekin kerran erittäin kalliiksi. Kun ongelmat tulevat se kostonhalun määrä on joidenkin kohdalla ihan kohtuuton.

Emäntäni ei osallistu omakotitaloni kustannuksiin lainkaan, ei myöskään mökkini.

Ei tarvitsekaan osallistua. Halpaahan asuminen minulle on, ja kulut olisivat lähes samat, vaikka asuisin yksin.

Sopikaa ihmeessä miten teette ja mieluiten kirjallisena.

Poikaystävälläsihän on aika heppoinen asumismuoto ilma sopimuksia. Sinun omistamassasi asunnossa myös kaikki irtain (huonekalut jne.) kuuluvat sinulle, ellei poikaystävällä ole ostokuittia esittää mahd. riitatilanteessa tai ellei toisin ole kirjallisesti sovittu. Hänellä ei ole myöskään irtisanomisaikaa jos päätätte erota.

Miettisin myös noita kustannuksia. Itse en suostuisi lyhentämään kenenkään toisen asuntolainaa, esim. vedoten siihen että vuokrallaolokin maksaisi. Lainanottajahan saa vähentää myös lainan korkoja verotuksessa usein lähes yhtiövastikkeen verran.

Kukin sopii tyylillään. Omistusasumisen kustannuksia ei ole helppo jakaa oikeudenmukaisesti.

Jos molemmat olette tyytyväisiä siihen, että poikaystävä maksaa asumiskuluja, mutta ei lainakuluja, niin mitään papereita ette asian vuoksi tarvitse. Kannattaa puhua selväksi myös se, että molemmat tietävät, että eron sattuessa kumpikin kerää kimpsunsa eikä toisella ole toisen omaisuuteen mitään vaateita. Sama homma, jos toinen sattuu kuolla kupsahtamaan, niin avopuoliso ei silti saa mitään, vaan kaikki menee kuolleen omaisille. Ainakin oma silloinen avoni, nykyinen avioni luuli, että avoliitto on turvatumpi molemmille, eli siis ihan vain siksi kannattaa keskustella, ettei ole mitään harhaluuloja.

Ja mitä tulee irtaimistoon, niin senhän voisi vaikka luetella etukäteen paperille, jos on arvokkaampaa eikä ole enää kuitteja millä omistustaan osoittaa, että niidenkin jako tarvittaessa menee oikein. Ja yhteisen asumisen aikana kannattaa pohtia, kuka ostaa ja mitä ja kenen nimiin tulee.

jaostahan ei pitäisi tulla yhtään sen suurempaa tappelua erotilanteessa kuin jos asuisitte vuokrakämpässä. Eihän se asunnon omistus vaikuta irtaimiston omistukseen.
Meillä mies maksaa osansa asumiskuluista. Summa saatiin sovittua sillä että puolitettiin se vuokran määrä mitä vastaavasta kämpästä joutuisi maksamaan.