[sorry Darkest.. riimien vanki yhä vaan.]
Tapasin kerran vihaisen opettajan, kiihkeästi saarnaavan, syyllistämistä kaihtamattoman. Kuinka sellainen mitään voi tietää, kun ei olevaisuuttakaan saata sietää. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Tapasin kerran kauniin opettajan, vastakkaista sukupuolta olevan. Silmissä säihkyi kielletty kiihko, nunnan kaapuun oli aueta viilto. Kieltäytyi opettamasta pidemmälle, kumarsi mieluummin opinkappaleille. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Tapasin kerran ahneen opettajan, taivaspaikkaa tavoittelevan herran. Vaati saada sievoisen summan avatakseen arkkunsa sangen kiehtovan. Valheen haistoi tästä kauas, niinpä käännyin ja kuljin taas. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Tapasin kerran ylpeän opettajan, nimeään jatkuvasti korostavan. Pyysi kertomaan muillekin, viittaamaan sukuunsa aateloituunkin. Tyhjänpäiväisyyksiä vain lateli, sammakoita puheissaan sateli. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Tapasin kerran varman opettajan, lupasin minulle kuunkin taivaan. Kunhan tyytyisin tarjottuun oppiin, valmiiksi pureskeltuun ajatusten malliin. Vangiksi muotin niin se johtaa, mielen toiminnot kaikki lakkauttaa. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Lopulta ei enää opettajia ollut, kaikki kelvottomiksi olin todennut. Opin heiltä vain yhden asian, tietämättään tärkeimmän seikan: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Niin katsoin ympärille, nimettömiin kasvoihin kaikkialle: Tuntemattomien silmiin viattomiin, metsän olentoihin lukemattomiin. Meri, hiekanjyvä, lumihiutale ja puu, opettajaksi ei käy paremmin muu.
Valmiit mallit näin valuu pois, uudesti syntynyt ihan kuin ois. Vaikeudet vain oppitunneiks muuttuu, huolet mielestä kokonaan haihtuu. Kaikki mitä ikinä tapahtuukaan, olevaisuudesta silloin kertoo vaan.
Tapasin kerran vihaisen opettajan, kiihkeästi saarnaavan, syyllistämistä kaihtamattoman. Kuinka sellainen mitään voi tietää, kun ei olevaisuuttakaan saata sietää. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Tapasin kerran kauniin opettajan, vastakkaista sukupuolta olevan. Silmissä säihkyi kielletty kiihko, nunnan kaapuun oli aueta viilto. Kieltäytyi opettamasta pidemmälle, kumarsi mieluummin opinkappaleille. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Tapasin kerran ahneen opettajan, taivaspaikkaa tavoittelevan herran. Vaati saada sievoisen summan avatakseen arkkunsa sangen kiehtovan. Valheen haistoi tästä kauas, niinpä käännyin ja kuljin taas. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Tapasin kerran ylpeän opettajan, nimeään jatkuvasti korostavan. Pyysi kertomaan muillekin, viittaamaan sukuunsa aateloituunkin. Tyhjänpäiväisyyksiä vain lateli, sammakoita puheissaan sateli. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Tapasin kerran varman opettajan, lupasin minulle kuunkin taivaan. Kunhan tyytyisin tarjottuun oppiin, valmiiksi pureskeltuun ajatusten malliin. Vangiksi muotin niin se johtaa, mielen toiminnot kaikki lakkauttaa. Opin kuitenkin yhden asian: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Lopulta ei enää opettajia ollut, kaikki kelvottomiksi olin todennut. Opin heiltä vain yhden asian, tietämättään tärkeimmän seikan: Kuinka harhassa eläjän tunnistan.
Niin katsoin ympärille, nimettömiin kasvoihin kaikkialle: Tuntemattomien silmiin viattomiin, metsän olentoihin lukemattomiin. Meri, hiekanjyvä, lumihiutale ja puu, opettajaksi ei käy paremmin muu.
Valmiit mallit näin valuu pois, uudesti syntynyt ihan kuin ois. Vaikeudet vain oppitunneiks muuttuu, huolet mielestä kokonaan haihtuu. Kaikki mitä ikinä tapahtuukaan, olevaisuudesta silloin kertoo vaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä pidin tuosta 'perimmäisestä ajatuksesta' jonka itselleni löysin.
Aurinko olkoon kanssasi ja sateenkaari koskettakoon olkapäitäsi.
Ei taida hienompaa palkintoa runon kirjoittajalle olla, kuin että edes joku löytää runosta jotain myönteistä itselleen. Ugh. Ehkä nämä joidenkin intiaaniheimojen käyttämät tervehdykset voivat jossain määrin kuvata siitä kirjoittajalle syntyvää tunnetta.
Jääköön lumeen kauniit jalanjälkesi.
Tiedän vain yhden opettajan ja kaikki käyvät sen koulua. Olen oppilas siinä missä muutkin ehkä eri luokalla, eri tunneilla. Välitunnilla kaikki on pihalla, jotkut leikkivät, jotkut puhuvat, jotkut kiusaavat toisia. Siinä koulussa kokeita ei uusita. Jälki istuntoa ei anneta - vaikka siitäkin on erimielisyyksiä -
Jotkut epäilevät että sillä koululla on rehtori -
minä en. Kukaan ei ole koskaan nähnyt rehtoria, ei rehtori tule pihalle tappeluita hajoittamaan,
mutta jos kerran kouluilla yleensä on rehtorit.
Jotkut pelkäävät rehtorin kansliaa, jotkut jopa luulevat että koulu menee joskus kiinni.
(tätä voisi jatkaa loputtomiin, mutta välitunti loppuu) : )
Ehkä rehtori on vain kuva ihmisten mielissä, jonka he ovat laiskuuttaan luoneet omat puutteensa salliakseen. Sinänsä mielenkiintoista, että he siis tietävät puutteensa mutta eivät tee niille mitään. Sen sijaan he ehkä seuraavat koulun järjestyssääntöjä uskoen näin rehtorin olevan heidän puolellaan, mikäli rehtori siis sittenkin on olemassa. Mutta nämä säännötkin he ovat itse luoneet... Huoh, kyllä käy tämän koulun oppilaita sääliksi, harhasta harhaan askeltavat miksi.