Mua kiusattiin ala-asteella joskus
2-6 luokilla. Kiusaamis-tapana käytettiin
nimittelyä ja tämä ns."pää-jehu" keksi
vielä lähetellä musta tosi ilkeitä juttujakin.
Ja sairaita sellasia.
Pian sain katsoa vain sivusta, kun mun
yksityisyys revittiin tuhansiksi palasiksi.
Haluaisin vain sanoa, että monesti (hyvin usein)
koulukiusatussa asuu upea ihminen, josta
aikanaan kasvaa reilusti muita viisaampi!
Miettikää kuuluisuuden henkilöitäkin: Victoria
Beckham, Mel B,Madonna ja Apulannan Toni Wirtanen.
Kun mun kiusaaminen loppui, mä vaivuin suureen
epätoivoon ja masennukseen. Äkkiä mut vain oli
unohdettu kokonaan ja näytin olevan kaikille
vain ilmaa. Vaikka mä menin juttelemaan mun
kavereille, ne eivät vastanneet tai lähtivät pois.
Seiska-luokalla alkoi mennä paremmin ja sain
ystäviä... mutta taas kasin syksyllä -mä olin yskin. Mä en enää välittänyt mitä mä tein... mä
periaatteessa elin mun runoissa ja tarinoissa.
Sitten, eräänä päivänä... (kun luulin jo, ettei
ihmeitä enää tapahdu) mun luokalle tuli enkelin-
kasvoinen tyttö.
"Anteeksi, taidetaan olla samalla luokalla?"
Mä sain esitellä sille koulua ja huomattiin, että
juttu luisti tosi hyvin. Mä halusin itkeä onnesta.
Mä olin saanut ystävän!
Sen seurauksena kaikki vanhat "kaverit" alkoivat
virrata massana mun luo kyselemään, mitä kuului.
Mä tajusin, että ne oli kateellisia... kiusaajat
puolestaan alkoi vältellä mua entistäkin enemmän.
En mä voi siltikään, vieläkään sanoa, että olisin
päässyt yli tästä kaikesta.
Joskus vieläkin tulee kaduilla vastaan joitakin
tyyppejä, joidenka pää kääntyy mun perään.
"Hei kato -tuossa on tuo huora! Muistaks?"
Mun suurin unelma on auttaa toisia koulu-kiusattuja. Enkä mä kaunistele! Mä haluaisin kuulla ihmisten erilaisia kokemuksia. Mun erään
entisen kaverini, (jonka sain seiskalla)
elämä meni pirstaleiksi koulukiusaamisen takia.
Sitä oli kiusattu ala-asteella...
-mutta se ei koskaan päässyt yli. Se hautoi
itsemurhaa ja tänään en enää tiedä, mitä sille
kuuluu. Se sortui viinaan ja löysi "parempaa"
seuraa. Okei -ehkä ne oli kovempia... on kai
hienoa esittää... mutta mä en ainakaan tee enää
mitään, mitä voisin joskus katua. Kyllä mä
hauskaa pidän -ei siinä mitään... yrittäkää
tekin tehdä niin! Kaikissa asioissa on aina
hyväkin puolensa.
2-6 luokilla. Kiusaamis-tapana käytettiin
nimittelyä ja tämä ns."pää-jehu" keksi
vielä lähetellä musta tosi ilkeitä juttujakin.
Ja sairaita sellasia.
Pian sain katsoa vain sivusta, kun mun
yksityisyys revittiin tuhansiksi palasiksi.
Haluaisin vain sanoa, että monesti (hyvin usein)
koulukiusatussa asuu upea ihminen, josta
aikanaan kasvaa reilusti muita viisaampi!
Miettikää kuuluisuuden henkilöitäkin: Victoria
Beckham, Mel B,Madonna ja Apulannan Toni Wirtanen.
Kun mun kiusaaminen loppui, mä vaivuin suureen
epätoivoon ja masennukseen. Äkkiä mut vain oli
unohdettu kokonaan ja näytin olevan kaikille
vain ilmaa. Vaikka mä menin juttelemaan mun
kavereille, ne eivät vastanneet tai lähtivät pois.
Seiska-luokalla alkoi mennä paremmin ja sain
ystäviä... mutta taas kasin syksyllä -mä olin yskin. Mä en enää välittänyt mitä mä tein... mä
periaatteessa elin mun runoissa ja tarinoissa.
Sitten, eräänä päivänä... (kun luulin jo, ettei
ihmeitä enää tapahdu) mun luokalle tuli enkelin-
kasvoinen tyttö.
"Anteeksi, taidetaan olla samalla luokalla?"
Mä sain esitellä sille koulua ja huomattiin, että
juttu luisti tosi hyvin. Mä halusin itkeä onnesta.
Mä olin saanut ystävän!
Sen seurauksena kaikki vanhat "kaverit" alkoivat
virrata massana mun luo kyselemään, mitä kuului.
Mä tajusin, että ne oli kateellisia... kiusaajat
puolestaan alkoi vältellä mua entistäkin enemmän.
En mä voi siltikään, vieläkään sanoa, että olisin
päässyt yli tästä kaikesta.
Joskus vieläkin tulee kaduilla vastaan joitakin
tyyppejä, joidenka pää kääntyy mun perään.
"Hei kato -tuossa on tuo huora! Muistaks?"
Mun suurin unelma on auttaa toisia koulu-kiusattuja. Enkä mä kaunistele! Mä haluaisin kuulla ihmisten erilaisia kokemuksia. Mun erään
entisen kaverini, (jonka sain seiskalla)
elämä meni pirstaleiksi koulukiusaamisen takia.
Sitä oli kiusattu ala-asteella...
-mutta se ei koskaan päässyt yli. Se hautoi
itsemurhaa ja tänään en enää tiedä, mitä sille
kuuluu. Se sortui viinaan ja löysi "parempaa"
seuraa. Okei -ehkä ne oli kovempia... on kai
hienoa esittää... mutta mä en ainakaan tee enää
mitään, mitä voisin joskus katua. Kyllä mä
hauskaa pidän -ei siinä mitään... yrittäkää
tekin tehdä niin! Kaikissa asioissa on aina
hyväkin puolensa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Näin se on, valitettavasti :(
Tuo on muuten täyttä totta, itse olen ollut päiväkodista asti kiusattu, ja minusta on tullut järkevämpi ja viisaampi kuin ikätoverini. En ole haaskannut aikaani kaupungillahillumiseen, vaan opiskeluun. Ja jotenkin, osaan ymmärtää muita. Omaan todella paljon empatiaa, ajattelen ennen tekemistäni muiden tunteita.