pitkästä aikaa on taas tulossa koira taloon. pitkään on sitä suunniteltu ja haluttu. pian se sitten tapahtuu. nyt on alkanut pelottaa niin pirusti. koiria aikaisemminkin on ollut, hyvin on kaikki sujunut ja koirat ollut rakkaita.
sukulaiset eivät ole nyt koiranoton kannalla ja pelko ja huonot fiilikset alkaa tarttua. tiedän että kun pennun saa syliin ja kotiin kaikki menee hyvin ja alkaa tasoittua mutta nyt vaan jännittää...
onko kellään muulla ollut vastaavia tuntemuksia vauvelia odottaessa?
sukulaiset eivät ole nyt koiranoton kannalla ja pelko ja huonot fiilikset alkaa tarttua. tiedän että kun pennun saa syliin ja kotiin kaikki menee hyvin ja alkaa tasoittua mutta nyt vaan jännittää...
onko kellään muulla ollut vastaavia tuntemuksia vauvelia odottaessa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuule täällä ollaan juuri nyt aivan samoissa fiiliksissä sun kanssa.. meillä jännitystä lisää vielä kaks kisuneitiä, mitenkähän sopeutuvat..
meilläkin ennenki koiria ollu ja kaikki menny hyvin.. silti jänskättää nii pirusti..
yhtälailla kyllä jänskätti kun toista kisua haettiin mut pakko sanoo et tää ajaa kyllä senki yli!
meille on tulossa pentu parin viikon päästä. Kotona on ennestään 3-v koira. Vanhemmilleni en ole vielä uskaltanut kertoa pennusta, pitävät hulluna. (Emme siis asu samassa taloudessa!)
aion pitää koiran salaisuutena niin pitkään kuin mahdollista. minusta tuntuu naurettavalta, mutta en jaksa kuunnella valitusta asiasta joka ei oikeastaan muille kuulu. myös poikaystävän vanhemmat pelottaa, tuskin suhtautuvat ensijärkytyksen aikana kovin iloisesti. haluaisin vain iloita tulevasta pallerosta, mutta miten tässä iloitset kun saat odottaa mitä haukkuja saat niskaasi... poikaystäväkään ei nyt ole vähään aikaan kotosalla joten yksin täytyy puolustella itseään.
noh, katsellaan nyt... ehkä se tilanne sitten tasottuu jotenkin...
ihanaa (tai ei tietenkään teidän kannalta ;)) että löytyy muitakin! ehkäpä minäkin selviän x)
muakin aikanaan hirvitti, kun tuo nuorempi koiruus muutti meille. Vuoden sitä odottelin ja kun sen pennun vihdoin sain, niin kyllä sitä pari ensimmäistä viikkoa oli aivan pallo hukassa. Sitä mietti kaikenlaista. Kuten osaanko hoitaa ja opettaa oikein? Entäs jos joku menee pieleen tai jotain sattuu? Kaikkea tämmöistä, mutta nyt 3 vuotta on mennyt ja kaikki on mennyt hyvin.
Ihan normaalia pieni paniikki on. Nauti vaan pienestä koiravauvasta täysin rinnoin, kun se tulee.
:-)
kiitos kovasti rohkaisuista... tässä sitä jännitetään vielä jonkin aikaa x)
Yritä nyt vain nauttia siitä pennun saamisesta välittämättä muista ihmisistä ja uskomalla siihen että kaikki kyllä menee hyvin.
Itse odotin ensimmäistä omaa koiraani 28 vuotta (äidin allergia, opiskelut yms esti)ja kun viimein olin matkalla kasvattajalle sitä hakemaan oli tunne aivan mahtava. Siinä mielessä olen ehkä huono rohkaisemaan koska itsellä ei ollut mitään epäilyksiä.
Ehkä siinä vaiheessa kun pentu oli kotona ja osoittautui aika riiviöksi tuli pieni paniikin poikainen että entä jos en osaa kouluttaa siitä kunnon koiraa. Mutta hyvinhän asiat menivät. Olen aina ollut ahkera etsimään tietoa ja koirien koulutuksesta sitä löytyykin enemmän kuin runsaasta.
Sen huomasin silloin kun ensimmäisen kerran esim töissä kerroin ottavani koiran että oli koiraihmisiä jotka olivat todella innoissaan puolestani. Ja toisaalla sitten olivat ne jotka olivat ihan kauhuissaan siitä kuinka paljon se koira sitoo. Ja pah...
Eräästä kirjasta muistan kerran lukeneeni että yleinen kysymys oli että "minne laitat koiran kun lähdet lomalle" "no, takapenkille" Ja niin se on melkein mennytkin.
Joo jänskättää... Ensi viikolla haemme elämämme ekan koiranpennun kotiin. Välillä on ollut vaihtelevia fiiliksiä, olenko aivan hullu, kun sitoudun koiraan 15 vuodeksi ja toisena hetkenä olen 100 varma, että pennun tulo on ihana asia.
Osa sukulaisista ja kavereista on aidosti ihmeissään ja jopa kauhuissaankin, jotkut(koiraihmiset)odotuksessa täysillä mukana ja kannustamassa.
Jänskättää se, että miten meillä yhteiselo alkaa sujua ja pennun yksinjääminen. Osaanko kasvattaa siitä yhteiskunta kelpoisen ja hyvätapaisen koiran? Mutta innolla odotan kuitenkin.
veit sanat suustani! Mulle viikonloppuna tulos eka koira ja samat asiat mietityttää!